YK:n ympäristöohjelman arvioiden mukaan tällä hetkellä valtameriemme pinnalla kelluu noin 13 000 muovin palaa jokaista neliökilometriä kohden. Suuri osa tästä on niin sanottua mikromuovia.
Niin sanotut mikroroskat voivat olla jo valmiiksi pieniä tai sitten ne voivat olla jauhautuneet isommista kappaleista. Vaikka suuret roskat ajan myötä hajoaisivatkin pienemmiksi, ei niiden täydelliseen ja turvalliseen hajoittamiseen kykeneviä eliöitä meristä löydy. Mikroroskat ovat myös liian hienojakoisia tarttuakseen vedenpuhdistamoiden suodattimiin ja päätyvät tästä syystä helposti vesistöihin myös kattavien jätepuhdistusverkostojen läpi.
Määritelmällisesti mikroroskiksi lasketaan vaihtoehtoisesti joko alle viiden millimetrin tai yhden millimetrin kokoiset partikkelit. Näistä suurin osa on juuri mikromuovia. Tätä jätteeksi päätyvää ainetta löytyy myös lukuisista arkisista tuotteista, kuten hammastahnoista, meikeistä, saippuoista ja erilaisista vaatteista ja asusteista. Kosmetiikkateollisuus käyttää muovimateriaaleja erityisesti hankaus- ja kuorinta-aineina ja tekstiiliteollisuudessa niitä käytetään antamaan vaatteille lukuisia eri ominaisuuksia.
Huoli näiden tuotteiden sisältämistä muoveista on johtanut lähivuosina voimakkaisiin kansalaisreaktioihin, mikä on vastavuoroisesti saanut monet yritykset myöntämään käyttämiensä ainesosien vaarallisuuden ja reagoimaan asianmukaisesti. Monet suuret kansainväliset yritykset kuten Unilever, The Body Shop ja Johnson & Johnson ovat liittymässä tai jo liittyneet mikromuovittomien toimijoiden joukkoon ja pyrkivät korvaamaan muovia tuotteissaan paremmilla ainesosilla. Joutsenmerkittyyn kosmetiikkaan taas on asetettu ehdoton mikromuovikielto joulukuusta 2013 alkaen, ja EU-ympäristömerkkikin tulee kieltämään mikromuovit saippuoissaan ja shampoissaan seuraavan kriteeriversionsa yhteydessä.
Tutkimus paljastaa jatkuvasti ongelman uusia ulottuvuuksia
Mikromuovin aiheuttavat vaikutukset ympäristölle eivät ole selvinneet täysin, mutta aiheesta tehdään jatkuvasti uutta tärkeää tutkimusta. Selvää on kuitenkin se, että muovijätteen levinneisyys ylittää monien ennakko-odotukset yhä uudestaan ja uudestaan. Suomen YK-liiton pallonkutistajat-kampanja pyrkii nostamaan muovijätteen aiheuttamia riskejä yhä laajempaan tietoisuuteen, ja vetoaa päättäjiin kansainvälisen, YK:n alaisen muovisopimuksen puolesta. Vaikka huoli merien muuttumisesta kaatopaikaksi on kulminoitunut ja ikään kuin saanut kasvot valtamerien suurilta jätepyörteiltä, on muoviongelma vahvasti läsnä myös muilla vesialueilla lähellä ja kaukana.
Helsingin ympäristökeskuksen tutkimuksissa kävi ilmi, että mikromuovia löytyi lähes kaikista Helsingin merialueella kerätyistä pintavesi- ja sedimenttinäytteistä. MARLIN-projektin (Baltic Marine Litter Project) tutkimuksessa taas havaittiin, että kaikesta Suomen rannoilta löytyneestä jätteestä muovia oli 75 prosenttia. Turun ja Rauman kaupunkien toteuttamat mittaukset osoittivat myös sen, että tietyissä osissa lounaista saaristoa oli laivoista, teollisuudesta, liikenteestä ja muusta palamisesta johtuvia polttoperäisiä partikkeleita 7-20 -kertaisia määriä verrattuna Suomenlahdella vastaaviin pitoisuuksiin. Nämä jätteet voivat sisältää erityisen suuria raskasmetalli-, dioksiidi- ja muita haitta-ainepitoisuuksia.
Muovijätteen on tiedetty myös jo pitkään päätyvän merilintujen, kalojen ja muiden eliöiden ruuansulatukseen, koska ne eivät osaa erottaa sitä ruuastaan. Lintujen vatsalaukuista muovia löydettiin ensimmäistä kertaa jo 1960-luvulla ja vuosikymmenien saatossa uudet tutkimusprojektit ovat osoittaneet sitä kulkeutuvan ravintoverkossa mitä erilaisempien eliöiden sisuksissa - aina simpukoista hummereihin ja pohjaeläimistä mikroskooppisiin planktoneihin.
Helsingin ympäristökeskuksen tutkija Julia Talvitie muistuttaa, että aihepiirin tutkimus on tällä hetkellä palapeli, joka joskus vielä loksahtaa kohdalleen. Esimerkiksi tämänhetkisten tutkimustulosten ansiosta tiedetään, että mikromuovi saattaa kerätä itseensä paljon ympäristömyrkkyjä. Muovien myrkkypitoisuudet voivat olla jopa miljoona kertaa suurempia verrattuna niitä ympäröivään veteen. Jätemuovi vaikuttaa suoraan myös eliölajien lisääntymiseen, koska nämä myrkyt kulkeutuvat eliösukupolvesta toiseen lisääntymisen yhteydessä ja voivat näin vaikuttaa dramaattisesti eliölajeihin niiden ollessa haavoittuvaisimmillaan.
Edes arktiset jäät eivät ole turvassa jätemuovilta
Mitä enemmän tutkimme jätemuovien aiheuttamia vaikutuksia ympäristöömme ja merieliöihimme, sitä hälyttävämmäksi ongelma osoittautuu. Viimeksi Earth’s Future -julkaisun tutkimus on osoittanut kaikkien järkytykseksi, että jätepyörteitäkin suurempia muovipitoisuuksia löytyy yllättävästä sijainnista - arktisista jäistä. Muovi ilmeisesti kulkeutuu Pohjoisen jäämeren alueelle merivirtojen mukana.
Pallonkutistajat-kampanja on ottanut silmätikukseen vuoden alusta valtamerien jätepyörteet, koska oletuksemme on ollut se, että muovijätettä löytyisi merialueillamme luonnollisesti eniten juuri näiltä jätekeskittymiltä. Tuore uutinen arktisten jäiden sisällään pitämistä synkistä salaisuuksista osoittaakin sen, että ympäristömme ei ole suojassa muovilta missään.
Ole sinäkin mukana pallonkutistajien kampanjassa ja liity vetoomukseemme kansainvälisen muovisopimuksen puolesta. Meri ei ole kaatopaikka!
Lue lisää:
Tutkimus: Pohjoisen jäämeren jäässä piilee biljoonan muovihipun ongelma (Helsingin Sanomat)
Rauman ja Turun edustan merialueilla tutkittiin mikroroskia (Rauman kaupunki)
Joutsenmerkki kieltää mikromuovit Joutsenmerkityssä kosmetiikassa (Joutsenmerkki)
Suomessa 75 prosenttia rannoilta löydetyistä roskista oli muovia (Pidä Saaristo Siistinä ry)
HSY mukana mikromuovitutkimuksessa (HSY)
Plankton voi syödä ja siirtää mikrokokoista roskaa meren ravintoverkossa (Itämeriportaali)
Microplastics (UNEP)
Microplastics in consumer products and in the marine environment (5 Gyres, .pdf)
Microplastic as contaminants in the marine environment: a review (Marine Pollution Bulletin)
Lista mikromuoveja sisältävistä tuotteista (Friends of the Earth Germany, .pdf)
Teksti: Tatu Virta, Suomen YK-liiton kampanjasihteeri
Kuva: silverlinedwinnebago / Flickr / CC BY-2.0