13.9.2013
Pohjoismailla on yhä paljon annettavaa YK:ssa tehtävälle kansainväliselle yhteistyölle. Pohjoismaat ovat merkittäviä YK:n humanitaarisen työn tukijoita ja osallistuvat aktiivisesti ihmisoikeuksien edistämiseen – eikä vähiten tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien kohentamiseen – ja lisäksi niillä on hyvä maine. Monet pohjoismaalaiset ovat myös toimineet merkittävissä YK-tehtävissä sitten Dag Hammarskjöldin ja Trygve Lien pääsihteerivuosien. Martti Ahtisaari on ponnistellut YK:n rauhanvälittäjänä ja tanskalainen Ellen Margrethe Løj toimii YK:n erityisedustajana Liberiassa. Islannin entinen presidentti Vigdís Finnbogadóttir on puolestaan Unescon hyvän tahdon lähettiläs.
Pohjoismaat omaavat juuri sellaista järjestelmällisyyttä ja tehokkuusajattelua, jota YK:n uudistamiseksi ja vahvistamiseksi tarvitaan. Siksi on erityisen valitettavaa, että Pohjoismaat ovat viime vuosina loistaneet poissaolollaan YK:n vaikutusvaltaisimmassa toimielimessä, turvallisuusneuvostossa. Islanti hävisi vaalin turvallisuusneuvostopaikasta Itävallalle ja Turkille vuonna 2008. Suomi koki saman kohtalon viime syksyn vaaleissa, kun Australia ja Luxemburg valittiin länsimaiden ryhmästä neuvoston vaihtuviksi jäseniksi. Samoihin aikoihin Ruotsi epäonnistui pyrkiessään YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseneksi.
International Peace Institute (IPI) teki viime keväänä Suomen turvallisuusneuvostokampanjasta arvion Suomen pyynnöstä. IPI vahvistaa raportissaan, että Pohjoismailla on hyvä maine ja niitä kunnioitetaan YK:ssa. Tämä liittyy osittain auttamishaluun sekä siihen, ettei Pohjoismailla ole verhottua poliittista agendaa. IPI:n mukaan Pohjoismainen malli on edelleen mitä suurimmassa määrin relevantti, mutta kun yhä useammat maat ja mallit kilpailevat huomiosta, vaatii sekä poliittista itseluottamusta että selkeitä strategioita markkinoida itseään.
Pohjoismailla on aika ajoin erilaisia painotuksia kansainvälisessä yhteistyössä, mutta monet kysymykset myös yhdistävät maita. Tällaisia ovat esimerkiksi konfliktinehkäisyyn liittyvä toiminta, oikeusvaltion kehittäminen sekä tasa-arvoajattelu. Muita vahvoja pohjoismaisia arvoja ovat ihmisoikeuksien puolustaminen, kestävä kehitys sekä YK:n kehitysyhteistyön tehokkuuden lisääminen. Myös YK:n rakenteiden uudistaminen tehokkaammaksi ja läpinäkyvämmäksi on yhteinen intressi. Pohjoismaat voivat lisäksi osallistua turvallisuusneuvoston työmenetelmien kehittämiseen.
IPI neuvoo Suomea olemaan heikentämättä sitoutumistaan YK:hon turvallisuusneuvostotappion jälkeen, vaan päinvastoin kehottaa Suomea osallistumaan aiempaa tiiviimmin sovitteluun ja konfliktien ratkaisuun. Sama lähestymistapa on oltava kaikilla Pohjoismailla. IPI korostaa raportissaan myös tarvetta viestiä paremmin sitoutumisesta ja menestymisestä kansainvälisessä yhteistyössä. Pohjoismaiden olisi lisäksi laadittava selkeämmät painopisteet kehitysyhteistyöhönsä sekä aloitettava kampanjointityönsä riittävän varhain ja oltava siinä sitkeitä.
IPI toteaa raportissaan, että edistämällä YK:n rauhanturvaamisen sotilaallista puolta jäsenvaltiot voivat vahvistaa asemaansa YK-järjestelmässä. Tänä päivänä YK-johtoisissa rauhanturvaamisoperaatioissa työskentelee kuitenkin yhteensä vain 288 pohjoismaalaista, huolimatta hyvästä maineesta rauhanturvaajina. IPI ehdottaa, että Suomi tarjoaisi enemmän tukea konfliktien ratkaisemiseen Afrikassa. Sama koskee Ruotsia, missä hallitus päätti hiljattain 70 sotilaan lähettämisestä YK:n Malin operaatioon. Myös Suomessa on päätetty osallistua Malin operaatioon muutamalla sotilaalla. Useampia aloitteita tulisi kuitenkin esittää, sillä Malin operaatioon osallistuminen on hyvä esimerkki siitä, miten pohjoismaista yhteistyötä voidaan kehittää.
Tällä hetkellä puhutaan paljon pohjoismaisen yhteistyön vahvistamisen tärkeydestä. Siksi Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin suunnalta tulleet signaalit siitä, että Pohjoimaisesta yhteistyö YK:n turvallisuusneuvostovaalien yhteydessä korvattaisiin kokonaan EU-tason koordinaatiolla, ovat huolestuttavia. YK-yhteistyön kautta Pohjoismaat viestittävät siitä, että ne haluavat ottaa maailmanjärjestöstä vastuuta. Tämä on erityisen tärkeää Norjalle ja Islannille, jotka eivät ole EU:n jäseniä.
IPI:n raportti on eräänlainen varoitusmerkki Pohjoismaille ja kehotus uudistettuun sitoutumiseen YK:hon. Ruotsin hallitus ilmoitti jo yhdeksän vuotta sitten ehdokkuudestaan YK:n turvallisuusneuvostoon kaudelle 2017-2018. Turvallisuusneuvostokampanjaan tarvitaan kuitenkin taloudellisia ja toiminnallisia resursseja, ja ennen kaikkea poliittista tahtoa. Selkeällä tahdolla, kampanjan nopealla aloituksella ja naapurimaiden koordinoidulla tuella Pohjola kenties onnistuu kolmannella yrittämällä pääsemään turvallisuusneuvostoon.
Aleksander Gabelic
Puheenjohtaja, Ruotsin YK-liitto
Jørgen Estrup
Puheenjohtaja, Tanskan YK-liitto
Throstur Freyr Gylfason
Puheenjohtaja, Islannin YK-liitto
Helga Hjetland
Puheenjohtaja, Norjan YK-liitto
Sofia Vikman
Puheenjohtaja, Suomen YK-liitto
Suomen YK-liiton ja Hanasaaren kulttuurikeskuksen järjestämä yleisöseminaari “Are Nordic values at stake in the UN?” 13.9. on katsottavissa verkossa osoitteessa: http://www.hanaholmen.fi/