Suomen YK-liiton varapuheenjohtaja Tytti Tuppurainen avasi YK:n päivänä 24.10. YK-liiton ja Tammen järjestämän keskustelutilaisuuden "Kestävän kehityksen tavoitteet - Miten saamme kaikki mukaan?".
Tytti Tuppuraisen avauspuheenvuoro YK:n päivän paneelikeskustelussa:
Hyvät kuulijat! Bästa åhörare!
YK:n päivää on juhlittu vuodesta 1948 Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan eli YK:n toiminnan perustaneen dokumentin käyttöönottamisen kunniaksi.
Tänä päivänä maailma on valtavien haasteiden edessä. YK-päivän tervehdyksessään pääsihteeri António Guterres toteaa, että meillä on kyllä keinot näiden uhkien torjumiseen, mutta lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa.
Det behövs politisk vilja också för att uppnå Förenta Nationernas globala mål för hållbar utveckling, och dessutom bör vi engagera alla i det här arbetet.
Tästä teemasta puhumme tämän päivän paneelikeskustelussa.
Suhtautuipa viime vuosien tapahtumiin joko innokkaasti tai varautuneesti, voimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että kansainvälinen yhteistyö on murroksessa. Kansainväliset sopimukset, niille perustetut järjestöt ja yhteistyöverkostot ja niiden perustana olevat arvot on kyseenalaistettu.
Emme tietenkään tiedä, katsotaanko näitä vuosia käänteenä. Palaammeko taas kansallisvaltioiden ja suurvaltapolitiikan aikaan ja luovumme viimeisten maailmansotien jälkeisen ajan käsityksistä jakamattomasta ihmisarvosta ja tavoitteesta lisätä kansainvälistä yhteistyötä?
Murroksen merkkejä on nähtävissä. YK:n pakolaisyleissopimuksen arviointi on yksi mittari. Puhumme tänään siitä, että sopimus on tehty toisena aikana, eikä se ole voinut ottaa huomioon nyt liikkeellä olevia ihmismääriä.
Puhe on vailla ymmärrystä ja historian tuntemusta. Sopimushan tehtiin toisen maailmansodan jälkeen, jolloin sotien raunioittamissa Euroopassa ja Aasiassa oli kymmeniä miljoonia pakolaisia ja pakkosiirrettyjä. Ja nyt puhutaan kansainvaelluksesta, kun vauraaseen Eurooppaan tulee vuodessa ihmisjoukko, joka vastaa 0,2 prosenttia väestöstä!
Ehkä nämä vuodet jäävät kuitenkin vain pieneksi hidasteeksi valtateillä, jota olemme kulkeneet viimeiset vuosikymmenet. Ehkä jatkamme sitä, mitä olemme katsoneet edistykseksi ja luotamme YK:n perustamisen lähtökohtiin: yhteistyöhön ja kansainvälisesti määriteltyihin ihmisoikeuksiin.
Hyvät kuulijat, meillä on aihetta optimismiin.
YK:n kehityspoliittisia tavoitteita arvostellaan usein väsyneiksi yrityksiksi. Mietitään kuitenkin asiaa vielä kerran! Mietitään vaikka vuoden 2000 vuosituhattavoitteita. Mietitään silloin asetettua tavoitetta köyhyyden vähentämisestä: sehän on kuin onkin ollut saavutettavissa ollut tavoite.
Pelkkä sopimus ei tietenkään ole köyhyyttä vähentänyt. Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin maailma eli kiihtyvän globalisaation aikaa. Maailmankauppa kasvoi kansantuotteisiin nähden kaksinkertaisella vauhdilla. Markkinat avautuivat. Samaan aikaan yleistyi myös käsitys liberaalista, ihmisoikeuksia kunnioittavasta demokratiasta yhteisenä tavoitteena.
Optimismia on myös tässä päivässä. Pariisin ilmastosopimus on yhä voimassa ja kattaa suurimman osan maailman maita. Yhdysvallat on jäämässä sen ulkopuolelle, mutta senkin irtautuminen on vain osittaista. Maan hallinto vastustaa ilmastopolitiikkaa, mutta yhdysvaltalaiset kaupungit ja osavaltiot ovat toista mieltä. Ja mikä tärkeintä: yritykset ovat toista mieltä. Yritykset, jotka tuottava energiaa tai sitä käyttävät, ovat laatineet strategioita, jotka ottavat ilmastonmuutoksen realiteettina.
Vi har anledning att vara optimistiska, vi har orsak att tro på FN:s Agenda 2030 - de globala målen för hållbar utveckling.
Muutama sana päivän muusta ohjelmasta vielä ennen kuin siirrymme varsinaiseen paneelikeskusteluun.
Tammen julkaisema ”Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen” kokoaa joukon nimekkäitä suomalaisia vaikuttajia pohtimaan sitä, miten tehdään kaikille hyvä maailma vuoteen 2030 mennessä ja osa heistä, presidentti Halonen, Sixten Korkman ja Liisa Rohweder, on täällä keskustelemassa kanssamme.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteita noudattamalla meillä on mahdollisuus poistaa köyhyys ja nälkä maailmasta, sekä torjua ilmastonmuutosta ja edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Kirjasta välittyy vahva viesti siitä, että kestävyys saavutetaan vain panostamalla ennaltaehkäisyyn, yhteistyöhön ja laajaan eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön sekä kansalaisosallistumiseen.
YK-päivä on aina täynnä erilaisia kiinnostavia tapahtumia. Täällä Marinassa YK-päivä on aloitettu opettajien täydennyskoulutuksella - kestävän kehityksen teemalla sekin. YK-liiton tuottamaan melkein vuoden mittaiseen täydennyskoulutukseen, osallistuu yli 100 opettajaa ja on hienoa, että osa heistä on päässyt mukaan seuraamaan tätä keskustelua myös livenä. Tervetuloa!
Keskustelutilaisuuden jälkeen tuolla aulassa on tiedotustilaisuus YK:n ystävät verkoston perustamisesta ja samalla myönnämme presidentti Tarja Haloselle Vuoden YK:n ystävä kunniamaininnan.
Iltapäivällä on luvassa vielä UNU-Widerin vuosiluento maailmanlaajuisen köyhyyden mittaamisesta ja siitä, miten moniulotteinen köyhyysindeksi (MPI) voi tukea köyhyyden poistamiseen tähtäävän tavoitteen saavuttamista. Luennon pitää Sabina Alkire Oxfordin yliopistosta.
Jag önskar alla en riktigt trevlig FN-dag!
Oikein hyvää YK:n päivää kaikille!
Kuva: YK:n päivän paneelissa olivat keskustelemassa Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman, kansanedustaja Tytti Tuppurainen, WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder, Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n maajohtaja Timo Vuori, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen sekä presidentti Tarja Halonen. Tilaisuuden juonsi toimittaja Kari Lumikero.
