Seminaarin tervetuliaissanat lausunut Jutta Urpilainen totesi Suomen vaikutusmahdollisuuksien YK:ssa kasvaneen oleellisesti Euroopan unionin kautta. Myös EU:n YK-politiikan johtaminen on Suomen osalta tuoreessa muistissa puheenjohtajuuskauden jäljiltä. Keskustelu EU:n ulkopoliittisesta roolista on Urpilaisen mukaan erittäin ajankohtainen, sillä laajentuneella EU:lla on yhä suurempi painoarvo kansainvälisissä suhteissa ja perussopimuksen uudistaminen voi vaikuttaa EU:n edustautumiseen YK:ssa - pitkällä tähtäimellä jopa turvallisuusneuvostossa.
EU tunnetaan YK:ssa monenkeskisen yhteistyön tukijana
Alivaltiosihteeri Marjatta Rasi sanoi seminaarin avauspuheenvuorossa EU:n olevan YK:ssa suuri vaikuttaja, joka edustaa poliittista demokratiaa ja markkinatalousyhteisöä ja joka myös maksaa 40 prosenttia YK:n budjetista. EU koetaan hänen mukaansa YK:ssa aidosti monenkeskisen yhteistyön tukijana, ja sillä on merkittävä sillanrakentajan rooli monien maiden ja maaryhmien välillä. Tällä hetkellä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenmaista 5 on EU-maita.
EU:n rooli YK:ssa on esillä myös presidentti Martti Ahtisaaren johtamassa European Council on Foreign Affairs -asiantuntijaryhmässä, joka pohtii EU:n ulkosuhteiden kehittämistä. Seminaarin pääpuhujana toiminut Richard Gowan valmistelee parhaillaan asiantuntijaryhmälle aiheesta selvitystä. Aiemmin Lontoossa Foreign Policy Centren johtajana toiminut Gowan on nykyään New York Universityn tutkija.
EU:n ja YK:n hyvät keskinäiset suhteet eivät ole itsestäänselvyys
Richard Gowan myönsi EU:n ja YK:n keskinäisten suhteiden olevan strategisesti erittäin tärkeitä, erityisesti kehitysyhteistyön, rauhanturvaoperaatioiden sekä joukkotuhoaseita vastaan käytävän taistelun osalta. Kongossa ja Etelä-Libanonissa tämä YK:n ja EU:n kiinteä yhteistyö on viime aikoina ollut konkreettisesti nähtävissä. Hän muistutti kuitenkin, ettei EU:n ja YK:n välisiä hyviä suhteita voida pitää itsestäänselvyytenä, kuten nähtiin esimerkiksi välien viilentyessä vuonna 1999 EU:n päättäessä aloittaa operaationsa Kosovossa ilman YK:n mandaattia, tai vuonna 2003 EU:n paljastaessa oman poliittisen jakautumisensa YK:n edessä Irakin kysymyksessä. On pidettävä merkittävänä saavutuksena EU:lta päästä vaikeiden aikojen jälkeen taas YK:n läheiseksi yhteistyökumppaniksi ja tukijaksi.
New York Universityn tutkija Richard GowanEU kohtaa silti jatkuvasti vaikeuksia YK:n toimielimissä. Monet EU:n tärkeinä pitämistä aloitteista ja päätöslauselmista on hylätty tai viivästyvät muiden valtioiden toimesta: Darfurin kysymys, Kosovon tulevaisuus ja Burman tilanne ovat yhä vailla ratkaisua. Usein pelätään esimerkiksi jonkin turvallisuusneuvoston jäsenmaan käyttävän veto-oikeuttaan, jolloin kysymyksissä edetään varmuuden vuoksi hitaasti, pieni askel kerrallaan.
Tarkoittaako tämä sitä, että EU on menettämässä vaikutusvaltaansa YK:n sisällä? Onko EU:lla enää mahdollisuuksia ajaa omia kantojaan läpi YK:ssa? Gowanin mielestä EU:n ja YK:n hyvät suhteet voivat joutua tulevaisuudessa vaakalaudalle, mikäli EU ja YK eivät löydä yhteistä säveltä kriisien ratkaisussa.
EU:n strategiat YK:ssa?
EU:lla on kuitenkin mahdollisuus vahvistaa asemiaan YK:ssa, Gowan uskoo. Tärkeintä olisi pysyä yhtenä rintamana ja äänestää yhteisestä kannasta; tätä EU pyrkii tekemään nytkin, mutta 27 maan keskinäinen koordinointi on tunnetusti haastava tehtävä. Toisaalta 27 maata on YK:n puitteissa pieni määrä, joten EU:n tulee aktiivisesti etsiä uusia liittolaisia. Kolmas tärkeä strategia EU:lle olisi pyrkiä luomaan uusia koalitioita YK:n sisällä - koalitioita, jotka toimivat tavoitteenaan vahvistaa YK:n toimivaltaa ja edistää yhteisin keinoin rauhaa, turvallisuutta ja ihmisoikeuksia.
UM:n yleisten globaaliasioiden yksikön päällikkö Kai Sauerin vetämässä paneelikeskustelussa EU:n YK-roolia käsiteltiin niin päämajatason kuin kenttätoiminnan näkökulmasta. Ulkoasiainvaliokunnan jäsen Pekka Haavisto muistutti monista EU:n YK-politiikan menestystarinoista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin, kehitysavun kasvattaminen ja monet rauhanturvaoperaatiot. Suomen pysyvän YK-edustajan sijainen Heidi Schroderus-Fox kuvasi EU:n käytännön toimintaa YK:ssa Suomen puheenjohtajuuskaudella. Hänen mukaansa yhteisen kannan lisäksi EU tarvitsisi myös strategian kannan "myymiseen" muille ryhmille ja neuvotteluvaran puheenjohtajamaalle. Suomen YK-liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen muistutti Kiinan ja Intian vahvistumisesta G-77-maiden kasvavasta haasteesta EU:n vaikutusvallalle. Hän toivoi EU:lle sellaisia johtajia, jotka omaksuvat strategisen otteen YK:n uudistuspolitiikan edistämiseksi.
Eurooppalainen Suomi ry:n puheenjohtaja Miapetra Kumpula toivoi päätössanoissaan, että EU-näkökulma otetaan huomioon myös Suomen uudessa YK-strategiassa. Eduskunnan juuri käymään ilmastonmuutoskeskusteluun liittyen Kumpula totesi, että post-Kioto on yksi ajankohtaisemmista EU:n YK-poliittisista haasteita.
Lähde: ulkoasiainministeriön uutiset 9.11.