Pölyttäjät- monialainen oppimiskokonaisuus

Mitä voimme tehdä pölyttäjien auttamiseksi?

Kuva: Siitepöly tarttuu hyvin mehiläiseen. / LV

Istuta pölyttäjille kasveja (esimerkiksi valmiit kukkaniittyseokset) tai anna luonnonvaraisten kukkien kukkia ennen niittämistä tai nurmikon leikkuuta. Pienen alueen voi jättää esimerkiksi tontin reunaan tai harvemmin käytetylle alueelle. Vaikka nurmikolle ilmestyvät valkoapilat tai voikukat voivat tuntua riesalta, vierailee niissäkin pölyttäjiä. Voit myös rakentaa pölyttäjille sopivan vesipaikan tai hyönteishotellin, joka voi toimia esimerkiksi kimalaisten tai erakkomehiläisten asumuksena. Näiden rakentamiseen löytyy paljon ohjeita ja videoita Internetistä.

Tehtävä

a)    Suunnittele oma mahdollisimman kaunis kukkaniitty tai
b)    Suunnittele oma hyönteishotelli.

Vinkkejä voit katsoa esimerkkejä internetistä hakusanalla hyönteishotelli (MAPPA.fi -materiaalipankki).

Kuva: Mehiläisen siitepölykuorma on näkyvissä takajaloissa. / LV

Kaikki tarhamehiläiset eivät ole samanlaisia, sillä myös tarhamehiläisellä on lukuisia eri alalajeja, jotka ovat sopeutuneet erilaisiin elinympäristöihin. Mehiläinen on rakenteeltaan hieman ampiaista muistuttava, mutta sen väritys on tummempi ja mehiläinen on myös karvaisempi. Mehiläisten väri vaihtelee myös alalajista riippuen, mutta se ei ole koskaan yhtä kirkkaan keltainen kuin ampiaisilla tai kukkakärpäsillä.

Tarhamehiläisen ruumis koostuu kolmesta osasta: päästä, keskiruumiista ja takaruumiista. Päässä mehiläisellä on tuntosarvet, kaksi isoa verkkosilmää sekä kolme pientä pään päällä olevaa silmää. Keskiruumiissa mehiläisellä on kolme paria jalkoja sekä kaksi paria siipiä. Mehiläisen takajaloissa on siitepölyn kantamiseen erikoistuneet siitepölyvasut, jotka toimivat kuin astiana siitepölyn keräämistä varten. Takaruumiissa mehiläisellä on pistin ja myrkkyrauhanen sekä feromoni- ja vaharauhaset. Mehiläisen takaruumiissa on myös erillinen mesikupu, joka toimii säiliönä medelle keräysretkellä.  

Mehiläispesässä on kolmenlaisia asukkaita. Pesässä on yksi kuningatar, joka munii pesään uusia jäseniä. Sen lisäksi pesässä on kuhnureita (koiraita), joiden ainoana tehtävänä on lisääntyä toisten yhteiskuntien kuningattarien kanssa. Pesässä kuhnurit eivät tee lainkaan töitä. Ne eivät siten hyödytä oman pesän toimintaa ja siksi ne häädetään ulos pesästä syksyn tullen. Isoin määrä pesässä olevista mehiläisistä on työläisiä (naaraita). Työmehiläiset tekevät nimensä mukaan kaikki pesään liittyvät työt. Elämänsä aikana ne vaihtavat pesän työstä toiseen vanhetessaan.

Kuva: Kuningatar ja työläisiä / TO

Kuva: Kuhnuri ja työläisiä / TO

Työmehiläisen erilaiset työt:

• Siivoajat ja toukkien ruokkijat
• Rakentajat, meden vastaanottajat ja hunajan valmistajat. (kypsyttäminen ja kuivattaminen)
• Kuolleiden mehiläisten raahaaminen lentoaukolle ja niiden lennättäminen kauemmas pesästä
• Kuningattaren avustajat (ruokkijat, puhdistajat)
• Pesän lämpötilan säätely joko lämmittämällä tai tuulettamalla tarpeen mukaan
• Vartijat, jotka vartioivat pesän sisäänkäynnillä.
• Kenttämehiläiset, eli siitepölyn, meden ja propoliksen raaka-aineiden kerääjät (keruu pesän ulkopuolelta).

Kenttämehiläisen työ on vaarallista ja hyvin raskasta ja se onkin työjärjestyksessä mehiläisten viimeinen työ. Mehiläinen kuolee usein kenttätyössä uupuneena, tapaturmaan tai joutuessaan esimerkiksi lintujen tai muiden hyönteisten ravinnoksi. Mikäli katselet tarkkaan kukissa vierailevia mehiläisiä, voit päätellä mehiläisen ikää selän karvoituksen määrästä ja siipien kulumisesta. Lopulta kenttämehiläisen raskas työ näkyy myös siivissä, jotka voivat kulua lentokelvottomiksi saakka. (Katso kuva.) Kenttämehiläiset keräävät elämänsä aikana mettä alle teelusikalliseen hunajaa. Ne voivat lentää elämänsä aikana satoja kilometrejä ja tekevät lentoretkiä noin kolmen kilometrin säteellä pesästä.

Kuva: Rikki kuluneet siivet / LV

TEHTÄVÄT

Kuva: Pohjolan tumma emo / TO

1. Tulosta ja väritä mehiläispesän asukkaat, jotka löytyvät alla olevista pdf-dokumenteista.

Väritettäviä liitteitä on kolmenlaisia:

Lataa ja/tai tulosta alta Mehiläispesän asukkaat -väritystehtävä (4 samassa monisteessa).

Lataa ja/tai tulosta alta Mehiläispesän asukkaat -väritystehtävä (1 x kuningatar, 2 x työläinen, 1 x kuhnuri).

Lataa ja/tai tulosta Mehiläispesän asukkaat pieniin kennoihin (1 x kuningatar, 22 x työläinen, 6 x kuhnuri).

2. Queen spotting eli kuningatarjahti

Mehiläiskuningatar eli emo eroaa selvästi muista pesän asukkaista. Kuningatar on isompi, sen muoto on pitkulainen ja sillä on selkeämmin erottuva selkäpanssari. Mehiläistarhaajat usein merkitsevät kuningattaren väritäplällä, jotta se on helpompi löytää. Lisäksi merkin puuttuminen kertoo tarhaajalle siitä, että kuningatar on vaihtunut pesässä. Merkki auttaa huomaamaan, mikäli kuningattarelle on sattunut jotakin tai se on lähtenyt perustamaan uutta yhteiskuntaa muualle osa työläisistä mukanaan. Emon ja työläismehiläisten parven lähtemistä pesästä kutsutaan parveiluksi ja se on mehiläisten tapa lisätä yhteiskuntien määrää eli yhteiskuntien tapa lisääntyä.
 
Kuningattaret merkitään tietyin värein eri vuosina. Merkin värin perusteella voidaan tietää, minkä vuoden kuningatar on kyseessä. 

Kuva: Emon merkkausta / LV

Väri perustuu vuosiluvun viimeiseen numeroon:
1 ja 6 -loppuiset vuodet merkitään valkoisella,
2 ja 7 -loppuiset vuodet merkitään keltaisella,
3 ja 8 -loppuiset vuodet merkitään punaisella,
4 ja 9 -loppuiset vuodet merkitään vihreällä ja
5 ja 0 -loppuiset vuodet merkitään sinisellä.

a) Piirrä 1-tehtävän mehiläiskuningattaren selkään oikean värinen merkki tämän kesän perusteella. 

b) Kuningatarjahti

Yritä löytää kuvista mehiläiskuningattaret!

Osassa kuvista kuningatar on merkitty ja helpompi löytää, mutta vaikeusaste kasvaa, kun etsitään merkitsemätöntä emoa. Löydätkö kaikki?

Kuva: Kuningatar-mehiläinen / LV
 

Tarhamehiläisiä on tarhattu jo tuhansia vuosia ja sitäkin ennen hunajaa on kerätty villimehiläisten pesistä. Mehiläisiä voidaan tarhata usealla eri tavalla. Erilaisia nykytarhausmenetelmiä kuitenkin yhdistää se, että pesä koostuu osista, joita tarhaaja voi muutella ja järjestellä. Suomessa yleisimmin tarhataan päällekkäin ladottavista kerroksista muodostuvia mehiläispesiä. Pesämateriaali on usein puuta tai styroksia. Oletkin ehkä nähnyt jossakin tällaisia torneja?

Päällekkäin ladottavasta pesästä löytyy usein 1-2 laatikkoa, jotka ovat tarkoitettu sikiöinnille eli muninnalle. Näissä laatikoissa eli osastoissa kuningatar munii uusia jälkeläisiä pesään. Kuningatar voi munia jopa tuhansia munia päivässä. Aluksi munat muistuttavat riisinjyviä. Munat kehittyvät ruokittaviksi ja hoidettaviksi toukiksi, jotka kiertyvät pienelle kierteelle kennon pohjalle. Tämän jälkeen mehiläiset peittävät kennon kannella, jotta toukka voi rauhassa kehittyä mehiläiseksi. Kun mehiläinen on kehittynyt, se nakertaa itsensä ulos vahakannen alta.

Kuningatar voi munia sekä koiraita (kuhnureita) että naaraita (työläisiä tai uuden kuningattaren). Kuningatarmehiläinen kehittyy samanlaisesta munasta kuin työläiset, mutta sitä ruokitaan jo kehitysvaiheessa erilaisella ruoalla. Mikäli kuningatar alkaa olla liian vanha tai heikko, tai mikäli mehiläiset suunnittelevat parveilua, rakentavat työläiset isompia kennoja kuningattarelle munittavaksi. Näitä kennoja työläiset ruokkivat sitten erityisellä ruualla ja kasvattavat näistä uusia kuningattaria. Ensimmäisenä kuoriutunut kuningatar tappaa muut kuningattaret ja ryhtyy uudeksi hallitsijaksi.

Sikiöosastojen lisäksi pesää kasvatetaan hunajalle tarkoitetuilla kerroksilla. Pesät usein kasvavatkin korkeutta loppukesää kohden, kun hunajaa kertyy pesään yhä enemmän. Hunaja toimii siitepölyn lisäksi mehiläisten varastoituna ravintona silloin, kun mettä ei ole saatavilla. Vaikka mehiläiset voivat käyttää hunajaa myös kesällä ravintonaan, on se meillä erityisesti tarkoitettu talviruuaksi.

Nykypesissä usein yksi laatikko koostuu 10 kehästä, joihin mehiläiset rakentavat kennostoa. Kennosto koostuu kuusikulmioista, joka on kaikista paras keino saada mahdollisimman suuri tilavuus kennoon mahdollisimman vähillä rakennusaineilla. Kehissä voidaan käyttää vahapohjuketta, joka toimii mehiläisille rakennusalustana. Mehiläiset kuitenkin rakentavat myös itse kennostoa, mikäli pohjuketta ei ole tai pesästä löytyy muualta tilaa, minne rakentaa.

TEHTÄVÄ: Oman kehän suunnittelu ja askartelu

Mehiläispesässä eri osastoissa (laatikoissa) sijaitsevilta kehiltä löytyy usein hieman eri asioita. Mikäli kehät löytyvät sikiöosastoista, voi kehiltä löytää munia, toukkia tai peitto-sikiöitä, eli vahakannen alla kehittyviä mehiläisiä. Tällaisen osaston reunamilla tai hunajaosastoissa voi puolestaan löytää peittämätöntä tai peitettyä hunajaa sekä siitepölyä.

Siitepöly ei ole aina saman väristä, vaan sen väri vaihtelee kasveittain. Mehiläiset keräävät yhdellä keräyslennolla siitepölyä vain yhdestä kasvilajista, mutta seuraavalla lennolla voi vasuissa olla taas jo eri kasvin siitepölyä. Sen vuoksi myös kennostossa voi olla useaa eri väriä riippuen, mistä kasveista mehiläiset ovat keränneet siitepölyä.

• Tutustu ensin, minkä väristä siitepölyä eri kasveista saadaan.
• Avaa alta liite siitepölyjen väreistä.

Lataa tai tulosta alta Siitepölyn värejä -liite.

Kuva: TO

• Piirrä tai maalaa oma kuusikulmioista muodostuva kennosto.
• Voit myös käyttää valmiita monistepohjia, jotka löytyvät alta.

Lataa ja/tai tulosta alta Kennopohja (mustavalkoinen).

Lataa ja/tai tulosta alta Kennopohja (valko-keltainen).

Suunnittele ensin, mitä haluat maalata, piirtää tai värittää omalle kehällesi:
•    Hunajaa (kellertävää kennossa tai jopa lähes valkoista peitettynä vahakannen alle),
•    Eri väristä siitepölyjä (mieti, minkä kasvin siitepölyä haluat kennoihisi),
•    Vaaleankeltaisia kennoja, joihin voit piirtää munia tai toukkia.
•    Piirrä erikseen kuningatar, työläisiä ja kuhnureita. Voit myös värittää, leikata ja liimata pesän asukkaat monisteelta.

(Katso tulostettavat liitteet ylempää kohdasta 2.)

Mehiläiset eivät toki tee tärkeää pölytystyötä ilmaiseksi, vaan ne hyötyvät siitä myös itse. Mehiläiset keräävät kukista itselleen siitepölyä ja mettä. Siitepölystä mehiläiset saavat proteiinia ja medestä ne valmistavat hunajaa varastoravinnoksi. Hunaja on siis mehiläisten tapa säilöä mettä ravinnoksi. Mehiläiset valmistavat hunajan kuivattamalla mettä ja lisäämällä siihen entsyymejä. Myös mm. kimalaiset keräävät mettä, mutta mehiläiset ovat ainoita, jotka varastoivat meden hunajana. Mehiläispesän tuotteina voidaankin kerätä hunajan lisäksi esimerkiksi mehiläisvahaa, siitepölyä tai propolista (antibakteerista kittivahaa).
Aivan, kuten eri kasveista kerätty siitepöly on eri väristä, on myös eri kasveista kerätystä medestä valmistettu hunaja eri makuista ja väristä.

TEHTÄVÄT

1. Suunnittele oma hunajapurkki

Selvitä internetistä, mitä pakkausmerkintöjä hunajapakkauksessa on oltava. Suunnittele sen jälkeen mahdollisimman houkutteleva hunajapakkaus.

2. Etikettikisa
 

Suunnitelkaa omat, mahdollisimman houkuttelevat, etiketit hunajapurkille. Etiketti voi olla maksimissaan monisteliuskan kokoinen.

Katso liitteet alta.

Lataa tai tulosta isot etikettipohjat alta.

Lataa tai tulosta pienet etikettipohjat alta.

Äänestäkää luokan voittajaetiketti tai järjestäkää isompi etikettikilpailu esimerkiksi sarjoittain. (esi-3 lk. ja 4-6 lk. tms.)

Voitte myös selvittää, voisitteko saada joltakin paikalliselta mehiläistarhaajalta (muutaman) etiketittömän hunajapurkin kisan palkinnoksi. Tällöin sarjan voittaja voisi saada purkin omatekemällä etiketillään. (Tarhaajan pakkausmerkinnät voivat olla tällöin esim. pohjassa tai kannessa.)

Ohjaajalle tiedoksi:

Pakkauksesta on löydyttävä:

• Vain yli 1-vuotiaille! (Hunajaa ei saa antaa alle 1-vuotiaille, sillä se saattaa sisältää pienelle lapselle vaarallisia bakteerien itiöitä -suolisto ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt.)
• Parasta ennen, sisältö (hunajaa), hunajan määrä (paino) pakkauksessa, alkuperämaa, pakkaajan tiedot
• Halutessaan: säilytysohje, käyttöohje, ravintoarvot

(lähde SML) (https://www.mehilaishoitajat.fi/mehilaishoitajille/hunaja-ja-sen-pakkaaminen/hunajan-pakkausmerkinnat/ )

Mehiläiset eivät pistä huvikseen, sillä ne kuolevat pistäessään ihmistä. Mehiläinen kuitenkin puolustaa yhteiskuntaansa ja uhrautuu sen puolesta mieluummin kuin antaa uhan lähestyä pesää. Mehiläisen pistin on sen takaruumiissa. Pistimen lisäksi mehiläisellä on aivan pistimen vieressä myrkkyrauhaset, jotka pumppaavat myrkkyä mehiläisen pistäessä. Kun mehiläinen on pistänyt ihmistä, repeytyy pistin ja myrkkyrauhaset irti. Irronneet myrkkyrauhaset pumppaavat myrkkyä vielä pistimen ollessa ihossa, vaikka ne ovatkin jo irronneet mehiläisestä. Mehiläinen usein pystyy vielä lentämään jonkin aikaa pistämisen jälkeen, minkä jälkeen se kuolee.

Mehiläisten myrkky voi olla hyvin vaarallista henkilölle, joka on allerginen mehiläismyrkylle sekä erityisen suurina määrinä (mikäli saa ison määrän pistoksia). Sen vuoksi mehiläistarhaajan varusteisiin kuuluvat myös suojavarusteet. Tarhaajan asusteena on usein kokohaalari tai paksut vaatteet ja verkkohuppu/päähine. Lisäksi tarhaajille myydään tarhaukseen soveltuvia hanskoja.

Suojavarusteiden lisäksi mehiläistarhaajalla on myös monia muita työkaluja helpottamassa työskentelyä pesillä ja hunajan käsittelyä. Pesillä mehiläistarhaajan työvälineisiin kuuluvat muiden muassa savutin, kakkupihdit, kuningatarklipsi ja pesätaltat. Hunajan käsittelyyn puolestaan liittyvät esimerkiksi hunajalinko ja kuorimahaarukka.

TEHTÄVÄ

Kuvissa on joitakin mehiläistarhausta helpottavia työvälineitä.

• Osaatko päätellä tai arvata, mihin näitä tarvitaan?
• Yhdistä numero ja työväline.

Lataa tai tulosta alta kuva.

Lataa tai tulosta alta Tarhaajan työvälineet -kuva.

Mehiläisellä on erityinen näköaisti. Mehiläisillä on viisi silmää, joista kaksi on isoa ja helposti näkyvää verkkosilmää. Sen lisäksi pään päällä on kolme pientä silmää, jotka auttavat mehiläistä mm. suunnistamaan. Mehiläisten on etsittävä kukkia saadakseen siitepölyä ja mettä. Tähän ne tarvitsevat erikoistunutta näköaistiaan, sillä kukkien värityksessä piilee pölyttäjille paljastuva salaisuus.

Mehiläiset kykenevät näkemään värejä myös ultravioletin valon alueelta, mihin ihmissilmin emme kykene. Monien kukkien väritys saattaa näyttää meidän ihmisten silmillä yksiväriseltä, mutta kätkeekin vain pölyttäjien nähtäville mesiviittoja, kuin ohjeita, mistä mettä kannat-taa etsiä. Nämä ohjaavat pölyttäjät meden äärelle ja samalla siitepöly tarttuu pölyttäjiin.  Näitä mesiviittoja voidaankin verrata sen vuoksi myös laskeutumisohjeiksi.

Mesiviittojen ja tarkan värinäön avulla mehiläiset voivat valita myös kukkalajin tarkasti, vaikka ympärillä olisi paljon samanvärisiä kukkia. Ne myös erottavat nopeasti samanväriset kukat toisistaan, vaikka ihmissilmään kukkameren yksittäistä kukkaa on hankala erottaa. Meidän näkemämme kukka ei siis usein näytä samalta mehiläisen silmin, eikä myöskään meidän silmäämme kauniilta näyttävä kukka ole välttämättä pölyttäjille se houkuttelevin.

Mehiläiset pystyvät aistimaan lisäksi polarisoitua valoa. Polarisoidun valon avulla mehiläiset tietävät auringon sijainnin ja voivat suunnistaa hyvin tarkasti, vaikka aurinko ei paistaisikaan. Tämän kyvyn avulla ne pystyvät myös viestimään muulle yhteiskunnalle esimerkiksi suuntaohjeita hyvän mesilähteen luokse.

TEHTÄVÄT

1. Kasvit UV-valossa

Tutkikaa kasveja/ eloperäisiä asioita UV-lampun avulla (ohjaajan johdolla, ei saa osoitella silmiin). Pyrkikää löytämään kätkettyjä mesiviittoja. UV-lampun voi tehdä myös itse teipin ja tussien avulla esimerkiksi puhelimen salamavalon päälle. Voitte vaihtoehtoisesti etsiä UV-valossa kuvattuja kasveja internetistä.  
 

2. Mahdollisimman houkutteleva kukka

Suunnittele paperille mahdollisimman houkutteleva kukka, jossa on selkeät mesiviitat näkyvillä myös ihmissilmin.