YK-päivä
Tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen päivä
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen (FGM) on terveyttä vaarantava ja ihmisoikeuksia loukkaava haitallinen perinne, jonka on kokenut vähintään 200 miljoonaa naista eri puolilla maailmaa. Silpominen on yleistä erityisesti monissa Afrikan maissa, mutta myös paikoin Aasiassa ja Lähi-idässä. Maahanmuuton ja siirtolaisuuden myötä perinne on levinnyt myös maihin, joissa sitä ei ole aiemmin esiintynyt.
Tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisessa työssä on saavutettu merkittävää edistystä ja käytäntö on vähentynyt kuluneiden vuosikymmenten aikana. Edistyksestä huolimatta haitallinen käytäntö on yhä olemassa ja vaarana on, että 68 miljoonaa tyttöä joutuu silvotuksi vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa on arviolta 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan silpomisuhan alla on vuosittain useita satoja tyttöjä (650-3080 tyttöä vuonna 2019).
Silpominen loukkaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksia sekä aiheuttaa merkittäviä terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen, FGM:
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on vahvasti sidoksissa kulttuurisiin käytäntöihin ja historiallisiin perinteisiin. Yksiselitteistä yhteyttä tiettyyn uskontoon silpomisella ei ole. Tapa on käytössä sekä islamilaisissa että kristityissä maissa.
Silpomisella tarkoitetaan ei-hoidollisin perustein suoritettua toimenpiteitä, joihin liittyy sukuelinten täydellinen tai osittainen poistaminen tai sukuelinten vahingoittaminen.
Silpominen on vakava naisiin kohdistuva väkivallan muoto ja ihmisoikeusloukkaus. Käytäntö rikkoo monia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, YK:n naisten kaikkinaisen syrjinnän vastaista CEDAW-sopimusta sekä Euroopan neuvoston yleissopimusta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, ns Istanbulin sopimusta.
Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin edistämään kaikkia naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomessa tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on rikos, joka on kielletty rikoslain nojalla ja tutkitaan vakavana pahoinpitelynä.
Sukuelinten silpomisen estämiseksi on tehtävä edelleen laajamittaista työtä paikallisesti ja globaalisesti. Koulutusta ja tietoa silpomisen haitoista ja sen aiheuttamien terveysvaikutusten seurauksista on oltava kattavasti tarjolla yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Myös terveydenhuollon valmiuksia on kasvatettava ilmiön tunnistamiseksi ja tarvittavien toimenpiteiden tarjoamiseksi silpomisen aiheuttamien terveyshaittojen korjaamiseksi. Naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi voimavaroja on kohdennettava väkivallan vastaiseen työhön, erityisesti väkivallan rakenteiden tunnistamiseen ja uhrien tukemiseen ja suojeluun.
Tällä hetkellä sukuelinten silpomisen vastaista työtä tehdään UNICEF:in ja UNFPA:n yhteisessä ohjelmassa, joka toimii 17 maassa. Koronapandemia on vaikeuttanut työtä huomattavasti.
YK:n yleiskokous tunnusti vuonna 2012 jäsenvaltioiden velvoitteet tuomita naisille ja tytöille haitalliset ympärileikkaukset ja kaikin keinoin suojella heitä tältä väkivallan muodolta. Antaessaan tukensa esityksen yleiskokous julisti samalla myös helmikuun 6. päivän kansainväliseksi tyttöjen ympärileikkauksen vastaiseksi päiväksi.
Maailman terveysjärjestö WHO:n sivut tyttöjen ympärileikkauksesta
Yleiskokouksen hyväksymä YK:n 3. Komitean esitys teemapäivästä, A/67/450
