Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen järjestelmälliseksi
YK-liitto pitää erittäin tervetulleena Alankomaiden aloitetta EU:n toiminnan systematisoimisesta YK:n kansalaisyhteiskuntasuhteiden tiivistämiseksi ja kannustaa Suomen hallitusta tukemaan hanketta.
YK:n reformeista käytävä keskustelu on ollut aktiivista koko 2000-luvun ajan, ja useita merkittäviä uudistuksia on toteutettu. Kansalaisyhteiskunnan yhä kasvava merkitys YK:n toiminnassa on tunnustettu, mutta keskustelu ja toimenpiteet yhteistyön tiivistämisestä ovat jääneet vähäisiksi.
1990-luvulla kansalaisyhteiskunta oli vahvasti mukana YK:n temaattisten konferenssien valmisteluissa ja toteutuksessa. Kansalaisyhteiskunnan kansainvälinen yhteistyö löysi uusia muotoja ja osallistumisaktiivisuus kasvoi sekä kotimaassa että kansainvälisesti. 2000-luvun alun jälkeen kansainvälisten konferenssien tulosten seuranta on siirretty pääosin YK:n yleiskokoukselle sekä talous- ja sosiaalineuvostolle, joissa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on huomattavasti rajoitetumpaa. Suuntaus on vähentänyt sekä kansalaisten YK-tietämystä että osallisuutta.
Cardoson raportti uudelleen tarkasteluun
Vuonna 2004 julkaistiin Brasilian entisen presidentin Cardoson vetämän paneelin julkaisema raportti, joka sisältää 30 konkreettista uudistusehdotusta kansalaisyhteiskunnan osallisuudesta YK:ssa. Ehdotusten käsittely jäi muiden uudistustarpeiden varjoon, eikä keskustelu yleiskokouksessa 2004 johtanut tuloksiin. Kesällä 2006 yleiskokouksen puheenjohtajan nimittämien neuvonantajien julkaisema raportti kansalaisyhteiskuntasuhteiden kehittämisestä jäi myös täysin vaille huomiotta. Uudistusehdotusten tarkastelu tulee aloittaa uudelleen.
Pienten askelten politiikkaa, jossa lähdetään liikkeelle nykyisten mekanismien puitteissa toteutettavissa olevista toimenpiteistä, on kannatettavaa. Samalla tulee jatkaa laajempien uudistusten valmistelua ja tukea kansalaisyhteiskunnan omaa työtä osallistumismekanismien kehittämiseksi kansallisesti, alueellisesti ja kansainvälisesti.
Yleiskokouksen ja kansalaisyhteiskunnan välinen vuoropuhelu systemaattiseksi
Viime vuosina YK:ssa on järjestetty erillisiä kansalaisyhteiskunnan kuulemisia, joiden viesti on välitetty virallisesti yleiskokoukselle tai muille pysyville rakenteille (Informal Interactive hearings: Freedom from want 2005, The Programme of Action for the LDC's 2006, Civil Society Development Forum 2007). Vaikka erilliset kuulemistilaisuudet yleiskokouksen ja sen komiteoiden puheenjohtajien kanssa ovat hyödyllisiä, ne eivät palvele laajan ja systemaattisen osallistumisen tarvetta. Kuulemistilaisuuksien ongelmana on mm. jäsenmaiden edustajien vähäinen osallistuminen, jolloin vuoropuhelu jää vain kansalaisyhteiskunnan ja YK:n sihteeristön väliseksi.
Erillisten kuulemistilaisuuksien lisäksi yleiskokouksen puheenjohtaja voi pyytää konsultatiivisen statuksen omaavilta tahoilta selvityksiä erityisistä teemoista ja siten tarjota mahdollisuuden laajentaa dialogia yleiskokouksen kanssa (ECOSOC 1996/31, Part X, 66). On sääli, että tätä mahdollisuutta ei ole toistaiseksi hyödynnetty. Huomiota tulee kiinnittää myös yhteistyömahdollisuuksiin pysyvien komiteoiden kanssa.
Kansalaisyhteiskunnan muu osallistuminen yleiskokoukseen riippuu siitä, sisällyttävätkö hallitukset heidän edustajiaan virallisiin delegaatioihin. Suomessa osallistuminen on ollut poliittista delegaatiota lukuun ottamatta satunnaista. Kansallisesti tulee sopia kaikkia eri YK:n toimintasektoreita koskevista yhtenäisistä ja läpinäkyvistä osallistumismekanismeista, mukaan lukien kansainvälisten kokousten valmisteluun liittyvä toiminta kotimaassa.
Kansalaisyhteiskunnan akkreditointimekanismeja tulee kehittää ja yksinkertaistaa aiemmin tehtyjen suositusten mukaisesti.
Avoimuutta ja resursseja valmisteluun ja tiedonjakoon
Suomen YK-politiikkaa valmistellaan pääasiassa osana EU:n yhteistä YK-politiikkaa. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi valmistelun tulee olla avoimempaa ja tiedonsaantia kotimaassa tulee parantaa. YK:n tietoyhteiskuntakokouksen WSIS:n valmistelu Suomessa on hyvä esimerkki avoimesta yhteistyöstä viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä.
Yhteistyösuhteiden tukemiseksi sihteeristöön tulee uudelleen nimittää alipääsihteeritasoinen (USG tai ASG) yhteyshenkilö. ASG Gillian Martin Sörensenin lähdön jälkeen 2003 YK:ssa ei ole ollut korkeatason vastuuhenkilöä kansalaisyhteiskuntasuhteille. Suomen tulee olla asiassa aktiivinen erityisesti EU:n suhteen. Non-governmental Liaison Servicen (NGLS) toimintaresursseja tulee vahvistaa koordinaation parantamiseksi ja tiedonvälityksen tehostamiseksi.
Etelän osallistuminen helpommaksi
Etelän kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia tulee lisätä sekä parantamalla tiedonsaantia että tukemalla heitä varsinaisissa matkajärjestelyissä.
UN Civil Society Fund tulee perustaa tukemaan paitsi kansalaistoimijoiden omaa järjestäytymistä myös tuen kanavoimiseksi etelän kansalaisyhteiskunnalle. Rahaston kautta kansalaisyhteiskunnan edustajat voisivat kehittää yhteisesti hyväksyttäviä toimintamalleja ja mekanismeja (Code of Conduct) yhteistyön tiivistämiseksi ja tehostamiseksi. Suomi voisi olla rahaston suhteen aloitteellinen.
Yhden YK:n pilottihankkeissa tulee kehittää maatason mekanismeja paikallisten kansalaistoimijoiden kuulemiseksi ja yhteistyön tiivistämiseksi.
Muita toimielimiä ei tule unohtaa
Turvallisuusneuvoston tulee hyödyntää enemmän kansalaisjärjestöjen asiantuntemusta laajentamalla Arria -formulan tarjoamia mahdollisuuksia erilliskeskustelujen järjestämiseksi.
Rauhanrakennuskomission työssä tulee vakiinnuttaa kesäkuussa 2007 hyväksytyn ohjeiston tarjoamat mahdollisuudet kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumiseksi. Erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että kansalaistoimijoita kuullaan komission maaseurannan yhteydessä. Burundin ja Sierra Leonen toimintaohjeistossa kansalaistoimijoiden osallistumista ei ole huomioitu.
Ihmisoikeusneuvoston tulee ylläpitää ja edelleen kehittää yhteistyömuotoja kansalaistoimijoiden kuulemiseksi erityisesti universaaleja arviointimekanismeja kehitettäessä.
Parlamentaarisen yleiskokouksen perustaminen tarkasteluun
Keskustelua edustuksellisen demokratian vahvistamisesta YK:ssa tulee jatkaa, ja aloitetta neuvoa-antavan YK:n parlamentaarisen yleiskokouksen perustamisesta tulee tarkastella avoimesti. Demokraattisen osallistumisen ja maailmanlaajuisen edustuksen käytäntöjä voi alkaa toteuttaa asteittain.
Sirpa Pietikäinen Helena Laukko
Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja