YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus - Suomen YK-liiton lausunto Suomen kuudennen määräaikaisraportin valmistelua varten
Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta lausua seikoista, joita Suomen tulisi huomioida kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen kuudennen määräaikaisraportin laadinnassa, ja toteaa kunnioittavasti seuraavaa:
Marginaaliset äänet kuuluviin myös Suomessa
Kansalais- ja poliittiset oikeudet (KP-oikeudet) ovat taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien (TSS-oikeudet) ohella ihmisoikeuskentän ydinaluetta. Suomen YK-liitto korostaa, että jokaisella yksilöllä ja kaikilla ryhmillä on oltava yhtäläinen oikeus aktiiviseen kansalaisuuteen ja täysipainoiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen osallistumiseen. Kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassaan Suomi on pyrkinyt edistämään erityisen haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistumismahdollisuuksia. Marginaalisten äänten kuuluvuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen eri foorumeilla on kuitenkin panostettava myös kotimaassa. Ihmisoikeuskomitean Suomea koskevien aiempien huolenilmausten ja suositusten sekä Suomen hallituksen vastavalmistuneen ihmisoikeuspoliittisen selonteon valossa on syytä kiinnittää erityistä huomiota eri vähemmistöjen oikeuksien toteutumiseen, mukaan lukien saamelaiset, romanit, vammaiset henkilöt ja maahanmuuttajat.
YK:n ihmisoikeussopimusten ratifiointi tukee vähemmistöoikeuksien toteutumista
Useat Euroopan ulkopuoliset maat kannustivat Suomea siirtolaistyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioimiseen UPR-määräaikaistarkastelun yhteydessä vuonna 2008. Myös YK:n TSS-komitea sekä kotimaassa SAK, STTK ja AKAVA ovat kehottaneet Suomea ratifioimaan sopimuksen. Vaikka työhön ja toimeentuloon liittyvät kysymykset sinänsä liittyvät ensisijaisesti TSS-oikeuksiin, siirtolaistyöntekijöiden oikeuksia koskeva sopimus sisältää monia KP-oikeuksien toteutumisen kannalta keskeisiä artikloja. Ihmisoikeuspoliittisen selonteon perusteella siirtolaistyöntekijöiden oikeuksia koskevan sopimuksen hyväksymättä jättämiselle ei ole perusteltuja syitä.
YK:n ihmisoikeussopimusvalvontaelimet ovat toistuvasti suositelleet, että Suomi ratifioisi alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO:n yleissopimuksen numero 169. Sopimuksen ratifiointi edellyttää saamelaisten perinteisesti käyttämiin alueisiin liittyvien maaoikeuksien ratkaisemista Suomessa, mutta ajan kulumisesta huolimatta asiassa ei ole saavutettu selkeitä edistysaskeleita.
Ihmisoikeuspoliittisen selonteon toteamus "valtioneuvostossa valmistellaan perusteita sille, miltä pohjalta lainsäädäntöratkaisussa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien kehittämiseksi voitaisiin edetä" (s. 173) on huomattavan epätarkka. Selontekoon kirjattu pyrkimys käynnistää neuvottelut saamelaiskäräjien kanssa "mahdollisimman pian" on kannatettava, mutta tuntuu riittämättömältä ottaen huomioon, kuinka pitkään maaoikeuskysymys on ollut ratkaisematta. Tässä yhteydessä on erityisesti huomioitava, että Suomen viidennestä KP-oikeuksien sopimusta koskevasta määräaikaisraportista antamissaan loppupäätelmissä YK:n ihmisoikeuskomitea totesi vuonna 2004, että "Sopimusvaltion olisi yhdessä saamelaisten kanssa nopeasti ryhdyttävä päättäväisiin toimiin saadakseen aikaan maaoikeuskiistassa soveliaan ratkaisun --". Myös pohjoismaisen saamelaissopimuksen hyväksymisprosessi on pitkittynyt valitettavalla tavalla.
Suomi ei myöskään ole esittänyt selkeää aikataulua vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnille: UPR-raportissa puhuttiin vuosi sitten noin kahden tai kolmen vuoden valmisteluajasta, kun taas ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa lainsäädäntömuutosten arvioidaan epämääräisesti vaativan "useamman vuoden valmisteluajan" (s. 85). Koska Suomi on selonteon mukaan painottanut tarvetta käsitellä vammaisten henkilöiden oikeuksia entistä kattavammin hallitusten määräaikaisraporteissa YK:n sopimusvalvontaelimille, on sen syytä itse toimia tässä esimerkkinä.
Yhdenvertaisuuslain uudistaminen saatettava loppuun onnistuneesti
YK:n ihmisoikeuskomitea pani tyytyväisenä merkille uuden yhdenvertaisuuslain hyväksymisen Suomen edellisestä KP-oikeuksien määräaikaisraportista antamissaan loppupäätelmissä vuonna 2004. Monista myönteisistä vaikutuksistaan huolimatta yhdenvertaisuuslaki on kuitenkin käytännössä osoittautunut riittämättömäksi ja eri syrjintäperusteiden osalta eriarvoistavaksi. Vuonna 2007 oikeusministeriö asetti toimikunnan uudistamaan yhdenvertaisuuslainsäädäntöä siten, että se kattaisi entistä selvemmin kaikki syrjintäperusteet, soveltuisi yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin ja asettaisi eri syrjintätilanteet mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.
Suomen YK-liitto tukee vahvasti näitä tavoitteita ja näkee, että yhdenvertaisuuslain kokonaisuudistuksella on tärkeä merkitys syrjinnän vastaisen lainsäädännön selkeyttämisessä, yhdenmukaistamisessa ja ajantasaistamisessa. Uudistuksen loppuun saattaminen onnistuneesti on siis keskeinen edellytys KP-oikeuksien sopimukseen sisältyvän yleisen syrjintäkiellon tehokkaalle toimeenpanolle. Uudistuksen valmistelussa on hyödynnetty myös kansalaisyhteiskunnan osaamista, mutta valmistelun vaiheista ja haasteista tiedottaminen olisi voinut olla selkeästi avoimempaa ja laaja-alaisempaa.
Vastavalmistuneessa ihmisoikeuspoliittisessa selonteossaan valtioneuvosto puoltaa kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista Suomeen. Toteutuessaan hanke voi parhaimmillaan yhtenäistää osittain pirstaleista ihmisoikeuskenttää ja luoda osaamiskeskuksen, joka mahdollistaa entistä tehokkaamman ja tuloksellisemman toiminnan ihmisoikeuksien edistämiseksi. Ihmisoikeusinstituution kokoa, rakennetta ja sijoituspaikkaa on kuitenkin syytä harkita huolellisesti, jotta ne takaisivat parhaalla mahdollisella tavalla instituution aseman riippumattomana ja itsenäisenä asiantuntijaelimenä.
Sananvapauden ja vihapuheen rajanvetoihin kiinnitettävä huomiota
Vuonna 2004 edellisestä Suomen määräaikaisraportista antamissaan loppupäätelmissä YK:n ihmisoikeuskomitea ilmaisi huolestuneisuutensa siitä, että joissain Suomen väestöryhmissä esiintyy kielteistä asennoitumista ja tosiasiallista syrjintää maahanmuuttajia kohtaan, ja kehotti Suomea lisäämään pyrkimyksiään edistää suvaitsevaisuutta ja torjua ennakkoluuloja, erityisesti yleisön tietoisuutta lisäävillä tiedotuskampanjoilla. Lisäksi komitea toisti huolensa romanien kohtaamasta syrjinnästä asumisen, koulutuksen, työllisyyden ja julkisiin paikkoihin pääsyn osalta.
Kielteiset asenteet voivat näkyä paitsi selkeinä syrjintätekoina, myös piilevämmin esimerkiksi halventavien ilmausten käyttönä tai verkossa esiintyvänä rasismina tai muuna syrjivänä puheena. Viime vuosina on kansainvälisesti pohdittu paljon sananvapauden rajoja erityisesti suhteessa nk. vihapuheeseen eli rasististen tai muuten syrjivien mielipiteiden julkiseen esittämiseen. Kotimaassa esimerkiksi vähemmistövaltuutettu on kiinnittänyt huomiota internetissä esiintyvään rasismiin sekä nk. ryssittelyyn. Suomen on aktiivisesti tiedostettava sananvapauden ja vihapuheen väliseen rajanvetoon liittyvät haasteet ja painotettava sananvapausoikeuden vastuullista käyttöä. Lisäksi sosiaalisen median kanavia on pyrittävä valvomaan siten, että niissä ei pääse leviämään lain kannalta arveluttavaa materiaalia.
Kansalaisjärjestöt ovat suvaitsevaisuuskasvatuksen merkittävä voimavara
Yhteiskunnassa yleisesti vallitsevalla asenneilmapiirillä ja eri sektoreiden avaintoimijoiden, kuten opettajien, poliisien, työnantajien ja viranomaisten, suhtautumisella on huomattava merkitys syrjinnän vastaisessa työssä. Kouluissa tehtävä syrjinnän vastainen työ on ensiarvoisen tärkeää, koska erityisesti nuorten miesten keskuudessa on havaittu kielteistä suhtautumista maahanmuuttajiin ja muihin vähemmistöryhmiin. Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli ihmisoikeuksien yleisen tunnettuuden ja suvaitsevaisuuden lisääntymiseen tähtäävässä kasvatus-, koulutus- ja tiedotustyössä, joka kohdistuu suuren yleisön lisäksi myös esimerkiksi tiettyihin ammattiryhmiin sekä kouluihin ja muihin nuorisotyötä tekeviin tahoihin. Kansallisia suvaitsevaisuuden edistämiseen pyrkiviä toimia suunniteltaessa onkin syytä pohtia, millä tavoin kansalaisjärjestöjä voitaisiin jatkossa paremmin ja pitkäjänteisemmin tukea, jotta niiden asiantuntemus ja verkostot saataisiin tehokkaimmin hyödynnettyä tällä saralla. Muun muassa ensi vuonna vietettävä YK:n kulttuurien lähentymisen teemavuosi tarjoaa oivalliset puitteet suvaitsevaisuussanoman aktiiviselle levittämiselle eri foorumeilla.
Suomen YK-liitto
Toiminnanjohtaja
Helena Laukko