Yhä nopeammin muuttuvassa ja monimutkaistuvassa toimintaympäristössä keskeinen haaste kansallisille päätöksentekorakenteille on saada hallinnon eri sektorit toimimaan johdonmukaisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti.
Vuonna 2003 tähän haasteeseen vastattiin ulkoasiainministeriössä (UM), jonne perustettiin uusi globaaliasioiden osasto. Osaston tehtäväkenttä kattaa mm. YK:n päätoimielimet, YK:n operatiiviset kehitysohjelmat ja -rahastot, kauppaan liittyvät globaalit kehityskysymykset, kehitysrahoituksen sekä osaston tehtäviin liittyvät kansainväliset sopimukset. Uudistuksella etsittiin YK-politiikkaan johdonmukaisuutta.
Hiljattain julkaistu yllättävä uutinen ministeriön organisaation uudistamisesta - tällä kertaa täysin päinvastaiseen suuntaan kuin vuonna 2003 - pysäytti pohtimaan Suomen ulkopoliittisen toiminnan johdonmukaisuutta.
Ministeriön tiedotteen (4.3.2008) mukaan "aiemmin globaaliasioiden osaston vastuulla olleiden asioiden politiikkakoordinaatiota parannetaan siirtämällä osaston tehtävät politiikkaosastoilla hoidettavaksi".
Globaaliosasto siis lakkautetaan yhden hallituskauden kestäneiden toimintavuosien jälkeen, ja tehtävät siirretään takaisin poliittisen osaston alaisiin yksiköihin, mistä ne alun perin koottiin globaaliosaston alle.
Poliittisen vallan vaihtuessa on luonnollista, että demokraattisessa järjestelmässä tapahtuu muutoksia, ja tämä voi näkyä myös valtionhallinnon rakenteissa. On kuitenkin vaikea ymmärtää, miten nyt esitetty uudistus palvelee globaaleihin kysymyksiin keskittyvän, johdonmukaisen politiikanteon tarkoitusta.
Sen lisäksi, että toimintalogiikan taustalla näyttäisi olevan kehäpäätelmä, päätöstä perustellaan taloudellisella tuottavuudella. Ministeriön johdon tekemä päätös vaikuttaa hätiköidyltä ja sen toimeenpano hyvän hallintotavan vastaiselta.
Hallitusohjelmaan on kirjattu sitoumus jatkaa työtä YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä YK-järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi. Nähdäksemme mahdollisuudet tämän työn tekemiseksi vaikeutuvat, mikäli nyt esitetty uudistus toteutetaan. Ulkoasiainhallinnossa institutionaalisen muistin kertymisen haasteita on jo valmiiksi, esimerkiksi nopea virkakierto. Uusia haasteita ei kannata itse luoda.
Toisenlainen haaste johdonmukaiselle YK-politiikalle on Suomen kehitysyhteistyöhän sijoittama rahallinen panostus. Nähdäksemme se ei nykyisellään tue YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamista. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu YK:n vuosituhattavoitteiden tukeminen ja 0,7 prosentin BKT-osuuden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Hallituksen tuoreen kehysriihen päätöksellä tätä tavoitetta ei saavuteta, ja vuonna 2005 asetettu EU:n yhteinen tavoite 0,51 prosentin tavoitteesta jää myös vaillinaiseksi. Vuosien 2012 - 2015 kehitysyhteistyömäärärahojen tason hallitus päätti jättää seuraavan eduskunnan päätettäväksi.
Kuinka voi olla mahdollista, että jo 1970-luvulla ensimmäistä kertaa annetuista kansainvälisistä sitoumuksista ei pystytä pitämään kiinni? Suomen kansainvälisen uskottavuuden kannalta tämä on kestämätöntä.
Suomen YK-liitto toivoo, että kehitysyhteistyömäärärahojen lisääntyessä kasvu näkyy hallitusohjelman mukaisesti, uudistuvan YK:n kautta kanavoidun kehitysyhteistyön rahoituksessa ja laadussa.
Jutta Urpilainen
Puheenjohtaja
Jari Haapiainen
Maarit Kuikka
Varapuheenjohtajat
Suomen YK-liitto