Aivan kuten Anna-Mari Sipilä kirjoittaa (HS 28.10.) meillä on käsissämme
kaksi akuuttia maailmanlaajuista ongelmaa: finanssikriisi ja ilmaston
lämpeneminen. Molempien vaikutukset näkyvät kovimmin köyhissä maissa.
Pahiten joutuvat kärsimään kaikkein köyhimmät väestöryhmät, jotka eivät
ole syyllisiä kestämättömään kulutukseen tai talouden ylikuumentumiseen.
Finanssikriisi ja ilmastonmuutos ovat mitä suurimmassa määrin
turvallisuuskysymyksiä. YK:ssa on 192 jäsenmaata. Näistä
kehitysmaaryhmään (G-77) kuuluu 130 maata. Turvallisuusneuvoston
päätökset voi pysäyttää viisi jäsenmaata.
Laajalle vaikuttavia globaaleja ongelmia ratkaistaan kestävällä tavalla
vain, jos ratkaisumallit rakennetaan laaja-alaisessa yhteisymmärryksessä
ja sitoutetaan maat vastuullisesti toimimaan yhteisesti asetettujen
tavoitteiden puolesta.
Sipilän kirjoituksessa vaaditaan YK:lta nopeita ja tehokkaita päätöksiä,
ja tämä onkin hyvä esimerkki vaatimuksista, joita maailmanjärjestölle
satelee aina kansainvälisten kriisien yhteydessä. Vaatimusten esittäjät
vain unohtavat, että YK ei ole eikä sen tule pyrkiä olemaan akuutteihin
kriiseihin ratkaisuja tuottava maailmanhallitus, vaan kestävän rauhan,
kehityksen ja ihmisoikeuksien turvaaja. Tälle YK:ssa luodulle perustalle
tulee pohjata muiden globaalien, alueellisten ja kansallisten
instituutioiden päätökset.
Sipilä kuvailee kolmea tulevaisuusskenaariota YK:lle. Kaikki skenaariot
ovat mahdollisia, ja ratkaisun avaimet löytyvät rikkailta länsimailta.
Sipilän kuvaileman halvaantuvan YK:n ongelma on rikkaiden maiden
vetäytyminen. Tämä voi tarkoittaa samanmielisten maiden ryhmittymistä
korvaamaan YK:ta tehokkuuden varjolla, mikä johtaa syrjäytyvän YK:n
skenaarioon. Syrjäytyvän YK:n ongelma on nimenomaan maailman maista 2/3
jääminen sivustakatsojan rooliin, mikä johtaa kasvavaan turhautumiseen.
Uudistuvan YK:n ongelma on vallasta luopumisen vaikeus rakenteiden
oikeudenmukaistamiseksi. Uudistuva YK vaatii mm. historiallisista syistä
etuoikeutetussa asemassa olevilta mailta vallasta luopumista.
YK:ssa tehtyjen päätösten toimeenpanosta vastaavat jäsenmaiden
hallitukset, jotka ovat oikea kohde kritiikille YK:n tehottomuudesta.
Oikotietä kestävään kehitykseen ei ole. Vaikka on luontevaa etsiä
ratkaisuja erilaisilla foorumeilla, on muistettava, että YK on maailman
ainoa aidosti multilateraalinen foorumi, joka mahdollistaa kaikkien
maiden osallisuuden ratkaisujen löytämiseen.
Yhdysvallat ilmoitti jokin aika sitten luopuvansa oikeudestaan nimittää
yksipuolisesti Maailmanpankin pääjohtaja. Kenties nimellinen
kädenojennus, joka kertoo halukkuudesta uhrata omia intressejä yhteisen
asian vuoksi, oli halukkuus sitten aitoa tai pelkästään poliittinen
peliliike? Samantekevää, sanomme me. Askel kansainvälisten
rahoituslaitosten uudistamiseksi on otettu, ja vauhtia muutokselle antaa
rikkaissa maissa vellova ymmärrys omien voittojen menettämisestä.
Globaali yhteisömme on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
Hallitusten on nähtävä, että kansainvälisiä rahoituslaitoksia ja YK:ta
on pakko uudistaa - ei oman vallan maksimoimiseksi, vaan kestävän
rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi kaikille maailman
ihmisille.
Helena Laukko
toiminnanjohtaja
Suomen YK-liitto