Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta lausua Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta, ja toteaa kunnioittavasti seuraavaa:
Lähtökohtaisesti valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon kaksiosaisuutta voidaan pitää hyvänä ratkaisuna, koska sekä kansallisen että kansainvälisen tason huomioiminen on tärkeää kokonaiskuvan saamiseksi Suomen ihmisoikeuspolitiikasta.
Yleisenä huomiona on kuitenkin todettava, että ihmisoikeuspoliittisen selonteon kansainvälisen osan sisältöä on vaikea kommentoida kattavasti, koska kansalaisjärjestöille jaettiin siitä vain tiivistelmä. Lisäksi selonteossa korostetaan useaan otteeseen tavoitteellisuutta ja konkreettisuutta, mutta monet selonteossa esitetyt näkökohdat jäävät varsin ylimalkaisiksi ja toteaviksi, eivätkä avaa riittävästi käytännön toimien sisältöä.
YK:n merkitystä Suomen ihmisoikeuspolitiikassa tulisi selventää
Suomi oli yksi YK:n ihmisoikeusneuvoston maakohtaisen määräaikaistarkastelun (Universal Periodic Review - UPR) ensimmäisen kierroksen kohdemaista huhtikuussa 2008. Määräaikaistarkastelua varten laaditussa Suomen valtion raportissa todettiin, että "hallitus edistää aktiivisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmanlaajuisesti ja näkee Yhdistyneet Kansakunnat keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä" (s. 3). Lisäksi todettiin, että "EU on maailmanlaajuisena ihmisoikeuspoliittisena toimijana Suomen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen väline" (s. 3-4).
Nyt kansalaisyhteiskunnan tarkastelussa olevan valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon luonnoksen kansainvälisessä osassa EU:n roolia on korostettu, sillä sen katsotaan olevan "Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan tärkein vaikutuskanava" (s. 1). Sen sijaan YK:n merkitystä Suomen ihmisoikeuspolitiikassa ei tuoda riittävän selvästi esille. YK on globaalin jäsenkuntansa ansiosta luonnostaan keskeisin toimintafoorumi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien maailmanlaajuisessa edistämistyössä.
Vaikka EU:n kaltaisten alueellisten toimijoiden panos ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen on kiistatta tärkeä, ihmisoikeuksien universaalisuudesta johtuen YK:lla on ihmisoikeuksien vahvistamisessa ainutlaatuinen asema. Selonteossa pitäisi avata enemmän Suomen konkreettisia tavoitteita ja niihin pyrkiviä toimia YK:ssa sen sijaan, että ainoastaan todetaan Suomen tukevan YK:n toimintaa ja aiempia tavoitteitaan YK:ssa.
Suomen oltava johdonmukainen YK:n ihmisoikeussopimusten tukemisessa
UPR- määräaikaistarkastelua varten laatimassaan raportissa Suomen hallitus lupasi, että määräaikaistarkastelun pohjalta hyväksyttävät päätelmät ja/tai suositukset ja niiden täytäntöönpanon seuranta tulisivat olemaan keskeinen osa ihmisoikeuspoliittisen selonteon sisältöä. Tämä aikomus ei kuitenkaan kaikilta osin välity ihmisoikeuspoliittisesta selonteosta.
Esimerkiksi voidaan nostaa siirtolaistyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien turvaamista koskeva YK:n yleissopimus, jonka ratifioimiseen useat Euroopan ulkopuoliset maat kannustivat Suomea UPR-määräaikaistarkastelun yhteydessä. Myös YK:n TSS-komitea sekä kotimaassa SAK, STTK ja AKAVA ovat kehottaneet Suomea ratifioimaan sopimuksen. Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa kuitenkin todetaan, että "Suomi on kattavasti sitoutunut keskeisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niiden mukaisiin yksilövalitusjärjestelmiin, minkä johdosta samojen oikeuksien päällekkäistä turvaamista erillisillä sopimuksilla tietylle rajatulle ihmisryhmälle ei ole pidetty tarpeellisena" (kansallinen osa, s. 33).
Tämä ei kuitenkaan ole riittävä peruste yhden YK:n keskeisen ihmisoikeussopimuksen hyväksymättä jättämiselle - samalla perusteella Suomi olisi voinut jättää myös YK:n vammaissopimuksen allekirjoittamatta, koska sekään ei luo uusia ihmisoikeuksia. Vammaissopimuksen allekirjoittaminen koettiin kuitenkin (täysin aiheellisesti) tarpeelliseksi, koska vammaisten oikeuksien toteutumisessa on pahoja puutteita. Sama koskee myös siirtolaistyöntekijöiden oikeuksia. YK:n ihmisoikeussopimuksiin liittyminen on tärkeää myös Suomen kansainvälisen profiilin kannalta.
Kuten selonteossa on todettu, kansallinen toiminta luo pohjan Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle ja myös sen vaikuttavuudelle. Suomen pitäisikin varmistua siitä, että sen oma ihmisoikeustilanne on kaikilta osin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen.
Erityisen tärkeää tämä on Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopistealueilla kaksinaismoralismin välttämiseksi. Muun muassa alkuperäiskansojen ja vammaisten henkilöiden oikeudet on määritelty kuuluviksi Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteisiin.
YK:n ihmisoikeussopimusvalvontaelimet ovat toistuvasti suositelleet, että Suomi ratifioisi alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO:n yleissopimuksen numero 169. Sopimuksen ratifiointi edellyttää saamelaisten perinteisesti käyttämiin alueisiin liittyvien maaoikeuksien ratkaisemista Suomessa, mutta ajan kulumisesta huolimatta asiassa ei ole saavutettu selkeitä edistysaskeleita. Ihmisoikeuspoliittisen selonteon toteamus "valtioneuvostossa valmistellaan perusteita sille, miltä pohjalta lainsäädäntöratkaisussa saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien kehittämiseksi voitaisiin edetä" (kansallinen osa, s. 70) on erittäin epätarkka eikä tuo ilmi, kuinka asiassa aiotaan käytännössä edetä.
Suomi ei myöskään ole esittänyt selkeää aikataulua vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifioinnille: UPR-raportissa puhuttiin vuosi sitten noin kahden tai kolmen vuoden valmisteluajasta, kun taas ihmisoikeuspoliittisen selonteon luonnoksessa lainsäädäntömuutosten arvioidaan epämääräisesti vaativan "useamman vuoden" (kansallinen osa, s. 8). Suomen Vammaisfoorumi on omassa lausunnossaan todennut, että selonteossa tulee kokonaisuudessaan ottaa vahvemmin huomioon YK:n vammaissopimus. Suomen YK-liitto, joka on omalta osaltaan aktiivisesti pyrkinyt lisäämään sopimuksen tunnettuutta ja edistämään sen periaatteita, yhtyy Vammaisfoorumin näkemykseen.
Myös lapset ovat yksi Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteryhmistä. Suomi allekirjoitti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen tehdyn valinnaisen pöytäkirjan lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta jo vuonna 2000. Ratifiointitoimet ovat kuitenkin yhä kesken. UPR-raportissaan Suomi esitti tavoitteekseen, että valinnainen pöytäkirja ratifioitaisiin vuoden 2008 aikana. Ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa tavoitteeksi on puolestaan asetettu ratifiointi vuoden 2009 aikana. Tästä on myös pyrittävä pitämään kiinni, jotta pöytäkirjaan liittyminen ei pitkity tarpeettomasti.
Ihmisoikeuksien, kehityksen ja turvallisuuden välistä yhteyttä tulee vahvistaa
Selonteon kansainvälisen osan johdanto-osassa viitataan ihmisoikeuksien, kehityksen ja turvallisuuden väliseen keskinäisriippuvuuteen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähtökohtana (s. 2), ja pyrkimys näiden kolmen teeman linkittyneisyyden vahvistamiseen mainitaan yleisluontoisesti myös osiossa 'Turvallisempi maailma'. Tämän ulottuvuuden, erityisesti kehityksen ja ihmisoikeuksien linkittyneisyyden, pitäisi kuitenkin sisältyä huomattavasti selvemmin ja konkreettisemmin muidenkin osa-alueiden alle.
Esimerkiksi osiossa 'Ihmisoikeudet Suomen kehityspolitiikassa' olisi hyvä todeta köyhyyden kielteinen vaikutus ihmisoikeuksien toteutumiseen ja vahvistaa Suomen sitoutuminen kehitysavun nostoon YK:n asettamalle 0,7 prosentin tavoitetasolle vuoteen 2015 mennessä. Kehitysavun nostaminen tavoitetasolle oli toinen Suomen tekemistä vapaaehtoisista sitoumuksista UPR-määräaikaistarkastelun yhteydessä. Lisäksi ihmisoikeuspoliittisen selonteon kansainvälisessä osassa tulisi huomioida ihmisoikeuksien yhteys YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumiseen.
Kansalaisjärjestöjen asiantuntemus tehokkaammin hyödyksi
Selonteon kansainvälisen osan kohdassa 'Ihmisoikeudet Euroopan unionin ja Suomen ihmisoikeuspolitiikassa' todetaan ansiokkaasti, että "ihmisoikeuslähtöinen ajattelu ja ihmisoikeusperiaatteet voivat juurtua koko yhteiskuntaan vain, mikäli ihmisoikeuskoulutusta, kasvatusta ja tiedotusta on riittävästi" (s. 7). Kansallisen osan kohdassa 'Perus- ja ihmisoikeuskoulutus Suomessa' puolestaan korostetaan kansalaisjärjestöjen keskeistä roolia koulujen perus- ja ihmisoikeuskasvatuksessa, mutta todetaan samalla ongelma niiden resurssien riittävyydessä.
Näiden seikkojen valossa selonteossa olisi hyvä tuoda esille, millä tavoin kansalaisjärjestöjä voitaisiin jatkossa paremmin ja pitkäjänteisemmin tukea, jotta niiden asiantuntemus erityisesti kansainvälisyyskasvatuksen osalta saataisiin tehokkaimmin hyödynnettyä.
Suomen YK-liitto painottaa myös tarvetta sisällyttää YK-opetus osaksi ihmisoikeus- ja kansainvälisyyskasvatusta kouluissa ja oppilaitoksissa. Ihmisoikeuskoulutuksen osalta selonteossa tulisi kokonaisuudessaan asettaa selkeämpiä tavoitteita ja määritellä selkeämmin myös koulutuksen vastuunkantaja, joka on kansalaisjärjestöjen panoksesta huolimatta viime kädessä valtio. Kuten selonteossa on todettu, "myös ihmisoikeuskoulutus on oikeus" (s. 7).
Ihmisoikeudet tulee valtavirtaistaa osaksi kaikkia politiikan aloja
Suomen YK-liitto pyysi lausuntonsa valmistelun tueksi kommentteja myös jäsenjärjestöiltään. Saaduissa kommenteissa kiinnitettiin huomiota erityisesti työoikeuksien toteutumiseen sekä kansallisesti että osana EU-politiikkaa. Työnantajien tietämystä ja asenteita on pyrittävä aktiivisesti muokkaamaan siten, että vammaisilla henkilöillä ja maahanmuuttaja- ja vähemmistöryhmien edustajilla on valtaväestön kanssa yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet työmarkkinoilla.
Naisten ja miesten epätasa-arvoinen asema työelämässä ei näy vain palkoissa, vaan perhesyyt johtavat usein siihen, että naisten uralla eteneminen vaikeutuu. Työelämän vaikuttajien on kiinnitettävä tähän erityistä huomiota, kuten myös määräaikaisuuksien ja muiden epätyypillisten työsuhteiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta ongelmallisiin puoliin.
EU-tasolla Suomen on pyrittävä vaikuttamaan siihen, että taloudelliset vapaudet eivät ole EU:n politiikassa määräävämmässä asemassa kuin perusoikeudet ja sosiaalinen kehitys ja että EU pitää kiinni ihmisoikeusperiaatteista myös kauppapoliittisissa ratkaisuissaan. Tässä yhteydessä voidaan viitata esimerkiksi Kolumbian GSP-tullietuuksiin, jotka EU uusi jälleen joulukuussa 2008, vaikka Kolumbia on yksi pahimmista ay-oikeuksien rikkojista maailmassa.
Suomen on pyrittävä valtavirtaistamaan ihmisoikeudet osaksi kaikkia politiikan aloja ja kaikkia hallinnon tasoja kotimaassa sekä edistämään aktiivisesti ihmisoikeuksia läpileikkaavana teemana kaikilla kansainvälisillä areenoilla. Laaja-alainen ja tiivis yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa on tässä avainasemassa.
Suomen YK-liitto
Toiminnanjohtaja
Helena Laukko