Suomen YK-liitto kiittää ulkoasiainvaliokuntaa kutsusta tulla kuulluksi koskien valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoa 2014. Saamamme pyynnön mukaisesti keskitymme tässä lausunnossa ihmisoikeusperustaisuuden toteutumiseen kehitysyhteistyössä, toimintaan kansainvälisissä järjestöissä ja kahdenvälisesti sekä erityisesti rankaisemattomuuteen, suojeluvastuuseen ja ihmisoikeuskasvatukseen.
Viime syksynä eduskunnalle annettu ihmisoikeusselonteko on tasapainoinen ja kattava kokonaisuus. Näillä selonteoilla on merkittävä rooli perus- ja ihmisoikeustoiminnan laajojen linjojen hahmottamisessa. Tulosten aikaansaaminen edellyttää usein aikaa vievää asennemuutosta ja siksi toimeenpanon tulee olla johdonmukaista ja pitkäjänteistä. Hallituskaudet ylittävä sitoutuminen on onnistumisen edellytys. Uskottavuuden kannalta pidämme hyvänä myös sitä, että selonteossa käsitellään rinnakkain kotimaista ja kansainvälistä toimeenpanoa. Kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut kuluneina vuosina ja selonteko tuo esiin myös näitä laaja alaisempia muutostrendejä. On todennäköistä, että heikentyvä taloustilanne ja kasvavat säästöpaineet lisäävät haasteita myös ihmisoikeuksien täysimääräiselle toteutumiselle.
Ihmisoikeuksien kansallisessa valvonnassa ja täytäntöönpanossa on tapahtunut huomattavaa kehitystä selonteon kattamalla jaksolla. Kansainvälisiä sopimuksia on ratifioitu ja ihmisoikeusnäkökulma on nostettu vahvemmin esiin uusissa politiikkaa ohjaavissa linjauksissa ml. kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa. Riippumattoman ja itsenäisen Ihmisoikeuskeskuksen perustaminen YK:n suositusten mukaisesti oli myös merkittävä askel eteenpäin. Työ on kuitenkin edelleen kesken ja haasteet ihmisoikeuskentällä ovat kasvaneet. Esimerkiksi kuolemantuomiot, vähemmistöjen oikeuksien polkeminen ja sananvapauden loukkaamiset ovat edelleen arkipäivää eri puolilla maailmaa.
Ihmisoikeuksien nostaminen kehityspoliittisen ohjelman perustaksi vuonna 2012 oli merkittävä painopisteen muutos. Ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa korostaa täyttä osallistumista, osallisuutta ja tasa-arvoa. Kehityspoliittisen ohjelmassa se tarkoittaa, että köyhimmätkin ihmiset tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden puolesta.
Toimeenpanon edellytyksenä on, että viranomaiset tuntevat asetetut velvoitteet ja kykenevät niiden toimeenpanoon. Ulkoasiainhallinnon henkilöstön kouluttaminen on siten avainasemassa vuonna 2013 hyväksytyn ihmisoikeusstrategian ja kehityspoliittisen toimenpideohjelman tehokkaassa toimeenpanossa. Jonkin verran koulutusta on toki järjestetty, mutta siihen käytetty aika on ollut riittämätöntä toiminnan laajuuteen ja moninaisuuteen nähden. Resurssien määrätietoisella fokusoinnilla on aivan keskeinen merkitys strategian toteuttamisen kannalta.
Toimeenpanon valvonta puolestaan on tehokkainta silloin, kun se tapahtuu paikallisten yhteisöjen omasta toimesta. Ihmisoikeuksien ja demokratian välistä kytköstä tulee vahvistaa ja lisätä tukea demokratian keskeisille elementeille kuten monipuoluejärjestelmälle ja naisten sekä vähemmistöjen poliittisten oikeuksien toteutumiselle. Keskeistä on turvata kaikkien yhtäläinen oikeus osallistua päätöksentekoon sekä luoda tilaa aidolle vuoropuhelulle ja kumppanimaan demokraattisille prosesseille. Vahvat ja moninaiset kansalaisyhteiskunnat sekä täällä Suomessa että kehitysmaissa ovat perusta toimivalle demokratialle ja oikeusvaltiolle. Siksi kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen on välttämätön ja tärkeä osa omistajuuden sekä tilivelvollisuuden toteutumista.
Poliittinen vaikuttaminen on usein tehokkainta, kun se tapahtuu yhdessä muiden avunantajien kanssa. YK-järjestöt ovat olleet edelläkävijöitä ihmisoikeusperustaisuuden soveltamisessa kehitysyhteistyöhön. Keskeiset kehitysjärjestöt (muun muassa UNICEF, UNDP, UNFPA, UNHCR ja WFP) sopivat jo vuonna 2003 yhteisistä periaatteista ja siitä, mitä lähestymistavalla tarkoitetaan. Suomi on keskeinen rahoittaja näissä järjestöissä ja voi niiden kautta vahvistaa vaikutusmahdollisuuksiaan kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa.
Tarkempia huomioita selonteosta:
- YK-liitto kiittää siitä, että ihmisoikeuskasvatuksen lisäämisen tarve on sisällytetty selontekoon. Kannatamme kehittämislinjauksen 33 mukaisesti perus- ja ihmisoikeuskasvatuksen ja koulutuksen vahvistamista kaikilla tasoilla sekä sitä, että ihmisoikeuskasvatus sisällytettäisiin seuraavaan kansalliseen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmaan.
- Erityisesti julkista valtaa käyttävien viranomaisten perus- ja ihmisoikeusosaamiseen on tärkeä kohdentaa lisäponnistuksia ja aihepiiri sisällyttää systemaattisesti ko. aloilla toimivien henkilöiden koulutusohjelmiin. Samoin kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvaan globaalikasvatukseen tulee panostaa YK:n ja Unescon asettamien kasvatus- ja koulutustavoitteiden mukaisesti. Erityisesti tulee lisätä opetusta perus- ja ihmisoikeuksien sisällöistä, kansainvälisistä ja kansallisista velvoitteista sekä pyrkiä aktiivisesti ihmisoikeusmyönteisen kulttuurin rakentamiseen osana koulujen arkea. Myös opettajien koulutuksessa, eri asteiden opetussisällöissä ja oppikirjoissa tulee huomioida ihmisoikeusulottuvuudet laajasti. Ihmisoikeustematiikka tulisi sisällyttää pysyväksi osaksi eri asteiden opetussisältöjä. Suomalaiset kansalaisjärjestöt tekevät hyvää työtä koululaisten ja nuorten parissa ja tätä toimintaa on tuettava nykyistä pitkäjänteisemmin vaikuttavuuden parantamiseksi
- Yhdymme selonteon toteamukseen siitä, että kansalaisilla tulisi olla enemmän tietoa kansainvälisistä ja alueellisista ihmisoikeussopimuksista sekä niiden toiminta- ja valitusmekanismeista. Tulisikin selvittää, olisiko sopimuskenttää koskeva tieto koottavissa yhden portaalin alle vaikkapa Ihmisoikeuskeskuksen toimesta.
- Edistysaskelista huolimatta meillä on keskeisistä sopimuksista edelleen ratifioimatta alkuperäiskansoja koskeva ILO-yleissopimus 169, YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus ja Euroopan neuvoston niin sanottu Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan torjunnasta. YK-liitto toivoo, että nämä sopimukset vahvistetaan vielä tämän istuntokauden kuluessa. Samalla tulee varmistaa, että sopimusten toimeenpanoon ja seurantaan on tarjolla riittävät resurssit.
- Ihmisoikeussopimusten valvonnan osalta haluamme nostaa esiin YK:n valvontaelinten ruuhkautumisen ja niiden riittämättömät resurssit. Toivomme, että Suomi toimii tässä aktiivisesti YK reformien edistämiseksi ja että sopimusvalvontajärjestelmää kehitetään siten, että ylikuormitustilanteilta vältytään tulevaisuudessa.
- Samalla sopimusvalvontakomiteoiden työtapoja tulisi yhtenäistää, raportointimenettelyä yksinkertaistaa sekä loppupäätelmiä lyhentää ja konkretisoida siten, että sopimusvalvontajärjestelmä tosiasiallisesti edistää tehokkaasti ihmisoikeuksien toteutumista. Kansalaisyhteiskunnalla on myös tärkeä rooli tässä työssä.
- Valvontaelinten lausunnoista tiedottamista kansallisesti tulisi myös lisätä. Samoin yksilövalitusmekanismeista tiedottamista tulisi tehostaa, jotta kansalaiset tietäisivät mahdollisuuksistaan valittaa kokemistaan ihmisoikeusloukkauksista.
- Oikeusvaltioperiaatteen edistäminen on keskeisellä sijalla kamppailussa rankaisemattomuuden kulttuuria vastaan. Kansainvälinen rikostuomioistuin on avainasemassa työssä, jota tehdään kaikkein vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneiden saattamiseksi vastuuseen teoistaan. Suomen tulee toimia rankaisemattomuuden torjumiseksi edistämällä kansainvälisen yhteisön johdonmukaista tukea ICC:lle.
- Ihmisoikeuksien ja yritystoiminnan suhteen määrittelyssä otettiin merkittävä askel, kun YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2011 YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet eli niin sanotut Ruggien periaatteet. Niiden mukaan yritykset ovat omalta osaltaan vastuussa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Selonteossa kauppapolitiikka on kuitenkin valitettavan heikosti esillä. Selonteossa mainitaan, että kaupan vapauttaminen ja kansainvälinen sääntely voivat yhdessä tukea IO-tavoitteiden edistämistä ja työelämän perusoikeuksia. Se miten tämä otetaan johdonmukaisesti huomioon kauppapolitiikassamme jää kuitenkin selonteossa käsittelemättä.
- YK-liiton mielestä on tärkeää, että Ihmisoikeuksien neuvottelukunnan roolia selkeytetään ja kehitetään. Pidämme hyvänä myös kehittämislinjauksen 34 tavoitetta selvittää eri perus- ja ihmisoikeustoimijoiden roolia, työnjakoa ja yhteistyön kehittämismahdollisuuksia päällekkäisyyksien välttämiseksi ja vaikuttavuuden lisäämiseksi. Uudella Ihmisoikeuskeskuksella olisi eri toimijat yhteen kokoavana instituutiona keskeinen rooli tässä työssä. Se olisi myös luonteva toimija kokoamaan yhteen kansainvälisiin sopimuksiin liittyvää tietoa sekä kehittämään ihmisoikeuskasvatusta ja -koulutusta. Tätä työtä varten Ihmisoikeuskeskukselle olisi kuitenkin turvattava riittävät lisäresurssit.
- YK-liiton mielestä painopistealueet on valittu hyvin. Läpileikkaavana teemana naisten ja tyttöjen oikeudet erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien korostaminen on tärkeä samoin kuin seksuaalivähemmistöjen LGBTI-oikeudet.
- TSS ja KP -oikeudet kaipaavat edelleen vahvistamista ja Suomen tulee pitää niitä keskeisesti esillä kansainvälisessä ihmisoikeuspolitiikassa. EU:ssa päivitetään parhaillaan Human rights and democracy -strategiaa, ja on tärkeää, ettei kansalais- ja poliittisten oikeuksien ja demokratian toteutumisen painottaminen jää TSS-oikeuksien jalkoihin. Molempien esillä pitäminen on tärkeää.
- Suomen tulee lisätä tukea paikallisille ihmisoikeustoimijoille, jotka työskentelevät usein henkensä uhalla kansalaisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi. Tukea on kanavoitu toisaalta suurlähetystöjen kautta paikallisen yhteistyön määrärahoina ja toisaalta Suomesta käsin mm. Kansalaisjärjestöjen Ihmisoikeussäätiön kautta. YK-liitto pitää näitä mekanismeja toimivina ja toivomme, että niiden kautta kanavoitavaa tukea lisätään tulevilla ohjelmakausilla.
- Kaikkein räikeimmät ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat hauraissa valtioissa. Kansainvälisten sääntöjen noudattaminen on heikentynyt erityisesti maiden sisäisissä konflikteissa, joissa on osallisina erilaisia kapinallisryhmiä. Siviiliväestö, humanitaarisen avun työntekijät sekä toimittajat joutuvat yhä useammin sotatoimien kohteeksi. Kansainvälisen yhteisön pelisääntöjä ei kunnioiteta, eikä YK:ssa ole päästy eteenpäin suojeluvastuun toimeenpanon reunaehtojen määrittelyssä. Suojeluvastuu on nostettu yhdeksi keskeiseksi painopisteeksi myös Suomen YK strategiassa, mutta käytännön tasolle tämä linjaus ei ole toistaiseksi ulottunut.
- Uusia kehitysyhteistyömaita valittaessa on otettava eritysesti huomioon, onko maa sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja pohdittava tarkoin, millaisen viestin antaa yhteistyön aloittaminen, jos näin ei ole.
Lausunto ulkoasiainvaliokunnan kuulemiseen 5.2.2015.