Suomen YK-liiton lausunto 6.5.2010
ennen yleiskokouksen 65. istuntokautta
Arvoisa ulkoministeri, hyvät ystävät,
Kansalaisjärjestöjen tärkeä rooli niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on toimia eräänlaisina tiennäyttäjinä kansalaisvaikuttamisen ja yhteisen tavoiteasettelun saralla. Keskinäisen riippuvuuden kasvaessa ja teknologian kehittyessä kansalaisilla on sekä velvollisuus että mahdollisuus olla vahvemmin mukana oikeudenmukaisen globalisaation edistämisessä. Siksi Suomen YK-liitto onkin iloinen siitä, että YK-kysymyksiä koskeva vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan osallisuus ovat vakiintunnuttaneet muotonsa tämän kuulemisen ja yleiskokousosallistumisen myötä. Erityiset kiitokset haluamme esittää sekä YK- että MDG-kuulemisen järjestämisestä hyvissä ajoin ennen yleiskokouksen uuden istuntokauden alkua. Tämä mahdollistaa näkemystemme huomioimisen jo valmisteluvaiheessa. Järjestöt ovat olleet vahvasti mukana vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen tähtäävässä toiminnassa ja osallistuneet niin vuoden 2000 Millennium-kokoukseen kuin 2005 järjestettyyn ensimmäiseen MDG-seurantakokoukseen. Toivomme, että järjestöjen mukanaolo taataan sekä tulevan MDG-huippukokouksen kotimaisessa valmisteluprosessissa että varsinaisessa tapahtumassa yleiskokouksen avausviikolla.
Toivomme, että Suomi voi omiin myönteisiin kokemuksiinsa pohjaten edistää myös YK:n ja kansalaisyhteiskunnan välisten suhteiden vahvistumista. YK:n kansalaisjärjestösuhteet eivät ole kehittyneet 90-luvun ja 2000-luvun alun laaja-alaisen yhteistyön jälkeen odotetulla tavalla. Kuluneiden vuosien aikana osallistumiselle on ilmaantunut sekä teknisiä että rakenteellisia esteitä. Kannamme erityistä huolta jälkimmäisistä ja toivomme, että pääsihteerin alaisuuteen nimitettäisiin aiempien vuosien tapaan korkean tason edustaja, jonka vastuulle kansalaisyhteiskuntasuhteet kuuluisivat. Samoin toivomme, että yleiskokouksen puheenjohtajan alaisuudessa olisi henkilö, joka toimisi kansalaistoimijoiden yhteyshenkilönä. Kontaktihenkilöiden nimeäminen vahvistaisi merkittävästi kansalaisyhteiskunnan ja YK:n välistä yhteistyötä kaikilla sektoreilla.
Ajankohtaisia asioita tulevalla yleiskokouskaudella:
Kulttuurien moninaisuus on rikkaus
Kulttuurisen moninaisuuden ja kulttuurien vuoropuhelun edistäminen ovat osa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeuksien ja kehityksen kokonaisuutta, joka ohjaa kaikkea YK:n toimintaa uudella vuosituhannella. YK juhlii tänä vuonna kulttuurien lähentymisen teemavuotta Unescon johdolla. Teemavuoden tavoitteena on nostaa esiin kulttuurisen monimuotoisuuden hyödyt etenkin korostamalla kulttuurien välisiä ikiaikaisia linkkejä ja korjaamalla vääristyneitä kulttuurisia ilmentymiä. YK-liitto pitää tärkeänä, että kulttuurien välistä vuoropuhelua pyritään edistämään tavalla, joka perustuu kulttuurien välisen tasa-arvoisuuden sekä yhteistyön vahvistamisen tärkeyden tunnustamiseen pysyvän rauhan edellytyksinä.
Turvallisuuskysymysten on pysyttävä vahvasti agendalla
Maailman päättäjät ovat parhaillaan kokoontuneet pohtimaan NPT-sopimuksen vahvistamisen ja maailmanlaajuisen ydinaseriisunnan mahdollisuuksia. Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun ydinsulkusopimus astui kansainvälisesti voimaan. Meneillään oleva ydinaseriisunnan seurantakokous on nostanut aseidenriisunnan teeman jälleen vahvasti kansainväliselle agendalle. YK-liitto korostaa, että ydinaseriisunnan saralla on toimittava nyt, kun teema on vahvasti esillä kansainvälisen yhteisön agendalla. Muutoin vaarana on, että viimeisten vuosien aikana tehty pohjatyö ja vaikuttaminen valuvat hukkaan ja ydinaseriisunta unohtuu jälleen taka-alalle kansainvälisen politiikan 'ratkaisemattomana ongelmana'.
Muistaen, että maailmassa on arvioiden mukaan ainakin 875 miljoonaa pienasetta (pääsihteerin raportti turvallisuusneuvostolle 2008) ja että ne ovat vastuussa satojen tuhansien ihmisten kuolemasta vuosittain, on selvää, että pienaseet ja kattava kansainvälinen asekauppasopimus (Arms Trade Treaty - ATT) ovat kysymyksiä, joihin on lähivuosina vahvasti panostettava.
YK-liitto kannustaa Suomea jatkossakin olemaan aktiivinen pienase- ja asekauppasopimuskysymyksissä ja toivoo, että nämä teemat näkyvät vahvasti myös Suomen turvallisuusneuvostokampanjassa, jota YK-liitto lämpimästi tukee.
YK:n rooli asevalvonnan sektorilla, rauhanvälittäjänä ja rauhanturvaajana on ainutlaatuinen. Afganistanin esimerkki osoittaa, että kriisinhallintaoperaatioita tulisi suunnitella ja toteuttaa laaja-alaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kesken. Operaatioissa tulisi siirtyä kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan, jossa sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalle nostettaisiin vahvemmin siviilikriisinhallintaan liittyviä toimia, kuten paikallisen hallinnon ja demokratian vahvistamista sekä köyhyyden vähentämistä. Suomen YK-liitto pitää tärkeänä, että Suomi osallistuu laaja-alaisemmin YK:n omiin operaatioihin ja on siten mukana vahvistamassa YK:n toimintakapasiteettia rauhanturvaamisessa ja rakentamisessa. Tshadin operaation päättyessä suomalaisten rauhanturvaajien määrä YK:n toteuttamissa rauhanturvaoperaatioissa laskee noin kahteenkymmeneen rauhanturvaajaan. YK:n mandaatilla toimivissa kriisinhallinta- ja muissa operaatioissa oli sen lisäksi noin 500 suomalaista. Laadukkaan rauhanturvatoiminnan ylläpitäminen, riittävät toiminnalliset resurssit varmistamalla, on merkittävä osa YK:n arvovallan vahvistamista. Tuki YK:n omille operaatioille vahvistaa myös Suomen mahdollisuuksia kamppailussa turvallisuusneuvoston jäsenyydestä. Kampanjassa voisi olla luontevaa korostaa Suomelle tärkeitä aloitteita kuten suojeluvastuun normin vahvistamista ja kansainvälistä asekauppasopimusta. Suomen YK-liitto tukee lämpimästi myös Suomen rauhanvälityskyvyn kehittämiseen tähtääviä toimia, joita hahmotellaan tänään 6.5.2010 julkistetussa ulkoasiainministeriön raportissa "Rauhanvälitys - Suomen suuntaviivoja".
Suojeluvastuun käsitteen (R2P) tulkitseminen liian kapea-alaisesti heikentää sen antamaa turvaa ääritilanteissa; toisaalta liian laaja-alaisen tulkinnan vaarana on käsitteen vesittyminen sisällöttömäksi. YK-liitto korostaa suojeluvastuun käsitteen tehokkaan määritelmän ja operationalisoinnin merkitystä inhimilliselle turvallisuudelle ja pitää tärkeänä, että suojeluvastuu pysyy keskusteluissa mukana myös tällä yleiskokouskaudella, jotta asiassa voitaisiin viime vuoden saavutusten pohjalta edetä eteenpäin.
Luottamus on kaiken kansainvälisen yhteistyön ja kehityksen lähtökohta
YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon huomauttaa tuoreessa raportissaan vuosituhattavoitteiden tilanteesta, että vuosituhattavotteiden saavuttamiseksi on tehtävä vielä paljon työtä, tai ne uhkaavat jäädä toteutumatta. Tavoitteiden saavuttamisessa edistyttiin kohtuullisen hyvin vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla, mutta sen jälkeen erityisesti talouskriisin seurauksena kehitystavoitteet ovat karanneet yhä kauemmas Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Aasiassa. Suomen YK-liitto painottaa, että vuosituhattavoiden saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä on ensiarvoisen tärkeää ennen kaikkea maailman kaikkein heikommassa asemassa olevien kasvavan haavoittuvuuden vuoksi. Näin ollen annetuista tavoitteista kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamiseksi on pidettävä kiinni, jotta vuosituhattavoitteiden saavuttaminen ei jää tyhjäksi lupaukseksi. YK-liitto pitää samalla ensiarvoisen tärkeänä sitä, että Suomi täyttää omalta osaltaan tämän kansainväliselle yhteisölle vuosituhatjulistuksen muodossa antamansa poliittisen sitoumuksen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavat panostukset ovat välttämättömiä, mutta ne eivät voi vähentää panostustamme köyhyyden vähentämiseen. YK-liitto ja sen jäsenjärjestöt pitävät johdonmukaisesti kiinni siitä, että kehitysavun määrän on tavoitettava 0,7 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä ja että ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön tarvittavat panostukset tulee lisätä suhteessa 0,7 prosentin bkt-tavoitteeseen.
Ilmastonmuutos ei ole ohimenevä kriisi
Tänä vuonna YK viettää myös kansainvälistä biodiversiteetin vuotta korostaakseen luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeyttä ja biodiversiteetin pelastamisen kiireellisyyttä. Sekä biodiversiteetin köyhtymisen pysäyttäminen että ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tarvittavat toimet on toimeenpantava välittömästi, jotta kasvihuonekaasupäästöt saadaan kääntymään laskuun vuoteen 2015 mennessä. Tämän vuoksi myös Meksikossa neuvoteltavan ilmastosopimuksen laillinen muoto täytyy pikaisesti päättää. Erityisesti on kannettava huolta siitä, että sekä torjuntaan että sopeutumiseen käytettävät keinot ovat sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä. Esimerkiksi ydinvoima ja suurvesivoima rajattiin aikanaan Kioton pöytäkirjan joustomekanismien ulkopuolelle kestämättöminä ratkaisuina. Tästä tulisi sekä pitää kiinni että laajentaa näkemystä koskemaan kotimaisia ilmastonmuutoksen torjuntatoimia kaikissa maissa.
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa Suomen saama gender-palkinto, luonnon ja kulttuurien monimuotoisuuden merkitystä korostava YK:n teemavuosi sekä Eva Biaudet'n valinta YK:n alkuperäiskansa-asioita käsittelevän pysyvän foorumin jäseneksi antavat Suomelle erinomaisen tilaisuuden profiloitua jatkossa yhä voimakkaammin kansainvälisesti tunnettuna kokonaisvaltaiseen tarkasteluun pyrkivänä ympäristö-, kehitys-, ja ihmisoikeuspolitiikan toimijana.
Globaalihallinnan mekanismeja on demokratisoitava ja tehostettava
Viime vuosien nopeasti eskaloituvat kriisit, kuten ruoka-, öljy, -ilmasto- ja rahoituskriisi ovat paljastaneet perinteisten globaalihallinnan lähestymistapojen riittämättömyyden ja johtaneet uusien yhteistyöfoorumien syntymiseen ja vahvistumiseen. Erityisesti G20 on vahvistunut osittain demokratisoitumisen ja laajentumisen seurauksena osin talouskriisin ratkaisijana. Sen asialistalle on ilmaantunut talouden lisäksi uusia köyhyyden vähentämiseen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja turvallisuuden edistämiseen liittyviä asioita. On itsestään selvää, että globaaliongelmia ratkotaan jatkossa yhä enemmän multilateraaleilla foorumeilla, ja ettei millään yksittäisellä taholla tai järjestöllä ole kapasiteettia tuottaa ratkaisuja kiihtyvällä vauhdilla monimutkaistuvaan globaalien ongelmien vyyhteen.
On myös ymmärrettävää, että kiireisiä ratkaisuja vaativissa ongelmissa YK:n kaltainen 192 maan organisaatio ei ole ketterin mahdollinen toimija, vaikka sen rakenteellisissa uudistuksissa edettäisiinkin vauhdilla. Yhtä lailla on selvää, ettei mikään osallistujamäärältään pienempi ja nopeammin reagoiva ryhmittymä voi ratkaista globaaleja ongelmia ilman YK:n kaltaisen globaalin toimijan apua. Siksi kaikki ulkopuolella syntyneet merkittävät aloitteet tullaan jatkossakin vahvistamaan ja toimeenpanemaan kansainvälisten instituutioiden puitteissa. Erilaisia kansainvälisiä rakenteita ei tulisi nähdä toistensa kilpailijoina vaan toisiaan täydentävinä toimijoina ja sparraajina. Monenkeskisen järjestelmän ja sen eri instituutioiden välisen työnjaon ja koordinaation parantaminen sekä toiminnan johdonmukaisuuden edistäminen on avain asemassa globaalihallinnan mekanismien tehostamiseksi. G20:n rakenteiden legitimiteettivajeen korjaaminen on välttämätöntä agendan laajentuessa. YK:n pääsihteeri on ollut puheenjohtajamaan kutsumana kolmessa viimeisessä G20-kokouksessa, mutta YK:lla ei ole varsinaisesti asemaa kokouksissa eikä niiden valmistelussa. YK-liittojen kansainvälisen kattojärjestö WFUNAn mielestä yhteistyötä YK:n kanssa tulisi vahvistaa ottamalla YK:n toimijoita mukaan kokousten valmisteluun ja takaamalla YK:n pääsihteerille paikka kokouspöydässä. G20-ryhmän legitimiteettiä voitaisiin pitkällä tähtäimellä vahvistaa myös linkittämällä se YK:n turvallisuusneuvoston reformiin., jonka toivotaan tuottavan paremmin nykyrealiteetteja vastaava jäsenpohja neuvostolle sekä pysyvien että vaihtuvien jäsenten osalta.
YK:n tulee kuunnella heikoimmin edustettujen ryhmien ääntä herkällä korvalla
Suurien kokonaisuuksien välisten yhteyksien ymmärtäminen ja pienimpienkin toimijoiden oikeuksien kunnioittaminen sekä heidän äänensä kuuluville tuominen on vaativa, mutta välttämätön tehtävä, mikäli haluamme säilyttää planeettamme elinkelpoisena tuleville sukupolville. Alkuperäiskansojen ja kehitysmaiden naisten maan ja luonnonvarojen omistus- ja käyttöoikeudet on turvattava ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien toimijoiden laaja osallistuminen YK-prosesseihin on otettava äärimmäisen vakavasti.
YK:n tasa-arvoarkkitehtuurin uudistaminen on laajasta reformipaketista pisimmälle edennyt kokonaisuus. On tärkeää tukea prosessia jatkossakin siten, ettei sen toteuttamista sidota muihin kesken oleviin uudistuksiin. Tavoitteena on YK:n hajallaan toimivien tasa-arvotoimijoiden yhdistäminen uudeksi tasa-arvokokonaisuudeksi, jonka johtoon nimitettäisiin naisten asioista vastaava alipääsihteeri. Naisten kapasiteetin kasvattaminen ja osallistumismahdollisuuksien parantaminen on keskeisellä sijalla niin kehitystavoitteiden kuin rauhan ja turvallisuuden edistämisessä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Tämä ei kuitenkaan tapahdu pelkästään rakenteita uudistamalla vaan työhön on myös löydyttävä riittävästi resursseja.
YK:ssa annetut lupaukset tulee lunastaa kotimaassa
Ihmisoikeussopimusten saralla Suomi ei ole ratifioinut muun muassa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen tehdyn valinnaista pöytäkirjaa lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta; alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa ILO:n yleissopimusta numero 169 sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta. YK-liitto painottaa tarvetta saattaa päätökseen nämä toistaiseksi kesken olevat ratifiointiprosessit.
Myös saamelaisten oikeudet ovat kysymys, jonka ratkaisu on viivästynyt Suomessa jo pitkään. Saamelaisten oikeudet olivat esillä YK:n alkuperäisasioista vastaavan erityisraportoijan vieraillessa Rovaniemellä huhtikuussa. Hän ilmaisi tukensa pohjoismaisen saamelaissopimuksen neuvottelujen jatkamiselle. YK-liiton mielestä saamelaisten oikeudet on turvattava Suomessa täysipainoisesti.