Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta monenkeskisen yhteistyön linjaukseksi. Linjauksen laatiminen on osoitus hallituksen vahvasta tuesta monenkeskiselle yhteistyölle, ja linjaus voi parhaimmillaan toimia erinomaisena työkaluna Suomen kehityspolitiikan suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa.
Mielestämme on tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan näkemykset otetaan aidosti ja oikea-aikaisesti huomioon Suomen ulkopolitiikan linjauksia koskevassa keskustelussa. Olemme mielellämme mukana kehittämässä kansalaisyhteiskunnan kuulemiseen ja osallistumiseen liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä mekanismeja yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Toivomme, että lähitulevaisuudessa löydetään pysyvä rakenne, jolla kansalaisyhteiskunnan laaja-alainen osallistuminen taataan YK-politiikan eri sektoreilla.
Tämän lausuntokierroksen osalta on todettava, että ilman selkeää käytäntöä ja lyhyellä varoitusajalla emme pysty kattavasti kokoamaan kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä ministeriön työn tueksi. YK-politiikassa korostetun johdonmukaisuuden tulisi ulottua myös kuulemiskäytäntöihin. Johdonmukaisuutta tukisi myös toisen lausuntokierroksen järjestäminen siinä vaiheessa, kun linjaus sisältää numeraalisia arvioita rahoituksen ohjaamisesta.
YK-liitto esittää, että linjauksessa huomioidaan:
- YK:n kautta suunnattavaa monenkeskistä rahoitus tulee kasvattaa. YK-järjestöjen tuki on vähentynyt lähes yhdeksällä prosentilla vuosina 2000 - 2006, vaikka monenkeskisen kehitysyhteistyön maksatukset kokonaisuutena ovat hieman kasvaneet. Kansainvälisten rahoituslaitosten rahoitus näyttäisi sen sijaan kasvavan.
- Kehitysavun laadun ja vaikuttavuuden edistämiseksi tulee parantaa monenkeskisten järjestöjen ja rahoituslaitosten välistä työnjakoa ja koordinaatiota. Ajatus yhdestä, johdonmukaisesti ja tehokkaasti, toimivasta YK:sta maatasolla on äärimmäisen kannatettava, ja Suomen tulee vahvasti tukea uudistushankkeen toteutumista.
- Köyhyyden vähentämisen ja vuosituhattavoitteiden saavuttaminen tulee säilyttää Suomen monenkeskisen yhteistyön ensisijaisena tavoitteena. Panostuksia opetus- ja terveyssektoreille tulee kasvattaa.
- Konfliktien ennaltaehkäisyyn tulee panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Pohjan kestävälle kehitykselle luovat vakauden ja turvallisuuden luominen, demokratia- ja oikeusvaltiokehitys sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen.
- Suomi käynnistää pilottirahoituksella kansalaisyhteiskuntarahaston UN Civil Society Fund, joka mahdollistaisi kansalaisyhteiskunnan osallisuuden lisäämiseen tähtäävää tutkimusta ja tukisi paitsi kansalaistoimijoiden omaa järjestäytymistä myös etelän toimijoiden osallistumismahdollisuuksia. Rahaston kautta kansalaisyhteiskunnan edustajat voisivat kehittää yhteisesti hyväksyttäviä toimintamalleja ja mekanismeja (Code of Conduct) yhteistyön tiivistämiseksi ja tehostamiseksi.
Yksityiskohtaiset huomiot
Lausuntokierroksella olevassa monenkeskisen yhteistyön linjausluonnoksessa näemme useita haasteita, jopa ongelmia. Linjauksen tarkoitus on täydentää Suomen ulkoasiainhallinnon YK-strategiaa. Linjauksessa selkeästi korostettu johdonmukaisuus vaarantuu, kun YK-strategian painopisteet eivät tässä vaiheessa ole selvillä tai ainakaan julkisia. Suomen YK-politiikkaa tehdään osana EU-koordinaatiota, ja pidämmekin outona sen rajaamista tämän linjauksen ulkopuolelle.
Rakenne
Linjaus on periaatteessa rakenteeltaan selkeä: kolmen sisällöllisen tavoiteosion (taloudellisesti -, yhteiskunnallisesti - ja ympäristöllisesti kestävä kehitys) alle on koottu YK-järjestelmän, kansainvälisten rahoituslaitosten sekä muiden monenkeskisten toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön kuvauksia. Nämä yhteistyön kuvaukset - linjauksen keskeinen sisältö - typistyvät kuitenkin toteaviksi järjestökuvauksiksi, mikä on politiikkaa ohjaavassa asiakirjassa ongelmallista.
Linjaus on valtavan pitkä ja paikoin todella yleinen, paikoin todella yksityiskohtainen. Teksti tai linjaukset eivät ole yhteismitallisia - kokonaisuus on varsin hajanainen. Suomen antama lisäarvo monenkeskiselle yhteistyölle ei linjauksessa näy, myös pyrkimys pitää Suomen tuki ensisijaisesti sitomattomana yleistukena tuntuu hukkuvan kohdennettujen painotusten sekaan, joita Suomi linjauksessa sekä kritisoi että asettaa itse. Varojen sitomattomuus parantaa järjestöjen mahdollisuutta tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä vastaanottajamaiden kanssa ja siten luo edellytykset monenvälisen toiminnan tehostamiselle.
Tausta-ajattelu
Hallitusohjelma ja kehityspoliittinen ohjelma määrittelevät YK:n Suomen keskeisimmäksi monenkeskisen yhteistyön välineeksi. Monenkeskisen yhteistyön linjaus näyttäisi kuitenkin painottavan kansainvälisten rahoituslaitosten osuutta, myös määrärahojen kasvun osalta. YK-järjestöjen suhteellisen rahoitusosuuden pienentäminen monenkeskisen yhteistyön sisällä entisestään olisi paitsi hallituksen omien tavoitteiden, myös avunsaajamaiden toiveiden vastaista. Tätä kehitystä YK-liitto ei voi hyväksyä.
Linjauksessa painottuu vahvasti monenkeskisen yhteistyön ohjaus, sen sijaan, että korostettaisiin kumppanuutta yhteistyön ohjaavana periaatteena. Toiminnan sisältöjen tulisi perustua vastaanottajamaiden köyhyydenvähentämisohjelmiin. Myös kansainvälisessä yhteistyö- ja sopimusjärjestelmässä tulee painottaa avoimuutta ja demokraattisia toimintatapoja.
Linjauksen taustalla vaikuttavana ideologiana näyttäisi olevan talouskasvuun perustuvan kehityksen tukeminen erityisesti kauppapoliittisilla keinoilla ja investoinneilla energia-, metsä ja vesisektoreille, minkä ajatellaan toki vaikuttavan köyhyyden vähentymiseen. YK-liiton mielestä ympäristöllisesti kestävä kehitys tarkoittaa yhtä lailla esimerkiksi kulutustottumusten muuttamista ja tasa-arvoisempaa tulonjakoa globaalilla tasolla.
Suomen kehityspanostukset ovat perinteisesti jakautuneet tasaisesti taloudelliseen, sosiaaliseen ja ympäristöllisesti kestävään kehitykseen. Panostukset Suomen pitkäaikaisille osaamissektoreille (esimerkiksi opetus- ja terveyssektorit) näyttävät linjauksen myötä kaventuvan selkeästi, kun uusi kasvava tuki kohdennetaan pääosin taloudelliseen ja ympäristöyhteistyöhön. Sosiaalisen kehityksen osuutta Suomen kehitysyhteistyössä vähentää osaltaan myös kahdenvälisessä yhteistyössä tapahtuva sektoreiden karsinta sekä budjettituen jäädyttäminen nykyiselle tasolle.
Suomen YK-liiton mielestä monenkeskisen yhteistyön linjauksessa olisi tärkeää selventää YK-järjestelmään kuuluvien toimijoiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten välistä työnjakoa ja koordinaatiota. Maatasolla on nykyisin useita isoja avunantajatahoja kuten kansainväliset rahoituslaitokset, Euroopan Unioni ja YK-järjestöt, joiden välinen koordinaatio ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. YK:n osalta linjaus keskittyy pitkältä päämajatason toimintaan eikä ulotu kohdemaan tasolla tapahtuvaan työhön (esimerkiksi Yhden YK:n pilotteja ei mainita lainkaan).
Kokonaisvaltaisen kehityksen aikaansaamiseksi ja vuosituhattavoitteiden kaltaisten vähimmäistavoitteiden saavuttamiseksi globaalitason koordinaatiota tulee parantaa. Linjauksessa todetaan, että monenkeskiset organisaatiot ovat avainasemassa kehitysmaiden talouspolitiikan ohjauksessa. On kuitenkin syytä muistaa, että mukana on useita eri toimijoita erilaisilla painopisteillä ja suuntauksilla, ja aina eivät työn tulokset ole johdonmukaisia ja hyviä. Lisäksi on paikallaan kysyä, onko lahjamuotoisen avun lisääminen kansainvälisissä rahoituslaitoksissa hyvä asia. Ennemminkin Suomen kannattaisi kohdentaa lahjamuotoista tukeaan joko YK-järjestöjen kautta tai budjettitukena suoraan vastaanottajamaiden hallituksille.
Luvut 1 ja 2
Johdanto, Monenkeskinen yhteistyö Suomen kehityspolitiikassa
Sisällöllisesti linjaus vahvistaa epäilyksemme siitä, että köyhyyden vähentäminen ja kansainvälisesti annettu sitoumus vuosituhattavoitteiden toteuttamiseksi eivät enää sisälly Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa ensisijaisiin tavoitteisiin. Linjauksen yleisissä osioissa korostetaan kyllä vuosituhattavoitteiden saavuttamista, mutta yksityiskohtaisemmissa linjauksen osioissa kaikki tavoiteasettelu on alistettu luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen sateenvarjon alle. Termiä ja siihen liittyviä ympäristöpainotuksia toistetaan luvusta ja kappaleesta toiseen jopa liiallisuuteen asti.
Luvussa kaksi ei sanota, mitä Suomi tavoittelee monenkeskisellä yhteistyöllä. Kansainvälisen työnjaon periaatteita ja rahoittajien koordinaatiota voisi olla hyvä selventää tässä kohdassa. Luku kaksi olisi luonteva paikka linjata temaattisen yhteistyön painopisteitä, joita tarkennetaan linjauksen myöhemmissä osioissa.
Luvut 3 ja 4
Monenkeskistä yhteistyötä ohjaavat periaatteet, Rahoituksen kohdentaminen
Luvuissa kolme ja neljä voisi otsikkojen puolesta olettaa asetettavan Suomen toteuttamalle monenkeskiselle yhteistyölle selkeät painopisteet. Nyt ne tuntuvat vain kasvattavan eritasoisten linjausten määrää entisestään.
Mikäli rahoituksen kohdentamisesta halutaan säilyttää linjauksessa oma lukunsa, olisi luontevaa tehdä luvussa painotukset esimerkiksi maanosittain, vähiten kehittyneisiin maihin liittyen sekä mainita kahdenvälisen ja monenkeskisen yhteistyön johdonmukaisuudesta.
Nyt luvussa kolme todetaan, että Suomi painottaa rahoitustaan kauppapolitiikkaan, maailmanlaajuisten terveysuhkien torjuntaan sekä luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä edistäviin hankkeisiin ja ohjelmiin. Nämä painopisteet eivät täysin heijastele kehityspoliittisen ohjelman saati YK-strategian (luonnoksen) painopisteitä. Vuosituhattavoitteet puuttuvat luvusta kokonaan, eikä kriisinhallinnan muualla kirjattu vahva poliittinen painotus näy luvussa. Kokonaan vaille huomiota näyttää myös jääneen luonnonkatastrofien ja konfliktien ennaltaehkäisyyn kohdistuva tuki. Demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien tukeminen on liitetty ainoastaan ILO:n tehtäviin.
Luvussa neljä korostetaan yhteistyötä ohjaavia periaatteita. Kannatettavat tavoitteet johdonmukaisuudesta, täydentävyydestä ja vaikuttavuudesta saavat hieman oudon kaiun politiikantekoa ohjaavien linjausten hajottamisesta useaan statukseltaan erilaiseen asiakirjaan, mikä sirpaloittaa politiikkaa ja vaikeuttaa seurantaa entisestään.
Luvussa neljä monia tärkeitä aloitteita ja asioita (kuten YK-reformi) käsitellään vain yleisluontoisin maininnoin.
YK-järjestöjen kehitysrahoitus on perinteisesti keskitetty neljälle toimijalle: UNDP:lle, UNICEF:lle, UNFPA:lle ja WFP:lle. Tällaista painotusta linjaus ei enää tue vaan Suomi hajauttaa apua ja samalla myös vaikutusvaltaansa lukuisten YK-toimijoiden piiriin ilman selkeitä painotuksia. YK-liitto pitää suuntausta huonona.
Luku 5
Luonnontaloudellisesti kestävä kehitys monenkeskisessä yhteistyössä - temaattisia huomioita
YK-reformi
Linjauksesta puuttuu Suomen näkemys siitä, kuinka YK-reformia tulee toteuttaa, pois lukien maininta YK:n ympäristöjärjestön perustamisesta ja Kestävän kehityksen toimikunnan (CSD) roolin vahvistamisesta. Vuodesta 2005 käynnissä ollut laaja-alainen uudistuspaketti tullee muuttamaan esimerkiksi operationaalisten järjestöjen toimintaa selkeästi.
- Nykyisestä linjauksesta ei ole irrotettavissa juuri minkäänlaisia ohjeistuksia käytännön työn tekemiseen. YK-reformin toteutukseen vaikuttaminen jää pelkäksi pyrkimykseksi, mikäli siihen suunnattu rahoitus ei kohdennu johdonmukaisesti, ja ilman selkeitä sisällöllisiä painopisteitä myös rahoituksen kohdentaminen on hankalaa.
- Reformiin vaikuttamisen tavoitteiden tulisi lähteä uudistuksilla tavoiteltavien tulosten piiristä, esimerkiksi maatason tehokkuuden lisäämisestä, ei ensisijaisesti Suomen lyhytnäköisen vaikutusvallan kasvun, kuten johtokuntapaikkojen tavoittelun, lähtökohdista.
- YK-liiton mielestä yleiskokouksen roolia tulee vahvistaa päätöksenteossa ja ECOSOC:n roolin tulee olla nykyistä merkittävämpi kehitysrahoituksen koordinoinnissa. Tehokkuutta ja johdonmukaisuutta edistävien rakenteiden syntymistä tulee tukea voimakkaasti. Lisäksi Suomi voisi olla aloitteellinen kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien kasvattamisessa tukemalla pilottiluonteisesti Civil Society Fundin perustamista.
Rauha ja turvallisuus
Kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti Suomen kehitysyhteistyöpolitiikka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja edistämiseen. Lisäksi korostetaan laajaa turvallisuuskäsitettä, joka vahvistaa turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien välistä yhteyttä. Sisällöllisesti arvioiden sekä ihmisoikeudet että laajan turvallisuuden käsite näkyvät linjauksessa huonosti.
- Jos hallitus kehityspoliittisen ohjelmansa mukaisesti vahvistaa YK:n asemaa kansainvälisen kehityspolitiikan tärkeimpänä toimijana, voisi ajatella YK:n kehitystoimintoja ohjaavan, keskeisen periaatteen - turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien välisen yhteyden - näkyvän monenkeskisessä linjauksessa selkeämmin.
- Suomen kampanja turvallisuusneuvoston jäsenyydestä kaudelle 2013 - 2014 edellyttää panostusta YK:n kriisinhallintatyöhön
- Linjaus keskittyy YK:n päämajatason toimintaan mm. rauhanrakentamiskomission ja -rahaston puitteissa, mutta kenttätason toimeenpanosta ja kriisien ennaltaehkäisystä ei mainita mitään (rauhanrakennuskomission mandaatti ei koske ennaltaehkäisyä). YK-järjestöistä UNDP:lla on keskeinen rooli sekä kriisien ennaltaehkäisyssä että rauhanrakennuksessa. Useat YK-järjestöt painottavat konfliktiohjelmissaan naisten asemaa ja turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325:n toimeenpanoa.
- Kriisien ennaltaehkäisy koskee entistä enemmän myös luonnonkatastrofien aiheuttamia tilanteita. YK-järjestöistä etenkin UNDP tekee työtä ympäristöriskien kartoittamiseksi ja katastrofien vaikutusten minimoimiseksi. Tämä alue korostuu voimakkaasti ilmastonmuutoksen myötä.
Demokratia, hyvä hallinto ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen
Suomen perinteiset painopisteet demokratia, hyvä hallinto, oikeusvaltio ja ihmisoikeudet sivuutetaan kolmella kappaleella, joista kaksi käsittelee ILO:n toimintaa ihmisarvoisen työn edistämiseksi. Yksi demokratiatyön keskeisistä globaaleista toimijoista, UNDP, huomioidaan ainoastaan yhdellä kappaleella, vaikka järjestö on yksi Suomen neljästä keskeisestä YK-kumppanista.
- Mikäli lista taloudellisesti kestävän kehityksen alla olevista painopisteistä on priorisoitu, nyt viimeiseksi jätetty painopiste laaja-alaisen, oikeudenmukaiseen tulonjakoon yhdistyvän talouskasvun edistämisestä tulee nostaa ensimmäiseksi.
- Hyvän hallinnon ja demokratian, paikan päältä tehtyjen hankintojen sekä sitomattoman yleisavun mainitseminen painopisteiden listauksessa olisi paikallaan. Kehityspoliittisen ohjelman mukaan "Ihmisarvoinen työ, ansiomahdollisuuksien parantaminen sekä sosiaaliturvajärjestelmän kehittäminen kehitysmaissa ovat avaintekijöitä oikeudenmukaisen ja kestävän ihmiskuntapolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa." ILO:lla on merkittävä rooli näissä kysymyksissä ainoana työmarkkinakysymyksiin erikoistuneena järjestönä.
- Kehitysyhteistyön ihmisoikeusperustaisuus ei linjauksessa näy lainkaan. Tukea WHO:lle perustellaan talouden toimintaedellytyksillä ja Suomen 2009 hallintoneuvostojäsenyydellä, ja tukea UNFPA:lle perustellaan väestönkasvun rajoittamisella.
- UNFPA:n kanssa tehtävän yhteistyön osalta olisi tärkeää korostaa, mitä järjestö tänä päivänä tekee. Työ ei liity väestönkasvun rajoittamiseen, vaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseen erityisesti naisten ja tyttöjen osalta ihmisoikeutena.
- Myös muut läpileikkaavat teemat (lasten ja naisten asema, vammaiset, etniset vähemmistöt) näkyvät linjauksessa heikosti.
Tietoyhteiskunnan tukeminen
Kasvava digitaalinen kuilu on tietoyhteiskunnan suurimpia haasteita. Internetin hallintofoorumista IGF:sta on kehittynyt viime vuosien aikana monin tavoin järkevä ja hyödyllinen prosessi, jossa pyritään ratkomaan osin vahvasti ristiriitaisia tavoitteita internetin hallinnon järjestämiseksi..
- Suomen IGF:lle antamalle tuelle pitää olla selkeät painotukset. Panostusta tulee keskittää mm. ihmisoikeuksiin, yksilön suojaan, inklusiivisuuden periaatteen noudattamiseen sekä kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien osallistamiseen.
- YK-liiton mielestä Suomen tulee jatkaa GAID:n rahoittamista myös tulevina vuosina. Suomella on paljon osaamista, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi Afrikan laajakaistaverkon kohentamisessa.
Viestintä ja kehityskasvatus
Kahdeksas vuosituhattavoite edellyttää kansainvälisten kumppanuuksien vahvistamista laaja-alaisesti. Etelän kansalaisyhteiskuntaa tulisi erityisesti tukea, ja tiedonvälitystä monenkeskisestä yhteistyöstä lisätä. Samalla voidaan vahvistaa etelän kansalaisyhteiskunnan kapasiteettia monenkeskisten toimijoiden työn seurannassa.
Kansalaisyhteiskunnan toimijoilla sekä pohjoisessa että etelässä on merkittävä rooli demokratian ja hyvän hallinnon edistämisessä sekä kehitystä tukevan myönteisen ilmapiirin luomisessa. Tätä työtä tulee resursoida myös globaalilla tasolla.
Toimeenpanon seuranta
Monenkeskisen yhteistyön seurannassa tulee tehdä entistä enemmän yhteistyötä avunantajien kesken ja osallistua suunnitelmallisesti useampien maiden yhteisiin arviointiprosesseihin. Prosessien myötä pystytään vaikuttamaan avun tehokkuuteen parantamalla kansainvälisten toimijoiden keskinäistä työnjakoa ja avunantajamaiden välistä koordinaatiota.
25.3.2008
Jutta Urpilainen Helena Laukko
Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja