Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta Suomen ulkoasiainhallinnon YK-strategiaksi. Suomen YK-strategian laatiminen on osoitus hallituksen vahvasta tuesta YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiselle sekä YK-järjestelmän tehokkuuden lisäämiselle.
Suomen YK-politiikka on pitkään ollut sirpaloitunutta ja sen eri osa-alueiden välinen koordinaatio heikkoa. Uudistettava YK-strategia on tärkeä työkalu YK-politiikan linjaamisessa ja hallinnonalojen välisen koherenssin lisäämisessä. Myöhemmin valmistuva monenkeskisen yhteistyön linjaus tarkentaa tässä strategiassa asetettuja tavoitteita kehitysyhteistyön osalta. Mielestämme on tärkeää, että näiden linjausten valmistelu tapahtuu laaja-alaisessa yhteistyössä eri toimijoiden kesken.
Laaja osallistuminen YK-politiikasta käytävään keskusteluun lisää ymmärrystä maailmanjärjestön toiminnasta ja parantaa toiminnan uskottavuutta. Kansalaistoimijoiden äänen kuulemista tulisikin systemaattisesti edistää YK-politiikan suunnittelussa ja toteutuksessa niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.
Luonnoksessa olevat kirjaukset vaihtelevat tarkkuudeltaan suuresti. Strategian toimeenpanon ja seurannan kannalta olisi hyvä, jos strategian voimassaoloaika määriteltäisiin ja kaikissa osioissa tavoiteasettelua avattaisiin selkeitä esimerkkejä lisäämällä. Pyrkimys tavoiteasettelun selventämiseen, lukujen loppuun koottujen Suomi tukee -osioiden avulla, on kannatettava. Viimeisestä luvusta keskeiset tavoitteet ja toiminnot listaava osio puuttuu kokonaan.
Strategialuonnoksen tavoiteasettelu
Luonnoksen sisältö pohjautuu pitkälti ulkoministeriön vuonna 2005 julkaistuun strategiaan Suomen etu - globaali vastuu. Ulkoministeriön strategian nimeen kiteytyykin YK-strategian luonnoksen keskeisin haaste: Suomen etu suhteessa globaaliin vastuuseen.
Konflikteja ja niiden ennaltaehkäisyä koskeva osio painottuu strategiassa selvästi muita osioita yksityiskohtaisempana ja laajempana. Oikeudenmukainen maailma, demokratian vahvistaminen, globalisaation sosiaaliset ulottuvuudet ja globaalihallinnan mekanismien kehittäminen ovat jääneet vähäisemmälle huomiolle. YK-järjestelmän laaja-alaista, ennaltaehkäisevää roolia ja toimintaa tulee korostaa: on tartuttava ongelmien syihin, ei keskityttävä niiden hallintaan.
Monet keskeiset toiminnan alat, kuten koulutus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu, ovat luonnoksessa jääneet huomiotta. YK-strategia ei voi toimia työvälineenä valtionhallinnossa harjoitetun politiikan koherenssin takaamisessa, mikäli käsiteltävät aiheet eivät kata YK:n toimintaa kokonaisuutena.
Lukukohtaisia huomioita:
1. Johdanto: YK-strategian ja Suomen hallituksen linjauksen ymmärtämiseksi olisi tarpeen perustella, miksi Suomi pitää YK:ta keskeisenä monenkeskisen yhteistyön välineenä. Tulevaisuutta luotaava pohdinta kansainvälisen yhteistyön toimintaympäristön muutoksista sopisi luontevasti tähän yhteyteen. Myös YK:n suhdetta muihin kansainvälisiin rakenteisiin tulisi arvioida ottaen huomioon Suomen eri mekanismien kautta kanavoiman tuen. Ulkoministeriön vuosikertomuksen mukaan YK-järjestöjen kautta kanavoidun tuen suhteellinen osuus on viime vuosina laskenut muutamalla prosenttiyksiköllä. Suuntauksen tulee muuttua.
2. Suomen YK-politiikan tavoitteet: On ilahduttavaa, että tavoite laajasta turvallisuudesta on esillä. Luonnoksessa listatut Suomen YK-politiikan tavoitteet on määritelty kuitenkin aivan liian kapea-alaisesti suhteessa pyrkimykseen laajan turvallisuuden edistämisestä.
2.1. Konfliktien ehkäisy ja kriisinhallinta tulee nähdä turvallisuusneuvoston toimintaa ja rauhanturvaamista laajempana toimintana. Kriisinhallinta, erityisesti siviilikriisinhallinta, nähdään nykyisin merkittävänä, kestävää kehitystä edistävänä toimintana, joka tukee kriisialueiden kehitystä kohti demokratiaa, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteiden kunnioitusta, hyvää hallintoa sekä toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.
YK-strategiaan olisi tärkeää lisätä oma kappaleensa humanitaarisesta avusta, erityisesti korostaen humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välisen jatkumon tukemista.
Euroopan unionin rooli YK:ssa tulee uudistussopimuksen ja uuden ulkopoliittisen edustajan myötä vahvistumaan. Asetelma on mielenkiintoinen erityisesti turvallisuusneuvostossa, jonka pysyvistä jäsenistä kaksi on unionin jäsenmaita. Tulevien muutosten analysointi olisi luontevaa sisällyttää strategiseen pohdintaan.
YK-liiton mielestä Suomen osallistumista YK:n rauhanturvaoperaatioihin tulee jatkossa kasvattaa nykyisestä. Laadukkaan rauhanturvatoiminnan ylläpitäminen, riittävät toiminnalliset resurssit varmistamalla, on merkittävä osa YK:n arvovallan vahvistamista. Tuki YK:n omille operaatioille vahvistaa myös Suomen mahdollisuuksia kamppailussa turvallisuusneuvoston jäsenyydestä.
Vuoden 2005 huippukokouksessa hyväksytty suojeluvastuualoite on osa Suomen tuella vahvistettua YK:n uudistuspakettia. Käsillä olevassa luonnoksessa Suomen suhtautumista suojeluvastuualoitteeseen ei määritellä lainkaan. Aloitteen konkretisoiminen on ajankohtainen haaste, johon strategiassa tulisi ottaa kantaa.
2.2. Kestävää kehitystä käsittelevässä osiossa listataan kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavat teemat. YK-strategiassa olisi tärkeää määritellä eri painopisteiden suhde toisiinsa siitä huolimatta, että myöhemmin hyväksyttävä monenkeskisen yhteistyön linjaus tarkentanee asiaa. Kasvatetaanko esimerkiksi läpileikkaaviin teemoihin suunnattavia varoja määrärahojen kasvaessa?
Uuden kehityspoliittisen ohjelman mukainen painotus luonnontaloudellisesti kestävää kehitystä tukeviin ohjelmiin ja hankkeisiin ei saa heikentää vuosien mittaan vahvistunutta pitkäjänteistä ja sitomatonta tukea YK-järjestöjen köyhyyden vähentämiseen tähtääviin ohjelmiin. Toiminnan pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus on avun laadun ja tehokkuuden keskeinen edellytys.
Kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välisen kuilun umpeen kurominen ja uusiin globaaliuhkiin vastaaminen edellyttää kansainväliseltä yhteistyöltä uusia ja innovatiivisia rahoitusmekanismeja. Erilaisten kansainvälisen veroaloitteiden, kuten kansainvälisen valuutanvaihtoveron ja lentoveron, kehittämistä tulisi edistää myös YK:ssa. Erilaisiin globaaliuhkiin vastaaminen edellyttää myös työelämän perusoikeuksien kunnioittamista maailmanlaajuisesti. Strategiassa tulee huomioida globalisaation sosiaalista ulottuvuutta käsitelleen ILO:n maailmankomission suositukset Kunnon työn (decent work) edistämiseksi.
2.3. Kun puhutaan ongelmien ennaltaehkäisystä, ja suuntauksena on ihmisoikeusperustaisen kehitysyhteistyön tekeminen, on tärkeää kirjata auki ongelmien ennaltaehkäisyn keinoja: koulutus, terveydenhuolto ja naisten tasa-arvoinen kohtelu. Strategiassa tulee määritellä aikarajat uusien ihmisoikeussopimusten ratifioinnille. Demokratian vahvistaminen on keskeinen osa oikeusvaltiokehitystä ja hyvää hallintoa ja sillä tulisi olla nykyistä suurempi painoarvo strategiassa.
2.4. Suomen tavoitteena tulee olla YK:n toiminnan tehokkuuden ja johdonmukaisuuden edistäminen kaikilla toimialueilla, kaikissa ala- ja erityisjärjestöissä. YK-liitto kannattaa YK:n tasa-arvoyksiköiden yhdistämistä ja uuden alipääsihteeritasoisen vastuuhenkilön nimittämistä naisten aseman parantamiseen tähtäävien ohjelmien koordinaation vahvistamiseksi.
YK:n kansalaisyhteiskuntasuhteiden vahvistaminen on osa YK:n uudistuspakettia, jonka toteuttaminen edellyttää pohjoismaiden ja EU:n jäsenmaiden vahvaa panosta ja esimerkkiä. Erityisesti etelän kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksien tukemiseksi tulee kehittää uusia mekanismeja. YK:n ja yritysten välisen yhteisymmärryksen vahvistamiseen tähtäävät toimet on syytä myös huomioida tässä osiossa.
Kansallisten osallistumiskanavien lisäksi on tärkeää, että Suomi ajaa aktiivisesti kansalaisyhteiskunnan osallisuuden tukemista myös YK:ssa. YK:n sihteeristössä tulee olla alipääsihteeritasoinen korkean tason edustaja, jolle kansalaisyhteiskuntasuhteiden edistäminen kuuluu. YK-kokouksia tulee entistä paremmin avata kansalaisyhteiskunnan edustajille. Akkreditointimekanismeja tulee kehittää ja yksinkertaistaa aiemmin tehtyjen suositusten mukaisesti.
3. Luvussa 3.1. kirjataan ne toimielimet ja paikat, joissa Suomi haluaa vaikuttaa tulevina vuosina. Nykyisessä polarisoituvassa maailmassa, missä vallasta kilpaillaan monen eri toimijan kesken, on entistä tärkeämpää korostaa monenkeskisen yhteistyön voimaa. Suomi on vuosikymmenten ajan tukenut YK:n toimintaa ja kerännyt mainetta neutraalina ja osaavana toimijana. Politiikkaa ohjaavassa strategiassa on tärkeää tuoda näkyville ne arvot, joiden nimissä käytännön valintoja tehdään. Pelkkä vaikuttamisen paikkojen luettelointi jättää ilmaan kysymyksen siitä, miksi juuri Suomen pitäisi päästä kyseisille paikoille käyttämään valtaa.
Strategiaan olisi myös aiheellista kirjata maininta siitä, että oikeudet ja velvollisuudet kulkevat käsi kädessä. Suomen on pidettävä kiinni jo antamistaan sitoumuksista esimerkiksi kehitysrahoituksen osalta.
Kannatamme lämpimästi painotusta suomalaisten rekrytoitumiseen YK-tehtäviin. Samassa yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota jo kertyneen asiantuntemuksen hyödyntämiseen ja hyvien käytäntöjen jakamiseen. YK-liitto näkee yhteyden oman tiedotus- ja koulutustoimintansa ja suomalaisten YK-kiinnostuksen välillä. Kansalaisjärjestöjen tarjoamaa resurssia voi ja tulee käyttää paremmin hyödyksi YK-tietouden levittämisessä. Järjestöt voivat pitkäjänteisellä tiedotus- ja koulutustyöllä vaikuttaa kansalaisten YK-kiinnostukseen positiivisesti.
3.2. YK-asioiden käsittely eduskunnassa ja kansalaisyhteiskunnan parissa on tähän asti ollut hajanaista ja satunnaista. On hienoa, että yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa on kirjattu strategiaan. Kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyen luonnoksen kirjaukset ovat vaillinaisia. Kansallisesti tulee sopia kaikkia eri YK:n toimintasektoreita koskevista yhtenäisistä ja läpinäkyvistä osallistumismekanismeista, mukaan lukien kansainvälisten kokousten valmisteluun liittyvä toiminta kotimaassa.
Osallistumisessa tulee huomioida eri intressiryhmät, kuten lapset ja nuoret. Hyvinä esimerkkeinä eri intressiryhmien osallisuudesta toimivat mm. vuosittain valittava Nuorisodelegaatti, lapsiedustajat lapsiasiain seurantakokouksessa joulukuussa 2007 sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamiseen tähtäävän yleissopimuksen CEDAW:n kuulemismenettelyt.