Hyvät ystävät,
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailman laajin yksittäinen ihmisoikeusongelma. YK:n pääsihteerin UNiTE- kampanjan mukaan jopa 70 prosenttia maailman naisista joutuu elämänsä aikana fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan uhriksi. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy erilaisissa muodoissa; se voi olla fyysistä, seksuaalista tai psykologista ja siihen voi liittyä taloudellista tai poliittista alistamista.
Tiedämme kuitenkin, että kaikella naisiin kohdistuvalla väkivalalla on yksi yhteinen nimittäjä: sillä on aina vakavat seuraamukset ja sen kustannukset niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta ovat mittavat.
Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ilmiö, joka rikkoo paitsi universaaleja ihmisoikeuksia, heikentää se ihmisarvoa olennaisesti puuttumalla uhrin itsemääräämisoikeuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksittäisten sattumanvaraisten tekojen seurausta, vaan ilmiö on juurtunut syvälle epätasa-arvoisiin rakenteisiin.
YK on korostanut naisten oikeuksia siitä saakka kun järjestö perustettiin - joskin naisiin kohdistuva väkivalta pysyi järjestön toiminnassa melko näkymättömänä 1990-luvulle saakka. Nyttemmin naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen on keskeinen opinkappale maailmanjärjestön työssä ja aihe on saanut laajan tunnustuksen ihmisoikeuskysymyksenä. Ongelma on valitettavan tuttu myös meillä Suomessa - YK:n naissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea on huomauttanut Suomea siitä, että tilastot naisiin kohdistuvasta väkivallasta ovat meillä edelleen synkkiä. Esimerkiksi kuntatasolla meillä on paljon parannettavaa ja puutetta turvakotipaikosta.
Suomi puolestaan voi kehitysavun kautta tukea erityisesti projekteja, jotka edistävät naisten yhteiskunnallista osallistumista, kouluttautumista ja järjestötoimintaa. YK on korostanut sekä naisten roolin kasvattamista rauhanneuvotteluissa sekä tukenut naisiin ja tyttöihin suunnatun väkivallan valvomista. On tärkeää, että naisten osuutta poliisivoimissa ja oikeuslaitoksessa kasvatetaan. Tuomareiden koulutus on myös tärkeää, jotta naisiin kohdistuvat väkivaltatapaukset saavat asianmukaisen käsittelyn ilman ennakkoasenteita tai välinpitämättömyyttä.
Hyvät kuulijat,
YK puuttuu naisiin kohdistuvaan väkivaltaan erilaisin keinoin: YK:n piirissä on luotu kansainvälistä normistoa naisten ihmisoikeuksien toteutumisen edistämiseksi ja pyritty vaikuttamaan asenteisiin kampanjoimalla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. YK:ssa jo 70-luvun lopulla syntyneen, naisten syrjinnän kieltävän sopimuksen (ns. CEDAW-sopimus) lisäksi naisten asemaa käsittelevässä maailmankonferenssissa vuonna 1995 hyväksytty Pekingin julistus ja toimintaohjelma ovat erinomaisia asiakirjoja, jotka sisältävät keskeiset esteet ja edellytykset naisten ihmisoikeuksien täysmääräiselle toteutumiselle. YK:n yleiskokous antoi puolestaan pari vuotta aiemmin yleismaailmallisen julistuksensa naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi (Julistus naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisesta v. 1993).
Monissa YK:n jäsenmaissa ongelmaan tarttumista jarruttaa kuitenkin syvälle juurtunut vaikenemisen, rankaisemattomuuden ja epätasa-arvon kulttuuri. Muutokset tapahtuvat hitaasti, sillä asenteet ja tavat istuvat usein tiukassa. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen onkin nähtävä kansainvälisen yhteisön, jäsenmaiden hallitusten sekä tavallisten miesten ja naisten yhteisenä projektina, sillä vain yhdessä johdonmukaisesti toimien voimme saavuttaa päämäärän, joka on myös YK:n kansainvälinen tavoite; nollatolenssi, josta ei tingitä.
Myös Suomen YK-liitto tekee työtä sen eteen, että tulevat sukupolvet voisivat elää ilman väkivallan uhkaa. YK-liitto tarjoaa muun muassa laadukkaita opetusmateriaaleja ihmisoikeuslähtöiseen kasvatustyöhön, jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten kasvua muut huomioon ottavaksi, teoistaan vastuun kantavaksi ja humaaniksi maailmankansalaiseksi.
YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan on sanonut: Turvallisuutta ei voi olla ilman kehitystä, kehitystä ei voi olla ilman turvallisuutta, ja kumpaakaan ei voi täysin toteuttaa ellei ihmisoikeuksia kunnioiteta. Tätä ohjenuoraa noudatamme myös me YK-liitossa ja kaikessa siinä työssämme, jota teemme YK:n päämäärien tukemiseksi. Lähtökohtamme on se, että turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien toteutuminen ovat erottamattomasti riippuvaisia toisistaan.
Jo Pekingin naisten asemaa käsittelevä maailmankonferenssi totesi vuonna 1995, että naisiin kohdistuva väkivalta on este tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamiselle maailmanlaajuisesti. Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen lopullisesti tulee viemään vielä aikaa, mutta sen on silti oltava tavoitteemme niin kansainvälisessä työssä YK:ssa kuin täällä jäsenmaan tasollakin. Näin siksi, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen taistelu on samalla kamppailua rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien puolesta.