Suomen YK-liiton tavoitteet seuraavaan hallitusohjelmaan:
- Kestävän kehityksen tavoitteita on pantava kunnianhimoisesti toimeen kansallisesti ja kansainvälisesti Suomen on otettava kestävä kehitys seuraavan hallitusohjelman ohjaavaksi periaatteeksi ja tavoitteita on edistettävä johdonmukaisesti paikallisesti, alueellisesti ja globaalisti. Köyhyyden ja eriarvoistumisen vähentäminen, ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ja instituutioiden vahvistaminen tukevat rauhaa ja vakautta sekä ihmisoikeuksien toteutumista. Kestävän kehityksen tavoitteiden “ketään ei jätetä” -periaatteen tulee olla kaikessa toimeenpanossa mukana. Erityisen tärkeää on huomioida alkuperäiskansojen oikeuksien toteutuminen myös kansallisessa toimeenpanossa ja varmistaa, että taloudellinen kehitys ei tapahdu ympäristöllisen ja sosiaalisen kehityksen kustannuksella.
- YK-järjestöjen tuki on nostettava takaisin leikkauksia edeltäneelle tasolle.
YK on keskeinen toimija Agenda 2030:n toimeenpanossa. Jotta Suomi voi tosissaan tukea agendan toteutusta ja monenkeskistä yhteistyötä, on pidettävä huolta siitä, että YK-järjestöjen tuki palautetaan rajuja, vuonna 2015 päätettyjä yli puolet tuesta syöneitä leikkauksia edeltävälle tasolle. Suomen tulisi seurata muita Pohjoismaita ja lähteä kasvattamaan YK-järjestöjen rahoitusta sen leikkaamisen sijaan. YK:n uudistamiselle on annettava vahva tuki ja huolehdittava samalla siitä, ettei järjestön rakenteiden tehostamiseen käytettävä tuki ole pois siitä YK-järjestöjen kehitysrahoituksesta, joka tähtää köyhyyden vähentämiseen ja kehitysmaiden yhteiskuntien rakenteiden uudistamiseen.
- Kehitysyhteistyömäärärahat on nostettava 0,7 % BKTL-tasolle vuoteen 2028 mennessä.
Ketään ei jätetä -hengessä 0,2 % BKTL:stä on suunnattava erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseen kestävällä tavalla. Useissa maissa on saatu lupaavia tuloksia perusturvan merkityksestä köyhyyden ja eriarvoistumiskehityksen vähentämisessä sekä talouden vakauttamisessa. Myös Suomessa sosiaaliturvajärjestelmä on vakauttanut yhteiskuntaa – alan osaamista tulee hyödyntää myös kehitysyhteistyössä. Naisten ja tyttöjen aseman parantamisen ja heidän oikeuksiensa turvaamisen tulee säilyä edelleen Suomen kehityspolitiikan painopistealueena. Myös demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä oikeusvaltioperiaatteen tukemiseen on panostettava kehityksen edellytysten parantamiseksi.
- Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen on seuraavan hallituksen velvollisuus
Suomen tulee toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja edistää kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Tulevalla hallituskaudella on vielä aikaa nostaa poliittista kunnianhimoa ja toimia: Pariisin sopimuksen tavoitteet tulee pitää kaiken päätöksenteon ja toiminnan tavoitteellisina päämäärinä. Suomen tulee huolehtia siitä, että ilmastorahoitus pysyy lupaustemme tasolla – esimerkiksi Maailmanlaajuisen ympäristörahaston GEFin rahoitusosuudet on viime vuosina puolitettu. Päästöhuutokauppatulot on kohdennettava uudelleen ilmastonmuutosta ehkäisevään toimintaan. Kaikki kestävän kehityksen osa-alueet ja etenkin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tulee huomioida ilmastotoimia suunniteltaessa.
- Kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuudet ja autonomia on turvattava
Kestävän kehityksen tavoitteita ei saavuteta yksin valtioiden toimenpiteillä. Yritykset ja kansalaisjärjestöt ovat keskeisiä toimijoita tavoitteiden toteuttamiseksi. YK-reformien yhteydessä on huolehdittava siitä, että kansalaisjärjestöosallistumista uudistetaan ja turvataan vahvempi ja laaja-alaisempi osallistuminen. Erityisesti marginaalissa olevien ryhmien osallistumista tulee vahvistaa. Suomen tulee osaltaan jatkaa vahvaa tukea kansalaisjärjestöosallistumiselle ja tehdä siitä entistä vaikuttavampaa huolehtimalla mm. tiedonsaannin avoimuudesta sekä laaja-alaisesta ja oikea-aikaisesta kuulemisesta. Suomessa kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa edistetään osin kansalaisjärjestöjä tukemalla, mikä vahvistaa kasvatus- ja tiedotustyötä ja mahdollistaa toimeenpanon seurannan/ Kansalaisjärjestöjen tekemällä kasvatus- ja tiedotustyöllä edistetään kansainvälisten sopimusten toimeenpanoa ja seurantaa.
- Nuorten ja naisten osallistumista vahvistettava rauhan edistämiseksi.
Suomen tulee panostaa vahvemmin jo tukemiinsa aloitteisiin: naisten ja tyttöjen sekä nuorten määrällistä ja laadullista osallistumista on parannettava osana konfliktien ennaltaehkäisyä. Kansallisten toimeenpanosuunnitelmien resursoinnista on huolehdittava.
- Asekauppa sotaa käyviin maihin lopetettava.
Suomi on ollut alusta alkaen kansainvälisten asekauppasopimuksien vahva tukija. Asevienti on kuitenkin kasvanut kuluvalla vuosikymmenellä merkittävästi. Suomen tulee huolehtia siitä, ettei asemyyntilupia myönnetä sellaisiin maihin, joissa niiden käyttö rikkoo kansainvälisiä sopimuksia.