6. artikla: Tiedottaminen
Ministerikomitean suositukset(CM/RecChL(2018)5): ”ryhtyvät toimiin lisätäkseen tietoisuutta Suomen alueellisista kielistä ja vähemmistökielistä sekä suvaitsevuutta niitä kohtaan.”(Ministerikomitean suositus nro 4).
Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta lausua alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan toteutumisesta Suomesta osana Suomen kuudetta kansallista määräaikaisraporttia. Suomen YK-liitto pohjaa lausuntonsa yleisen sopimusten toimeenpanoa seuraavan työnsä havaintoihin sekä koulutusta koskevien huomioiden osalta oppilaitoksille tehtyyn kyselyyn ja haastatteluihin.
Kielellisten oikeuksien turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen varmistamiseksi. Suomi on sitoutunut keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sekä oman kansallisen lainsäädäntönsä kautta velvoitettu varmistamaan perusoikeuksien toteutuminen laajasti alueellaan.
Kielellisten oikeuksien turvaamiseksi ja kielivähemmistöjen aseman huomioimiseksi Suomessa on varsin kattava lainsäädännöllinen pohja. Haasteena on kuitenkin säännöstön osittainen hajanaisuus mikä vaikeuttaa toimeenpanon systematisointia ja seurantaa. Hajanaisuus saattaa myös heikentää kansalaisten oikeusturvaa.
Suomen YK-liitto kehottaa yhdenmukaistamaan lainsäädäntöä kielivähemmistöjen oikeuksista. Suomen YK-liitto iloitsee kielellisen monimuotoisuuden ja positiivisen kieli-ilmapiirin edistämiseksi tehdystä työstä ja kiittää siihen osallistuneita toimijoita. Monista hyvistä aloitteista ja onnistuneista hankkeista huolimatta Suomessa on yhä ponnisteltava sen eteen, että kielelliset oikeudet toteutuvat ja asenneilmapiiri kielivähemmistöjä kohtaan muuttuu. Esimerkiksi vähemmistöihin ja vähemmistökieliryhmiin kohdistuva vihapuhe, häirintä ja maalittaminen vaativat arviointia ja toimenpiteitä.
Erityisesti sosiaalisessa mediassa yhä yleistyvä vihapuhe ja häirintä kohdistuu enenevässä määrin eri vähemmistöihin ja vähemmistökieliryhmiin. Eri vähemmistöryhmien maalittaminen myös yhteiskunnallisessa keskustelussa ruokkii vastakkainasettelua. Suomen YK-liitto kannustaa kaikkia yhteiskunnan toimijoita tukemaan positiivista kieli-ilmapiiriä ja toimimaan monikielisyyden tukemiseksi, lisäksi pyrkimyksiä aktiivisesti edistää monikielisyyttä ja toimimaan yhdenvertaisen ja ihmisoikeusperustaisen toimintakulttuurin luomiseksi tulee kehittää eri toimialoilla.
Erityisesti julkisessa viestinnässä eri kielellisten ryhmien positiivista esiintuomista tulee lisätä. Suomen YK-liitto toivoo vähemmistökielten moninaisuuden huomioimista ja positiivisen kieli-ilmapiirin esillä pitämistä julkisessa keskustelussa nykyistä laajemmin. Kielitietoisuudella ja eri kielellisten ryhmien esillä pitämisellä osana julkista keskustelua ja tiedonvälitystä on keskeinen merkitys kielellisen moninaisuuden ja positiivisen kieli-ilmapiirin luomisessa. Kielen asemalla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisen epätasa‐arvon poistamisessa. Joukkoviestinten tulisi lisätä vähemmistökielistä tarjontaa nykyisestä. Eri vähemmistökielillä tuotetut ajankohtais- ja uutiskatsaukset, ohjelmien tekstitykset ja/tai kokonaiset ohjelmat parantavat kielivähemmistöihin kuuluvien tiedonsaantia ja edistävät vähemmistökielten elinvoimaisuutta.
Suomen YK-liitto kannustaa yhteiskunnan eri toimijoita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota kaikenlaiseen kieleen perustuvaan syrjintään. Myös koulutusta kielellisen syrjinnän tunnistamiseksi tulee lisätä. Tietoa kielellisistä oikeuksista tulee jakaa nykyistä kattavammin eri kohderyhmille. Vähemmistökielistä, kielivähemmistöistä ja kielellisistä oikeuksista tulee tuottaa materiaalia eri kieliryhmille, vähemmistökielten ohella myös kansalliskielillä, jotta tieto kielellisistä oikeuksista vahvistuu. Kielelliset oikeudet on turvattu lailla, syrjintä on kielletty perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa, tätä tietoa tulee jakaa kattavasti.
8. Artikla: Koulutus
Ministerikomitean suositukset (CM/RecChL(2018)5)): ”edelleen vahvistavat saamenkielistä opetusta myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, erityisesti myöntämällä pysyvän rahoituksen kielipesille ja aikuiskoulutukselle” (Ministerikomitean suositus nro 1).”lisäävät ja parantavat romanikielisten opettajien koulutusta, laajentavat romanikielisen oppimateriaalintuotantoa ja lisäävät romanikielen opetustarjontaa” (Ministerikomitean suositus nro 3).
Suomen YK-liitto toteutti lausunnon valmisteluvaiheessa kyselyn perusopetussektorin eri toimijoillekoulujen ja oppilaitosten mahdollisuuksista antaa vähemmistökielten opetusta, erityisesti kartoitettiin mahdollisuutta tarjota saamen ja romanikielen opetusta sekä viittomakielistä opetusta. Lisäksi selvitettiin koulujen ja oppilaitosten saamaa resursointia, opettajien täydennyskoulutusta, oppimateriaalien saatavuutta sekä kouluille kohdennettua tukea oman äidinkielen opetuksenjärjestämiseksi.
Saatujen vastausten perusteella vallitseva tilanne on valitettavan heikko. Ministeriökomiteanasettamat tavoitteet saamen ja romanikielen opetustarjonnan lisäämisestä ja oppimateriaali tuotannosta eivät ole toteutuneet suositusten mukaisesti.
Yleissivistävän koulutuksen opetussuunnitelmien ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan jokaisen oppijan kieli- ja kulttuuri-identiteettiä tuetaan monipuolisesti koko koulupolun ajan. Oppijoita ohjataan tuntemaan, ymmärtämään ja kunnioittamaan perustuslain mukaista oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Tavoitteena on ohjata kaiken ikäisiä arvostamaan eri kieliä ja kulttuureja sekä edistää kaksi- ja monikielisyyttä ja näin vahvistaa oppijoiden kielellistä tietoisuutta. Tämän tavoitteen toteuttamisessa koulut on kuitenkin jätetty varsin yksin, ilman riittävää tukea ja resursointia tavoitteen saavuttamiseksi.
Suomen YK-liitto esittää syvän huolen riittämättömästä resursoinnista perusopetuksenvähemmistökielisen opetuksen toteuttamisen mahdollistamisesta. Lisäksi akuutti pula oppimateriaaleista, harkinnanvaraisuuden aiheuttama epävarmuus ja puutteet opettajientäydennyskoulutuksen mahdollisuuksista vaikeuttavat vähemmistökielten opetuksen toteuttamista. Vähemmistökielten aseman esillä pitäminen ja vähemmistökielisten oppilaiden oman äidinkielen opetus on jäänyt pitkälti koulujen, oppilaitosten ja vanhempien omalle vastuulle. Koulut pyrkivät osana muuta opetustyötä huomioimaan kielivähemmistöt sekä rakentamaan positiivista kieli-ilmapiiriä ja tukemaan monikielisyyttä. Teemoja on sisällytetty mm koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Kuntien harkinnanvaraisuuteen perustuvat käytännöt oman äidinkielen opetuksessa sekä kirjavat toteuttamisen tavat opetuksen järjestämisessä luovat kuitenkin eriarvoisuutta ja pahimmillaan vaarantavat oppilaan oikeuden oman äidinkielen opetukseen.
Pätevistä vähemmistökielten opettajista on edelleen valtakunnallisesti pulaa, opettajien täydennyskoulutus ja pätevöitymispolut ovat aliresursoituja, yleissivistävän opetuksen osalta vähemmistökielten opetustarjonta on vähäistä tai sitä ei ole lainkaan. Monissa kouluissa vähemmistökielten opettamiseen ei ole mahdollisuutta lainkaan, lisäksi pulaa on laadukkaista opetusmateriaaleista. Opettajien täydennyskoulutus on myös varsin vähäistä. Kuntien harkintavaltaan perustuva resursointi on niukkaa mikä käytännössä rajoittaa opetuksen tarjoamista.
Suomen YK-liitto katsoo, että koulujen työ vaatii pitkäjänteisempää tukea ja kattavampaa panostusta kaikilla koulutuksen osa-alueilla. Kouluille tulee osoittaa riittävät resurssit oman äidinkielen opetuksen toteuttamiseen, tarjota käyttöön monipuoliset materiaalit sekä on huolehdittava ammattitaitoisen opetushenkilöstön saatavuudesta. Koulujen työ monikielisyyden ja kielitietoisuuden tukemisessa on ensiarvoisen tärkeää jokaisen lapsen ja nuoren oikeuksien toteutumisen kannalta.
Suomen YK-liitto vaatii resurssien lisäämistä etenkin opettajien täydennyskoulutukseen, sekä perusopetuksen, varhaiskasvatuksen ja toisen asteen mahdollisuuksiin oman äidinkielen opetuksen toteuttamiseksi. Opinpolun jatkuvuus tulee turvata erityisesti saamen ja romaninkielisen opetuksen jatkuvuutena toiselle asteelle, myös viittomakielinen opetus (suomenkielinen ja ruotsikielinen) tulee turvata kaikilla kouluasteilla sekä ruotsinkielisen opetuksen saatavuus varmistaa valtakunnallisesti. Erityisen tärkeää on ratkaista oppivelvollisuuden laajentumisen esille tuomat haasteet kestävästi ja pysyvästi kaikkien vähemmistökielten osalta.
Suomen YK-liitto tuo esiin saamen ja romanikielen aseman ohella huolen viittomakielisen opetuksen järjestämisestä. Viittomakieltä äidinkielenä käyttävien lasten oikeus oman äidinkielen opetukseen nykyisellään harvoin toteutuu. Viittomakieltä osaavan tulkin läsnäolo ei vastaa opetuksen tarjoamista viittomakielellä. Myös kuntien vaihtelevat resurssit kohdentaa avustajaresurssia viittomakielisille lapsille luovat haasteen yhdenvertaisuuden toteutumiselle ja lapsen ja nuoren oikeudelle saada opetusta omalla äidinkielellään. Suomenkielisen viittomakielen ohella merkittävää vaikeutta on toteuttaa suomenruotsalaista viittomakielen opetusta ja viittomakielistä opetusta. Suomen YK-liitto esittää merkittävää lisäpanostusta viittomakielisen opetuksen tarjontaan varhaiskasvatuksesta alkaen, vain näin varmistetaan jokaisen lapsen oikeuden toteutuminen oman äidinkieliseen opetukseen.
Yllättävänä seikkana tehdyssä taustaselvityksessä nousi esille vanhempien haluttomuus ilmoittaa lapsen äidinkieleksi vähemmistökieltä. Myös tilanteet, joissa koulua on kodeista ohjeistettu välttämään oppilaan kieli- tai kulttuuri-identiteetin esiintuomista luovat haasteita oppilaan mahdollisuuksille saada opetusta omalla äidinkielellään. Mikäli äidinkieltä ei ole ilmoitettu, opetusta ei järjestetä.
Positiivisen kieli-ilmapiirin luomisella ja kielitietoisuuden lisääntymisellä on kannustava vaikutus oman kieli-identiteetin luomisessa. Mikäli oppilas/perhe syrjinnän ja/tai leimaantumisen pelossa haluaa häivyttää oppilaan äidinkielisen identiteetin, voi sillä olla kauas kantoisia vaikutuksia henkilön identiteetin ja minäkuvan rakentumiselle.
Positiivisen kieli-ilmapiirin luomiseen tulisikin kannustaa koko kouluyhteisöä. Koulujen ja oppilaitosten omissa opetus- ja toimintasuunnitelmissa kielellistä moninaisuutta on mahdollista huomioida monipuolisesti, esimerkiksi eri kieliset opasteet tai “hyvää koulupäivää” -tervehdykset toimivat luonnollisena elementtinä monikielisen ympäristön rakentamisessa, kohdistumatta nimeävästi kehenkään yksittäiseen oppilaaseen.
Suomen YK-liitto esittää huolen koulujen resurssiniukkuudesta vähemmistökielten aseman osalta ja toivoo kuntien tehokkaammin turvaavan koulujen mahdollisuudet toteuttaa oman äidinkielenopetuksen tarjontaa. Lisäksi panostusta tarvitaan riittävien ja virikkeellisten oppimateriaalien hankintaan, opettajien täydennyskoulutukseen, vähemmistökielisen avustajaresurssin saatavuuteen ja eri toimijoiden välisen yhteistyön kehittämiseen. Suomen YK-liitto kannustaa lisäksi selvittämään ja edistämään oman äidinkielen kaksoiskielisyyden mahdollistamista oman äidinkielenopetuksen turvaamiseksi.
9. artikla: Oikeusviranomaiset
Oikeusviranomaisten kielitietoisuutta tulee edelleen kehittää. Kielellisen syrjinnän tunnistamista tulee parantaa ja henkilöstön osaamista kohtaamistilanteissa kohentaa. Oikeusviranomaisen tiedottamisen ja informaation tulee olla kielellisesti moninaista, myös selkokielisen informaation saatavuutta tulee monipuolistaa.
11. artikla: Joukkoviestimet
Erityisesti julkisessa viestinnässä eri kielellisten ryhmien positiivista esiintuomista tulee lisätä. Suomen YK-liitto toivoo vähemmistökielten moninaisuuden huomioimista ja positiivisen kieli-ilmapiirin esillä pitämistä julkisessa keskustelussa nykyistä laajemmin. Kielitietoisuudella ja eri kielellisten ryhmien esillä pitämisellä osana julkista keskustelua ja tiedonvälitystä on keskeinen merkitys kielellisen moninaisuuden ja positiivisen kieli-ilmapiirin luomisessa. Kielen asemalla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisen epätasa-arvonpoistamisessa. Joukkoviestinten toivotaan lisäävän vähemmistökielistä tarjontaa nykyisestä. Eri vähemmistökielillä tuotetut ajankohtais- ja uutiskatsaukset, ohjelmien tekstitykset ja/tai kokonaiset ohjelmat parantavat kielivähemmistöjen tiedonsaantia ja edistävät vähemmistökielten elinvoimaisuutta.