YK-liiton lausunto ulkoministeriön yleiskokouskuulemisessa

Suomen YK-liiton lausunto ulkoministeriön yleiskokouskuulemisessa 06.09.2016.

Kansainvälinen järjestelmä, oikeus ja yhteistyö

Elämme aikaa, jolloin vaikeimmat ongelmamme ovat yhteisiä ja niiden ratkaisuun tarvitaan nimenomaan entistä enemmän kansainvälistä yhteistyötä.

• Tässä maailmantilanteessa on erityisen tärkeää, että Suomi tukee kaikin tavoin kansainvälistä yhteistyötä ja sen historiallisen tärkeitä saavutuksia, sääntöperusteista järjestelmää sekä kansainvälisen oikeuden toteutumista, mukaan lukien kansainvälisen rikostuomioistuimen työtä.
   
• Euroopan tasolla Brexit-keskustelussa ja sen jälkipuinnissa on tullut ilmi, että oikean tiedon tuottaminen ja levittäminen on ensiarvoisen tärkeää perustellun demokraattisen päätöksenteon tueksi. Tätä taustaa vasten on erityisen tärkeää tukea myös kattavaa ja ajankohtaista YK-aiheista tiedotusta sekä huolehtia tiedon saannista jo kouluissa globaalikasvatuksen muodossa.
   
• Nykyisessä ilmapiirissä on mahdollista, että jäsenmaa jopa uhkailee erolla YK:sta – kuten Filippiinit teki tänä kesänä YK:n kritisoitua hallituksen väkivaltaisia huumekaupan vastaisia toimia. Filippiineilläkin pitkän tähtäimen etu on jäädä YK:n jäseneksi, eikä eristäytyä epämieluisan asian takia ja jäädä vaille YK-järjestelmän ja järjestöjen tukea. Meidän on pidettävä mielessä YK:n rooli kansainvälisen rauhan edistäjänä ja pohdittava, minkälainen maailma olisi ilman YK:ta ja mitä kansainvälisen yhteistyön vähenemisestä tai väheksymisestä voi tässä maailmantilanteessa seurata. 
   
• Suomelle pienenä maana monenkeskinen yhteistyö on elinehto – niin YK:n kuin EU:nkin tasolla. Uskottavuutemme ja sitä myötä painoarvomme kansainvälisesti on kiinni omista toimistamme ja sitoutumisestamme yhteisesti sovittuihin asioihin.      YK:n pitää kuitenkin jatkaa uudistumistaan, jotta se voi parhaiten vastata tämän päivän tarpeisiin ja toiveisiin. YK:n uuden pääsihteerin valintaprosessin aiempaa parempi avoimuus on asteittaisesta uudistumisesta yksi esimerkki, ja Suomen tuki tälle on ollut kiitettävää. Toivomme toki, että seuraava pääsihteeri olisi tällä kertaa nainen. Mutta kuka tahansa tehtävään valitaan, se tulee olemaan vaikea, ja Suomen tulee tukea uutta pääsihteeriä järjestön uudistamisessa.

Kestävä kehitys, ilmastonmuutos ja kehitysyhteistyö 

Tänä vuonna astui voimaan uusi kestävän kehityksen agenda, Agenda 2030. Meidän on otettava sen 17 tavoitetta ohjenuoraksi kaikelle toiminnallemme vuoteen 2030 asti.

• Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on maailmanlaajuinen haaste, johon meidän on pakko vastata, jotta voimme säilyttää maapallon elinkelpoisena, ylläpitää rauhaa sekä ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Suomen tulee aloittaa tämä työ tekemällä kansallisesta toimintasuunnitelmasta kunnianhimoinen ja konkreettinen. Kaikkia toimintasektoreita on tarkasteltava tavoitteiden toteuttamisen näkökulmasta politiikkakoherenssin säilyttämiseksi. Globaalilla tasolla Suomen on tuettava tavoitteiden toteutumista kehittyvissä ja etenkin kaikkien köyhimmissä maissa kehityspolitiikan kautta ja takaamalla, että kauppapolitiikkamme on kestävää.
   
• Tavoitteiden globaalin toteutuksen tukemisessa YK-järjestöt ovat avainasemassa.  Parhaillaan laaditaan  kestävän kehityksen tavoitteiden kansallisia toimeenpanosuunnitelmia myös kehittyvissä maissa. Tässä työssä UNDP:llä ja sen maakoordinaattoreilla (resident coordinator) on keskeinen rooli sekä YK-järjestöjen yhteistyön että avunantajien välisten toimien johdonmukaisuuden varmistamisessa.
   
• Agenda 2030:n laaja-alaisten ja kokonaisvaltaisten tavoitteiden edistämisessä on tärkeää, että Suomen monenkeskisen yhteistyön rahoitus on pitkäjänteistä, avointa ja läpinäkyvää. Kehitysyhteistyöleikkausten myötä Suomen rahoitus YK-järjestöille putosi tänä vuonna jopa 70 prosenttia viime vuoden tasosta. Leikkausten yhteydessä todettiin, että määrärahojen tulevaisuudessa kasvaessa myös YK-järjestöjen tukea nostetaan. On myönteistä, että nyt vuoden 2017 talousarvioesityksessä monenkeskinen rahoitus nousee 37 miljoonalla. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi miten rahoitus jakautuu kansainvälisten rahoituslaitosten ja muiden toimijoiden kesken. YK-järjestöjen rahoituksen suunnitteluluvut pitäisi julkaista kuten aiemmissa talousarvioissa, jotta läpinäkyvä päätöksenteko on mahdollista. Rahoituksen ennustettavuuden puute on haitaksi työn pitkäjänteisyydelle ja kumppanuuksille.
   
• Myönteistä on myös se, että talousarvioesityksen mukaan varoja voidaan jälleen kanavoida yleiseen budjettitukeen. Sen avulla avunantajat voivat yhdessä tukea YK:n kestävän kehityksen agendan kaltaisia kokonaisvaltaisia tavoitteita, kunhan budjettituen riittävästi valvonnasta myös huolehditaan yhteistyössä.

•  Kestävällä pohjalla oleva taloudellinen toiminta ja säälliset työpaikat ovat välttämättömiä kehityksen edistämiseksi, mutta köyhimmissä maissa kehityspolitiikassa tarvitaan muitakin kuin kauppa ja investointi-lähtöisiä lähestymistapoja. Kuten kehityspoliittisessa selonteossakin todetaan, eniten kansainvälistä tukea tarvitsevat vähiten kehittyneet, hauraimmat ja konflikteista tai ilmasto- ja luonnonkatastrofeista kärsivät maat. Ihmisten perusturvaan on kiinnitettävä huomiota taloudellisen kehityksen ohella.
   
• Agenda 2030:n kantava periaate on, että ketään ei jätetä. Heikoimpien ja marginalisoidussa asemassa olevien – alkuperäiskansojen, vammaisten ihmisten sekä naisten – tilanteeseen, osallistamiseen ja oikeuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Suomen HLPF-raportissa painotettiin etenkin tarvetta osallistaa lapsia, nuoria ja maahanmuuttajia agendan toteuttamiseen.                                                                                                                                      

• Jokaisen kestävän kehityksen tavoitteen toteutuminen vaikuttaa muiden saavuttamiseen – hyvä esimerkki tästä on ilmastotoimia koskeva tavoite numero 13. Suomen ja muiden teollistuneiden maiden on nyt toimittava ilmastotyön vetureina, jotta voimme saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen pitää ilmaston lämpeneminen alle 1,5 asteen. Suomen on noudatettava sopimusta ja lähdettävä toteuttamaan EU-komission asettamia päästövähennystavoitteita nopeasti. Kehitysmaiden sopeutumisen edesauttamiseksi myös päästöoikeuksien huutokauppatuloja olisi ohjattava ilmastorahoitukseen. Emme voi enää kiistellä ilmastonmuutoksen ehkäisyn hinnasta, sillä toimimattomuuden hinta tulee olemaan taloudellisesti ja inhimillisesti paljon korkeampi. 
   
• Kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa tarvitaan kaikkia. Tavoitteiden toteuttamisessa kansalaisyhteiskunnan rooli on keskeinen. Siksi kansalaisten osallistumismahdollisuuksia YK-prosesseihin on vahvistettava – se on edennyt joillain osa-alueilla, mutta ei riittävän vahvasti ja tasaisesti. Nyt kun maailmanlaajuisesti kansalaisjärjestöt- ja aktivistit kokevat poikkeuksellisen paljon painostusta ja toimintarajoituksia, Suomen tulisi osoittaa erityistä tukea kansalaisjärjestöjen itsenäiselle toiminnalle, arvostaa niiden kriittistä ääntä, asiantuntemusta ja erilaisia näkökulmia niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin.
   
• Kiitämmekin sitä, että Suomi kuulee järjestöjä tämänpäiväisen kuulemisen tapaan ja on aktiivisesti ottanut kansalaisjärjestöedustajia mukaan YK-kokousdelegaatioihin. Suomen YK-liitto on osallistunut tänä vuonna Suomen delegaatioissa YK:n ympäristökokoukseen (UNEA) ja Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehitysjärjestön (UNACTAD) kokoukseen. On hienoa, että UNACTADissa oli nyt – ensimmäistä kertaa – fasilitoitua kansalaisjärjestöosallistumista, mutta kehittämisen varaa avoimuudessa on vielä runsaasti. 

Rauha ja turvallisuus

Turvallisuutta ei voi olla ilman kehitystä, kehitystä ei voi olla ilman turvallisuutta, ja kumpaakaan ei voi toteuttaa ellei ihmisoikeuksia kunnioiteta. Siksi turvallisuushaasteisiin pitää reagoida pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti yhteistyössä.

• Turvallisuudesta puhuttaessa uudet sodan muodot ja terrorismi ovat nyt kaikkien huulilla. Niiden tulisi muuttaa myös tapaa reagoida konflikteihin. Viime kädessä etenkin terrorismiin vastataan ja sen syntyä ehkäistään kansainvälisellä yhteistyöllä ja kestävän kehityksen edistämisellä, ei asein. 
   
• Naisten ja nuorten aktiivinen rooli rauhanprosesseissa sekä konfliktien ennaltaehkäisyssä on onnistumisen edellytys. Turvallisuusneuvostossa Naiset rauha ja turvallisuus (1235) sekä tuoreen Nuoret, rauha ja turvallisuus (2250) -päätöslauselmien tasapainoista toimeenpanoa on edistettävä voimakkaasti. Suomen tulisi käynnistää hyviä tuloksia tuottaneiden 1325-twinning -hankkeiden kaltaisia kokeiluja myös 2250-päätöslauselmasta. Vain siten voidaan löytää oikeat toimintatavat uuden päätöslauselman toimeenpanoon. Läheisen yhteistyökumppanimme Ruotsin jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa ensi vuodesta alkaen on Suomelle tärkeä mahdollisuus vaikuttaa muun muassa naisten ja nuorten oikeuksien esillä pitämiseen neuvostossa. Tänä vuonna YK:n yleiskokouksessa on mukana nuorisodelegaatti Sonja Huttunen. 
   
• Suomen pitkäjänteinen työ rauhanrakentamisen ja -välittämisen sekä konfliktien ennaltaehkäisyn eteen YK:ssa on ollut tuloksellista. Esimerkiksi rauhanvälitystä koskeva kolmas päätöslauselma sekä asekauppasopimus (ATT) ovat hienoja saavutuksia, joiden eteen tehtävää työtä Suomen tulee jatkaa tukemalla tehokasta toteutusta ja seurantaa. Tämä korostuu myös sen myötä, että suurlähettiläs Klaus Korhonen on valittu ATT:n sopimuskauden 2016-2017  puheenjohtajaksi. Myös rauhanvälityksen ystäväryhmän aktiivisen toiminnan ylläpitäminen sekä rauhanvälityksen kestävämmän rahoituksen eteen toimiminen on tärkeää.
   
• Vaikka maailma on muuttunut – tai, teknologian kehityksen huomioiden, osin juuri siksi – ydinaseiden uhka on yhä huolestuttavan ajankohtainen. Ydinasemaat ovat kaukana sovusta, ja pelko aseiden joutumisesta ei-valtiollisten tahojen käsiin kasvaa. Ydinaseriisunnassa on päästävä eteenpäin, ja siihen sekä ydinaseiden leviämisen ehkäisemiseen liittyvää järjestelmää on vahvistettava. Biologisten aseiden uhka kasvaa niin ikään, ja kansainvälisen yhteisön tulisi vastata siihen mm. kehittämällä todentamismenettelyjä Biologisten aseiden kieltosopimuksen valvomiseksi. 
   
• YK:lla on tällä hetkellä 16 käynnissä olevaa rauhanturvaoperaatiota ja niissä enemmän rauhanturvaajia kuin koskaan aikaisemmin. Järjestöltä odotetaan enemmän ja monipuolisempaa osallistumista yhä monimutkaistuviin konflikteihin. Jotta tähän voidaan vastata ja YK:n rauhanturvajoukkojen monipuolisuus ja operaatioiden universaali luonne säilyy, on myös Suomen panos kriisinhallintaan pidettävänä riittävänä. Suomalainen rauhanturvaaminen täytti tänä vuonna 60 vuotta, mutta samalla kriisinhallinnasta karsitaan huolestuttavasti ja rauhanturvaajiemme määrä uhkaa kutistua jopa viidesosaan nykyisestä. On muistettava että yhteisvastuumme ulottuu laajemmallekin kuin Eurooppaan, myös oman turvallisuutemme tähden.
   
• Joukkojen riittävä resursointi, monimuotoisuus ja kansainvälisyys myös takaa paremmin niiden vastuullisuuden. Keski-Afrikan tasavallassa YK:n lipun alla toimivia rauhanturvaajia on syytetty useista raiskauksista. Seksuaalisen väkivallan ehkäiseminen konflikteissa on ensiarvoisen tärkeää, ja on erityisen järkyttävää että siitä epäillään niitä, joiden pitäisi siltä suojella. Suomen on tuettava YK:n pääsihteerin aloittamia toimia seksuaalirikostapausten avoimen tutkinnan, vahvan ennaltaehkäisyn sekä joukkojen koulutuksen vahvistamiseksi. 
   
• Kaoottisessa tilassa olevassa Etelä-Sudanissa YK-joukkoja on syytetty tänä vuonna siitä, että ne eivät ole kyenneet puolustamaan siviilejä riittävästi. Jotta rauhanturvaajat voivat toteuttaa tehtäväänsä täysipainoisesti, tarvitaan siihen paitsi resurssit ja osaavat joukot, myös riittävä poliittinen tuki jäsenmailta. Keskeistä on suojeluvastuu-periaatteen tuen vahvistaminen, mikä on ollut Suomen YK-strategiassa vahvasti mukana. Etenkin ennaltaehkäisy ja rauhanvälitys ovat avainasemassa. Ihmisoikeusloukkausten valvonta on sisällytettävä kaikkiin operaatioihin.

Humanitaarinen apu, siirtolaiset ja pakolaiset

Kansainvälisesti humanitaarisen avun tarve on kasvanut ennennäkemättömälle tasolle ja maailmassa on enemmän pakolaisia kuin koskaan – tähän on vastattava yhteisvoimin ja entistä solidaarisemmin.

• Väestö kasvaa, konfliktit monimutkaistuvat, ympäristökatastrofit lisääntyvät ja kaikkeen tähän reagoimisen inhimillinen ja taloudellinen hinta nousee. Meidän on vastattava humanitaarisen avun kasvaviin rahoitustarpeisiin nostamalla humanitaarisen avun määrää ja yhä tehostamalla toimintaa, siksi Istanbulissa toukokuussa järejestetty ensimmäinen globaali humanitaarisen avun konferenssi oli merkittävä. Kriisien eskaloitumisen ja pitkittymisen ennaltaehkäisy on myös meidän etumme verkottuneessa maailmassa. 

• On varmistettava että humanitaariseen toiminnan varat ovat käytettävissä joustavasti tarpeen tullen, jotta niitä voidaan käyttää siellä ja silloin kun niitä eniten tarvitaan. Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen toiminta ovat vahvasti linkittyneet – ensimmäiseen panostaminen ehkäisee tarvetta jälkimmäiseen – ja niiden yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää.
   
• Kun puhumme pakolaiskriisistä, on hyvä muistaa että kriisi ei ole täällä: 80 prosenttia maailman pakolaisista on kehitysmaissa. Maailmassa jopa joka 113:s ihminen on joutunut pakenemaan kotoaan. Kansainvälisen yhteisön jäsenten on vastattava pakolaistilanteeseen kattavasti ja yhtenäisesti velvollisuuksia pakoilematta – pakolaisten ja siirtolaisten oikeudet vahvemmin takaava sekä taakanjakoa koskeva ”Global Compact” on kipeästi tarpeen. YK:n pääsihteerin raportissaan ”In safety and dignity” aiheesta antamat suositukset ovat kannatettavia.
   
• Pakolaisuuden moninaiset juurisyyt ovat hyvin tiedossa, mutta silti niihin ei olla puututtu riittävästi: konfliktit, ilmastonmuutos, kestämätön kehitys, ihmisoikeusrikkomukset, epätasa-arvo ja eriarvoisuus rehottavat. Näiden asioiden muuttaminen on YK:n perustyötä ja myös kestävän kehityksen tavoitteiden pohjana, ja tälle työlle on annettava riittävät resurssit sekä poliittinen tuki. 
   
• Tässä yleiskokouksessa vahvistettava Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) liittyminen YK-perheeseen on tervetullut kehitys ja tukee kansainvälisen yhteisön ponnistuksia taata siirtolaisten oikeudet ja edistää kaikkia hyödyttävää oikeusperustaista ja järjestäytyneempää muuttoliikettä.

Ihmisoikeudet

Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. On erittäin huolestuttavaa, että ihmisoikeuksien halveksunta ja avoimet ihmisoikeusrikkomukset ovat yhä yleisempiä. 

• Tänä vuonna YK:n keskeiset Kansalais- ja poliittisia oikeuksia sekä Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat ihmisoikeussopimukset täyttävät 50 vuotta. Silti ympäri maailmaa ihmisoikeustilanne huononee. Suomen on pidettävä ihmisoikeuksia yhä aktiivisemmin esillä sekä panostettava niiden edistämiseen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Johdonmukaisuus on välttämätön hyve. Kun esimerkiksi EU-maat kritisoivat muita, kuten viimeisimpänä Turkkia, ihmisoikeusrikkomuksista, niiden pitää muistaa noudattaa samoja periaatteita tehdessään sopimuksia näiden tahojen kanssa.
   
• Suomi on kampanjoimassa päästäkseen ihmisoikeusneuvoston jäseneksi vuodesta 2022 alkaen. Meidän onkin kiinnitettävä erityistä huomiota kotimaan tilanteeseen ja toteutettava ihmisoikeussitoumuksemme ja -velvoitteemme huolella. YK:n vammaissopimuksen voimaantulo ja sen vaatimien rakenteiden pystyttäminen on hieno askel eteenpäin. Seuraavaksi tarvitaan konkreettisia askelia kohti alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä ILO169-sopimuksen ratifioimista. 
   
• Pakolaisten oikeuksien heikennykset, vaarallisiin maihin palauttaminen ja perheenyhdistämisen rajoittaminen, ovat huolestuttavia kehityskulkuja, jotka tekevät ihmisoikeuspolitiikastamme epäjohdonmukaista ja kertovat siitä, että ihmisoikeudet eivät toteudu Suomessa kaikille.
   
• Pakolaiskeskustelun myötä esiin noussut rasismi niin kansainvälisessä kuin suomalaisessakin keskustelussa on äärimmäisen hälyttävää. Suomen on taattava yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu kaikille, ja poliittisten toimijoiden pitää vahvasti vastustaa rasismin ja syrjinnän nousua. Järjestäytynyt rasistinen liikehdintä pitää kieltää lailla YK:n rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen mukaisesti.