Vaikka talous on kasvanut Aasian ja Tyynenmeren alueella kuluneina vuosikymmeninä, sukupuolten välisen tasa-arvon kehitys on laahannut jälkijunassa. Alueen naisilla on vähäinen edustus politiikassa, työmarkkinoilla ja omistussuhteissa, ja edustuksen puute vaikeuttaa jo talouskehitystä.
Tiedot tulevat ilmi YK:n kehitysohjelma UNDP:n naistenpäivänä Intian New Delhissä julkaistussa Aasian ja Tyynenmeren inhimillisen kehityksen raportissa vuodelle 2010. Raportissa tarkastellaan kolmea tekijää - taloudellista valtaa, poliittista päätöksentekoa ja laillisia oikeuksia - suhteessa siihen, mikä pitää naisia kehityksessä taka-alalla ja miten politiikkaa ja asenteita voidaan muuttaa sukupuolten tasa-arvoa edistäviksi. Alueen maat ovat nyt risteyskohdassa, ja tekemällä oikeita poliittisia ratkaisuja ne voivat saada aikaan positiivista muutosta, raportissa todetaan.
Raportin julkaisutilaisuudessa puhunut UNDP:n Helen Clark totesi, että politiikassa tulee edistää sukupuolten tasa-arvoa, sillä naisten aseman parantaminen on avaintekijä kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Sitkeä sukupuolten epätasa-arvo on esteenä kehitykselle, oikeudenmukaisuudelle ja sosiaaliselle vakaudelle sekä vie mahdollisuuksia alueen inhimillisen potentiaalin kehittämiseltä, yhteenvedossa todetaan.
Ratkaisuksi raportissa ehdotetaan mm. naisten maanomistuksen esteiden poistamista, naisten palkkatyön mahdollisuuksien laajentamista sekä muuttoliikkeen turvallisuuden lisäämistä. Investointi laadukkaaseen koulutukseen ja terveydenhuoltoon ovat pääratkaisuja myös sukupuolten tasa-arvon edistämisessä. Lisäksi naisia tulisi saada enemmän mukaan puoluepolitiikkaan.
Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä on kyse lopulta poliittisesta tahdosta, mutta virallisen tason lisäksi asenteiden tulee muuttua alemmillakin tasoilla, jotta todellinen muutos saadaan aikaan, raportissa todetaan.
Naisia syrjivät käytännöt tulevat kalliiksi
Naisten vähäinen osallistuminen työelämään maksaa Aasian ja Tyynenmeren alueella miljardeja dollareita joka vuosi. Esimerkiksi Intiassa, Indonesiassa ja Malesiassa varovaisetkin arviot osoittavat, että BKT nousisi 2-4 prosenttia vuodessa, jos naisten työllisyysaste nousisi 70 prosenttiin, lähemmäs useimpien kehittyneiden maiden lukua.
Naisia on töissä miehiä vähemmän kaikissa alueen maissa, mutta erot naisten työssäkäynnissä ovat suuret Etelä-Aasian ja Itä-Aasian maiden välillä. Lähes 70 prosenttia Itä-Aasian naisista - esimerkiksi Kambodzhassa, Kiinassa ja Vietnamissa - on töissä. Intiassa ja Pakistanissa sen sijaan vain 35 prosenttia naisista tekee palkkatyötä.
Vaikka lait takaisivatkin sukupuolille saman palkan samasta työstä, naiset ansaitsevat edelleen vähemmän kuin miehet. Naiset myös tekevät huonoimmin palkatut työt, joita miehet eivät halua tehdä, tai joiden ajatellaan "luonnollisesti" sopivan naisten tehtäväksi. Enemmistö työssäkäyvistä naisista työskentelee väliaikaisissa harmaan talouden töissä, Etelä-Aasian maissa jopa 85 prosenttia.
Jopa puolet Etelä-Aasian naisista on lukutaidottomia - osuus on suurin maailmassa. Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueella naisten lukutaitoprosentit ovat sen sijaan maailmanlaajuisen keskiarvon yläpuolella.
Puuttuvien tyttöjen ongelma
"Puuttuvien tyttöjen" ongelma - se, että miespuolisia on väestössä enemmän kuin naispuolisia - on jopa pahentunut Aasiassa viime vuosina. Tyttösikiöitä abortoidaan, tyttövauvoja jätetään heitteille ja tyttölapset kuolevat terveydellisistä ja ravitsemuksellisista syistä poikia useammin. Etelä-Aasiassa syntyy 119 poikaa sataa tyttöä kohden. Etelä-Aasian naiset myös kuolevat keskimäärin viisi vuotta miehiä aikaisemmin. Lisäksi enemmän naisia kuolee synnytyksessä kuin missään muualla maailmassa lukuun ottamatta Saharan eteläpuolista Afrikkaa.
Kiinan ja Intian osuus on 85 miljoonaa maailman lähes 100 miljoonasta "puuttuvasta naisesta".
Naisia mukana politiikassa vain vähän
Naisilla on Aasiassa ja Tyynellämerellä vain vähän edustusta lainsäädännön elimissä, vähemmän kuin missään muualla maailmassa Arabimaita lukuun ottamatta.
Maan kehitys ei kuitenkaan välttämättä korreloi naisten poliittisen osallistumisen kanssa. Japanissa ja Etelä-Koreassa vain 10 prosenttia parlamenttipaikoista on naisilla. Sen sijaan konflikteista nousevissa maissa naisilla voi olla merkittävämpi poliittinen edustus. Nepalissa 33 prosenttia kansanedustajista on naisia, Itä-Timorissa lähes 30 %.
Naiskiintiöt politiikassa voivat toimia tehokkaasti, kuten Intian paikallishallinnossa on todettu. Jotta naisten osallistuminen politiikassa säilyy, kiintiöt tulee yhdistää perustuslaillisiin uudistuksiin, naisten johtamiskoulutukseen sekä poliittisten puolueiden reformeihin, jotka tuovat naiset poliittiseen valtavirtaan heidän omilla ehdoillaan, raportissa suositellaan.
Lainsäädäntö laahaa jäljessä
Laeissa on Aasiassa edelleen puutteita sukupuolten tasa-arvossa: lait eivät suojele naisia väkivallalta, ovat omistamiskäytäntöjen suhteen syrjiviä eivätkä anna kunnollista oikeutta avioeroon. Noin puolessa Etelä-Aasian maista ei ole perheväkivaltaa kieltäviä lakeja. Lisäksi seksuaalinen häirintä työpaikoilla on yleinen ongelma, joka jää yleisesti huomiotta.
Raportin mukaan perinteet ja uskonnolliset tavat ovat perusteluina sille, miksi laissa ei huomioida tai pahimmassa tapauksessa oikeutetaan epätasa-arvoiset perimiskäytännöt tai monet naisiin kohdistuvan väkivallan muodot. Naisten on myös vaikea päästä oikeuteen asioissa, jotka vaativat aviomiesten tai muiden perheenjäsenten haastamista.
Linkki UNDP:n Aasian ja Tyynenmeren inhimillisen kehityksen raportin kotisivulle