He kamppailevat saadakseen satonsa kasvamaan kuivuneessa maassa. He seuraavat, kun tulvat vievät heidän taimensa ja karjansa. He katsovat hiljaa sivusta, kun muut ostavat ruokaa markkinoilta, jotka ovat käyneet heille liian kalliiksi.
Keitä he ovat? Heitä ovat ne sadat miljoonat ihmiset, jotka pyrkivät - ja usein epäonnistuvat - hankkimaan tarpeeksi ravitsevaa ruokaa elääkseen tervettä elämää. Nälkä on maailman suurin ratkaistavissa oleva ongelma, ja tämän ongelman ratkaiseminen on kestävän kehityksen perusta.
Niin moni näistä ihmisistä voisi saada ruokaa. Heitä ovat pienviljelijät, jotka pystyvät sadoillaan hädin tuskin ruokkimaan perheensä. Heitä ovat maattomat sekä urbaanien alueiden köyhät, jotka elävät yhteisöissä, joissa olisi runsaasti ruokaa tarjolla. Heidän lapsensa ovat usein väärin ravittuja, minkä vuoksi nämä lapset kärsivät kroonisista sairauksista, lyhytkasvuisuudesta, henkisen kehityksen hidastumisesta sekä alentuneesta eliniänodotteesta.
Näiden ihmisten kokemukset ovat todiste siitä tosiseikasta, jonka YK:n kestävän kehityksen Rio+20-kokouksen osallistujien on otettava huomioon: kestävä kehitys ei ole mahdollista, mikäli miljardit elävät nälässä ja köyhyydessä.
Rio+20-kokouksen teema on "Tulevaisuus, jonka haluamme". 1,3 miljardista äärimmäisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä monen kohdalla tuo haluttu tulevaisuus voisi olla tavoitettavissa. Tuo tulevaisuus on kuitenkin saavutettavissa ainoastaan, jos maiden hallitukset ja kansalaiset, kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori hyväksyvät jokaisen ihmisen oikeuden nälästä vapaaseen elämään ja haluavat toimia tämän oikeuden toteutumiseksi. Saavuttaaksemme halutun tulevaisuuden meidän on helpotettava ruoansaantia yhteisöissä, kasvatettava ruoantuotantoa 60 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, vähennettävä merkittävästi ruoan suurta hävikkiä ja haaskaamista sekä hallinnoitava luonnonvarojamme kestävästi, jotta ne riittävät myös tuleville sukupolville.
Ihmiset, jotka työskentelevät maailman 500 miljoonalla pientilalla, ovat maaseudun talouksien ohjastajia sekä luonnonvarojen ja maatalouden monimuotoisuuden vartijoita. Heissä on suuri potentiaali yrittäjinä, mutta heiltä puuttuvat keinot, joita tarvitaan sekä oman liiketoiminnan että oman ja muiden ruokaturvallisuuden rakentamiseen.
Kun ihmisillä on ravitsevaa ruokaa ja he pystyvät elättämään itsensä ja perheensä, vaikutukset tuntuvat myös laajemmassa yhteisössä. Tuottavuus ja tulot kasvavat, ja pääsy terveyspalveluihin ja opetukseen paranee.
Rio+20 tarjoaa mahdollisuuden vastata tähän haasteeseen. Meidän on toimittava yhdessä toteuttaaksemme uudistuksia politiikassa, tehdäksemme aloitteita, sijoittaaksemme tutkimukseen ja innovaatioihin, rakentaaksemme inhimillistä kapasiteettia sekä laajentaaksemme markkinamahdollisuuksia viljelijöille, heidän perheilleen sekä pienille maatalousyrityksille. Meidän on uudistettava ruoan tuotanto- ja kulutusjärjestelmät käyttämällä rajallisia resursseja vastuullisemmin. Ellemme hallinnoi maata, vettä, kalastusalueita ja luonnon monimuotoisuutta kestävällä tavalla, emme pysty saavuttamaan maatalouden kasvun pitkäaikaisia tavoitteita.
Kestävien ratkaisujen on oltava myös tasa-arvoisia. Monet pienviljelijät ovat naisia. Pysyvän kehityksen aikaansaamiseksi maataloudessa ja ruokaturvallisuudessa naisilla on oltava yhtäläinen pääsy sekä resursseihin että yhteisöjen päätöksentekoon.
Pitkän aikavälin parannus miljoonien ihmisten elämään riippuu heidän sietokykynsä tukemisesta ilmaston huomioonottavalla maataloudella sekä turvaverkko-ohjelmilla, jotka vahvistavat heidän kykyään sietää ja palautua iskuista, joita esimerkiksi äärimmäiset sääolot, markkinoiden taantumat ja ruoan hintojen nopea kohoaminen aiheuttavat. Tulokset ovat riippuvaisia myös maataloudesta, joka tukee terveellisempää ruokavaliota monipuolisemmalla ruoalla ja hyödyntää viisaammin olemassa olevia resursseja vähentämällä ruoan hävikkiä ja haaskausta.
Maailman johtajien tavatessa Riossa olemme tien risteyksessä. Tulevaisuuteen vievä tie voi tarkoittaa ympäristön rappeutumisen ja inhimillisen kärsimyksen jatkumista; mutta haluamamme tulevaisuus on toisaalla. Rion kokous tarjoaa historiallisen mahdollisuuden, jota meillä ei ole varaa jättää käyttämättä. Tavoitteet kaikille riittävästä, terveellisemmästä ruoasta ja terveemmästä ekosysteemistä ovat saavutettavissa. Tiedämme, miten nälkä voidaan hävittää maailmasta ja kuinka maapallon resursseja voidaan hallinnoida kestävämmin. Tarvitsemme kuitenkin vahvempaa poliittista tahtoa tämän toteuttamiseksi.
Meidän tulisi pitää Rio+20-kokousta uuden prosessin alkuna, ei loppuna. YK:n vuosituhattavoitteiden päivämäärän ollessa näköpiirissä meidän on kaksinkertaistettava ponnistelumme niiden saavuttamiseksi. Rion on oltava astinlauta uusiin tavoitteisiin vuosituhattavoitteiden määräajan umpeuduttua vuonna 2015. Tämä on mahdollisuutemme, ja meidän on tartuttava siihen, kun vielä voimme.
Kanayo F. Nwanze, pääjohtaja, IFAD
José Graziano da Silva, pääjohtaja, FAO
Ertharin Cousin, pääjohtaja, WFP
Emile Frison, pääjohtaja, Bioversity International