31.5.2012
Tiistaina järjestetyssä HanaForum-seminaarissa keskityttiin ajankohtaiseen kysymykseen valtamerien ja ruokaturvan tilasta kestävän kehityksen Rio+20 -konferenssin näkökulmasta. Seminaarin ohjelma koostui korkeatasoisista asiantuntijapuheenvuoroista ja paneelikeskustelusta, sekä osallistujien kysymyksistä. Koko seminaari nauhoitettiin ja on nähtävillä alla olevasta linkistä.
Seminaari alkoi Hanasaaren kulttuurikeskuksen tervetulosanoilla, jonka jälkeen seminaarin moderaattori, poliitikko ja kirjailija Maria Wetterstrand avasi tilaisuuden. Wetterstrand muistutti, että taloudesta ja ympäristöstä ei voida puhua enää erikseen, vaan kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut ovat oleellisen tärkeitä myös talouden kannalta.
Ympäristöministeri Ville Niinistö muistutti puheessaan, että me elämme jo nyt lainatulla ajalla: Rio+20 -konferenssiin lähtiessä on pidettävä mielessä kestävän kehityksen taloudelliset, ekologiset sekä sosiaaliset puolet. On tiedossa, että ylikalastaminen ja saastuminen ovat vaarantaneet monien merialueiden ekosysteemin, joten nyt on toimittava asian korjaamiseksi. Jotta Riossa saataisiin aikaan tarvittua kehitystä, on sinne lähdettävä pitkälle kehiteltyjen ratkaisumallien kanssa.
EU:n kalastuspolitiikkaa odottaa radikaali uudistus
Europarlamentaarikko ja parlamentin kalastusvaliokunnan varapuheenjohtaja Carl Haglund painotti, että Euroopan nykyinen kalastuspolitiikka on radikaalin muutoksen edessä. Yli 62 prosenttia kaikista Euroopan kalakannoista on ylikalastettu, joiltain osin vielä enemmän. Pitkän aikavälin suunnittelulla on todistetusti positiivista vaikutusta kalakantojen ylikalastukseen, mutta nämä suunnitelmat tulisi sisällyttää paremmin EU:n käytännön politiikkaan. Euroopan omien käytäntöjen muuttamisen lisäksi tulisi vaatia samoja ympäristöstandardeja myös Euroopan ulkopuolisilta kalastusmailta, joiden kanssa EU-maat sopivat kalastussopimuksia. Myös Haglund painotti välittömän toiminnan tarvetta.
Stockholm Resilience -keskuksen sekä Tukholman ympäristökeskuksen johtaja Johan Rockström huomautti, että me olemme jo ajaneet ohi tilanteen, jossa pelkkä paikallinen toiminta ratkaisee ongelmat. Tarvitaan globaaleja toimia ja päätöksiä ympäristön rappeutumisen katkaisemiseksi ja maapallon kantokyvyn suojaamiseksi. Ympäristöongelmat ovat jo nyt muuttuneet osin sosiaalisiksi ongelmiksi, eivätkä nykyiset ympäristötoimet ole riittävän tehokkaita vastaamaan sosiaalisiin tarpeisiin. Rockströmin mukaan Rio+20 -konferensissa pitäisi keskittyä ympäristöongelmien sosiaaliseen puoleen ja alkaa kehittää sellaisia kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja, joilla on käytännön vaikutusta.
Merien lämpenemisen vaikutukset hämärän peitossa
Suomen Ympäriskeskuksen tutkija Markku Viitasalo mainitsi muiden puhujien tavoin, että vaikka on selvää, että maailman merialueet lämpenevät, eivät tämän lämpenemisen vaikutukset ole vielä tiedossa. Viitasalon mukaan tilanteen korjaamiseksi on omaksuttava näkökulma, jossa ympäristöasiat ovat kaikessa päätöksenteossa etusijalla - niin sanottu 'ecosystem approach'.
Paneelikeskusteluun osallistuivat Rockströmin ja Viitasalon lisäksi Suomen WWF:n Ekologinen jalanjälki- ohjelman projektipäällikkö Jussi Nikula ja norjalaisen Western Sahara Resource Watch- järjestön hallituksen jäsen Erik Hagen. He kaikki myönsivät, että tällä hetkellä monet ansaitsevat rahaa hyödyntämällä maailman merialueita kestämättömällä tavalla, ja kuitenkin länsimaat tukevat tätä toimintaa rahoittamalla ja ostamalla näitä tuotteita. Jotta muutos olisi mahdollinen, me tarvitsemme vahvoja ympäristötoimia ja ennen kaikkea tavoitteen sen taustalle.
Panelistit toivoivat, että Rio+20 -konferenssissa saataisiin aikaan päätöksiä, jotka olisivat laadullisesti merkittäviä. Esiin nousi myös toive YK:n nykyisen ympäristöohjelman muuttaminen itsenäiseksi organisaatioksi, jolloin se pystyisi paremmin vastaamaan tuleviin haasteisiin.
Suomen YK-liiton varapuheenjohtaja Johanna Kentala-Lehtonen päätti tilaisuuden.
Katso koko seminaari verkkotallenteena osoitteessa:
http://stream.hanaholmen.fi/live (englanniksi)