Yksi Finlandia-talolla 12.-15. kesäkuuta järjestetyn IWG-maailmankonferenssin pääpuhujista oli YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n pääjohtaja Irina Bokova, joka painotti keynote-puheessaa naisten osallistamisen tärkeyttä.
“Jotta voimme taata kaikille yhtenäiset osallistumismahdollisuudet, on meidän osattava hyödyntää naisten ja tyttöjen kokemuksia ja innovaatiokykyä. Tämä on yksi 2000-luvun suurimmista haasteista,” Bokova totesi.
Naisten osallistumismahdollisuudet liikunnan ja urheilun parissa ovat lisääntyneet, mutta tasa-arvoa ei vielä ole saavutettu eikä naisten määrä urheilun ja valmennuksen johtotehtävissä ole kasvanut. Vaikka maailman tasa-arvotilanne on parantunut vuosien varrella merkittävästi, ovat naiset edelleen monien päätöksentekoprosessien ulkopuolella.
Vaikka kyseessä on ihmisoikeuskysymys, on se Bokovan mukaan myös uhka kestävälle kehitykselle. "Siksi Brightonin julistus on edelleen tärkeä“, Bokova muistutti.
Tyttöjen ja naisten tasa-arvon edistämiseen sitouttava Brightonin julistus syntyi ensimmäisessä kansainvälisessä naisliikuntakonferenssissa vuonna 1994 ja sen on allekirjoittanut 419 liikuntajärjestöä eri puolilta maailmaa. Se ehdottaa toimenpiteitä naisten osuuden lisäämiseksi liikuntatoiminnan kaikilla tasoilla ja velvoittaa toimijoita soveltamaan strategioita, jotka mm. mahdollistavat turvallisen ympäristön harrastastamiselle ja kannustavat naisten osallistumista päätöksentekoon.
Tyttöjen liikunnan puute yhteydessä laajempaan yhteiskunnalliseen ongelmaan
Konferenssipuhujien huolenaiheita tuki tutkimusieto siitä, että tyttöjen fyysinen aktiivisuus on poikia vähäisempää kaikissa ikäryhmissä. On suuri riski, että puolikas väestöstä ei liikkuisi terveytensä kannalta riittävästi. Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach näki tilastoissa suuremman yhteiskuntaa koskevan tasa-arvo-ongelman.
"Emme voi jättää viittäkymmentä prosenttia väestöstä huomiotta," hän sanoi.
Monet tutkimukset osoittavat, että urheilua harrastavat tytöt ja naiset eivät ainoastaan hyödy liikunnasta terveydensä kannalta, vaan se auttaa heitä myös tekemään itsenäisiä päätöksiä ja toimimaan yhteisöidensä hyväksi. Konferenssin yhteydessä seksuaaliterveysjärjestö The Naz Foundationin Kalyani Subramanyam jakoi kokemuksiaan siitä, kuinka Intiassa on onnistuneesti valistettu naisia HIV:n vaaroista urheilun avulla.
Konferenssien teemoissa käsiteltiin myös mm. johtajuutta ja sukupuolista häirintää. Puheissa korostettiin, että häirintää vastaan tulisi taistella kaikilla rintamilla. Tasa-arvokysymyksiin erikoistunut professori Kari Fasting totesi, että urheilussa esiintyvä seksuaalinen häirintä ja hyväksikäyttö ovat osa suurempaa ongelmaa.
”Urheilu ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan olevaa toimintaa, vaan heijastaa ympäröivän yhteisön asenteita ja arvoja. Jos todella haluamme osallistaa naisia, meidän on muutettava yhteiskunnallisia rakenteita ja koko kulttuuriamme”, Fasting sanoi.
Paneelissa, joka käsitteli naisten oikeutta turvalliseen liikuntaan, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet peräänkuulutti hyvää johtajuutta näyttämään tietä muutokseen. ”Tämä on demokratiakysymys, jonka korjaaminen edellyttää sitoutuneita johtajia. Jos järjestelmä ei muutu, mikään ei muutu”, Biaudet linjasi.
Eurooppa jälkijunassa tasa-arvon edistämisessä
Liikuntaa ja urheilua pidettiin myös ihmisoikeuksien kotina ja viestikapulana, mahdollisuutena tytöille ja pojille löytää turvapaikka ja olla oma itsensä. Urheilu nähtiin hyvänä työkaluna konflikteista tai humanitäärisistä katastrofeista kärsivien ihmisten tilanteen parantamiseksi. Saatavilla on jo näyttöä liikunnan käytöstä apuvälineenä tyttöjen kouluttamiseen kehittyvissä maissa, esimerkiksi osoittamaan, että tulevaisuus ilman varhain solmittua avioliittoa ja teiniäitiyttä on mahdollinen. Etiopiassa ja Etelä-Afrikassa liikuntarajoitteiset naiset ovat koulutusohjelmien avulla päässeet kadulta koulutuksen piiriin, ja toimivat nyt urheiluvalmentajina tuhansille lapsille.
Konferenssin yhteydessä julkistetun maailmanlaajuisen urheilun tasa-arvoa selvittävän tutkimuksen mukaan tasa-arvon kehitys on lähes pysähtynyt Euroopan urheilussa. Organisaatiot Aasiassa ja Afrikassa olivat toteuttaneet tutkimuksessa mitattuja toimenpiteitä ahkerimmin. Näihin lukeutuvat esimerkiksi naisten osallisuuden lisääminen, koulutusmateriaalin tuottaminen, vaikuttamistyö ja naispuolisten huippu-urheilijoiden tukeminen.
Perintönään Helsingin IWG-konferenssi päivitti 20-vuotiasta Brightonin julistusta. Uusi versio kannustaa voimakkaampiin toimenpiteisiin sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Perinnön laatinut työryhmä ehdottaa myös, että naisten ja tyttöjen mahdollisuus tasa-arvoiseen liikuntaan tulisi lisätä YK:n Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen.
Lue Brightonin julistuksen päivitetty versio kokonaisuudessaan täältä.
Teksti: Mikaela Remes