YK:n yleiskokous valtuutti vuoden 2005 huippukokouksessa ECOSOC:n pitämään joka toinen vuosi korkean tason kehitysyhteistyöfoorumin. Ensimmäinen foorumi pidetään vuoden 2008 syksyllä New Yorkissa ja seuraavat aina kahden vuoden välein.
Korkean tason kehitysfoorumista ei haluta suljettua hallitusten välistä areenaa vaan sen tulisi olla eri tahojen -julkinen, yksityinen, kansalaisjärjestöt, yritykset - keskustelufoorumina. Erityisesti kehitysmaiden ääni on tärkeää saada kuuluviin, painotettiin Wienissä huhtikuussa koolla olleessa valmistelusymposiumissa. Siinä pohdittiin myös maatason toiminnan koordinointia ja kehitysyhteistyön hallintoa.
Osastopäällikkö Ritva Koukku-Ronde ulkoministeriön kehityspoliittiselta osastolta on jäsenenä neuvonantajaryhmässä, joka avustaa alipääsihteeri Ocampoa korkean tason foorumin valmisteluissa.
Wienin kokouksessa käytiin avointa keskustelua, mikä maatasolla toimii, mikä ei toimi, mitkä ovat suurimmat ongelmat, Koukku-Ronde kuvaa valmistelukokousta.
Vahva omistajuus ja vetovastuu tärkeitä kehitysmaille
Ulkoisesta avusta riippuvaisille maille kuten Ugandalle hallituksen vahva omistajuus ja vetovastuu ovat tärkeitä, korosti Ugandan Marios Obwona. Suurimpina ongelmina hän pitää valtion tulojen alhaisuutta, osaamisvajetta niin julkisella kuin yksityissektorilla sekä heikkoja julkisia palveluita aluetasolla. Tärkeintä ei ole edes avunantajien harmonisaatio vaan tiivis yhteistyö ja selkeys: kuka tekee ja mitä tekee? hän painotti. Parlamentit useissa kehitysmaissa ovat heikkoja, jolloin kansalaisyhteiskunnan rooli korostuu, hän muistutti.
Norjan kehitysapuvirasto NORAD:n Poul Engberg-Pedersenin mukaan avunantajat vaativat liikaa kehitysmailta, kun eivät edes itse onnistu aikaansaamaan omissa maissaan tuloksiin perustuvaa budjetointijärjestelmää. "Tarvitaan realismia panos-tulos -ajattelussa. On otettava huomioon, että kehitysapu tarkoittaa 16 dollaria henkeä kohden vuodessa."
Engberg-Pedersenin mielestä kysymys on myös apumarkkinoinnista, missä avunantajien välinen kilpailu on tervetullutta. "Hyviä tuloksia pitäisi esitellä nykyistä enemmän esimerkiksi avunantajien parlamenteille."
Reality of Aid -järjestön Anthony Tujanin mukaan omistajuuteen kuuluu kansalaisyhteiskunnan mukaanotto niin kansallisten ohjelmien suunnittelussa kuin evaluaatiossa.
Vietnam analysoi menestystekijät
Hyvällä suunnittelulla ja analyysillä kehitysmaa voi ohjata itse apuvirtoja omien suunnitelmiensa toteuttamiseksi, todisti Vietnamin suunnittelu- ja investointiministeriön Pham Hoang Main.
Ongelmana ei hänen mukaansa ole niinkään kehitysavun puute, vaan voimavarojen kohdentaminen oikein. Siihen liittyy esimerkiksi avun kanavoiminen maan ensisijaisille aloille.
Vietnam on määritellyt paitsi oman strategiansa menestystekijät myös avunantajien strategioiden menestystekijät. Ongelmia on edelleen esimerkiksi erilaisten hankintasääntöjen ja avun ennustettavuuden osalta. Haasteena ovat myös Vietnamin omien ohjelmien täysi hyväksyminen ja eri prosessien yhteensovittaminen: 50 avuantajalla on 30 erilaista järjestelmää.
Useimmissa kehitysmaissa Vietnamin kaltainen apukoordinaatio ei toimi eikä sitä edes toteuteta,totesi Maailmanpankin Carlos Braga. Kehitysapu on myös erittäin epävarmaa - neljä kertaa epävarmempaa kuin maan omat tulolähteet, hauraissa valtioissa jopa seitsemän kertaa epävarmempaa. Maailmanpankki toivoo, että myös vertikaaliset rahastot osallistuisivat apukoordinaatioon.
Kotitöitä riittää myös avuantajille, muistutti Iso-Britannian kehitysyhteistyövirasto DFID:n Jim Drummond. "Ennustettavuus alkaa kotoa. Lupauksista saavuttaa 0,7 % BKT:sta on pidettävä kiinni."
Ruandassa ollaan tehty runsaasti kotitöitä instituutioiden rakentamiseksi ja aukkojen parantamiseksi, John Rwangombwa korosti Ruandan finanssi- ja taloudellisen suunnitteluministeriöstä. Ruanda tarvitsee kuitenkin ulkoista apua ja toivoo, että avunantajat käyttäisivät aiempaa enemmän maan omia järjestelmiä ja vähentäisivät näin hallintomenojaan.
Kapasiteetin lisääminen on kehityksen avainkysymyksiä, painotti Koukku-Ronde. Siinä lisäarvoa voi tuoda etelä-etelä -yhteistyö.
Huonokin apu on parempi kuin ei apua lainkaan
Avunantajien on sitouduttava Pariisinkin julistusta pidemmälle, Development Finance Internationalin Matthew Martin painotti. Lisäksi tarvitaan kumppanimaiden selkeää poliittista sitoutumista sekä maailmanlaajuista informaatiota hyvistä käytännöistä, kaikista apuvirroista - myös vähäisen avun varaan jääville. Näiden ohella on saatava tietoa kriteereistä, joiden mukaan apua kohdennetaan sekä huomattavaa evaluaatio-, analyysi- ja neuvottelukyvyn lisäämistä.
Keskustelussa pohdittiin myös, tulisiko kehitysmaan joissain tapauksissa kieltäytyä avusta. Varsinkin afrikkalaisten mielestä ei voi, oli vastaus, koska avun tarve on joka tapauksessa niin suuri. Huonokin apu on parempi kuin ei apua lainkaan.
Mosambik läkähtyy apukoordinaatioon
Mosambikissa on liikaa tutkimuksia, raportteja, kyselyjä, koordinaatiota, kritisoi Mosambikin hallituksen neuvonantaja ja Eduardo Mondlane -yliopiston professori Carlos Castel-Branco. Tehdäänkö evaluaatioita oikeista asioista, hyödynnetäänkö niistä saatuja tuloksia, ovatko kehitysmaat sitoutuneita tai kiinnostuneita evaluaatioiden tuloksista ?
Mosambikin talouskasvu selittyy kehitysavun kasvulla ja suurella apuriippuvaisuudella. Riskinä on tällöin, saadaanko aikaan todellista kestävää kehitystä.
Harmonisaatio on todellisuudessa vaikea, Castel-Branco sanoi, sillä se edellyttää myös avunantajilta muutosta käyttäytymisessä. Mosambikissa toteutetut yhteiset evaluoinnit keskittyvät 18 budjettitukea antavan donorin tuloksiin. Ulkopuolella ovat edelleen monet suuret kuten YK, USA, Japani ja Kiina.
OECD:n Richard Carey myönsi, että useimmat evaluaatiot keskittyvät apuprosessiin, eivät kehitysmaan omiin tuloksiin tai avun laatuun. Mosambikin kaltainen monitahoinen apuriippuvuus on myös todellinen huolenaihe. Tavoitteena tulisi olla oikea ajoitus. Tällöin apua annetaan tietyssä kehitysvaiheessa, ja vähitellen apuriippuvaisuudesta siirrytään omaehtoiseen kestävään kehitykseen. Apuriippuvuutta voidaan vähentää vain lisäämällä budjettitulojen saantia omasta maasta, hän painotti ja muistutti avuantajia, että apu on osa julkista finanssijärjestelmää. Siksi kehitysmaassa tulisi olla vain yksi apua koordinoiva järjestelmä. Budjettituki vahvistaa kehitysmaiden omia järjestelmiä ja kokemukset sen käytöstä ovat rohkaisevia.
CIVICUSin Kumi Naidoo huomautti, ettei kaikkea kehitystä voida seurata. Tärkeää on kuitenkin seurata kansalaisyhteiskunnan roolia eri maissa, sillä kehityksen pitää tapahtua ennen kaikkea paikallistasolla.
Yksi YK toimii Kap Verdellä
Kehitysvisio voi olla yhtä aikaa realistinen ja peloton, sanoi maansa kehityksen menestystekijöistä ja haasteista puhunut Kap Verden ulkoministeri Viktor Borges. Poliittinen vakaus ja luja demokratia, omistajuus, kansalliset kehitysohjelmat, avun koordinointi ja tarve harmonisoida, hän luetteli kehityksen edellytyksiä.
Pariisin harmonisaatiojulistuksen toimeenpano ei ole ollut helppoa, se edellyttää esimerkiksi erilaisten alakulttuurien eliminoimista.
Yksi YK toimii Kap Verdellä, vahvisti YK:n kehitysohjelman maakoordinaattori Patricia de Mowbray. Kap Verdellä neljä YK-järjestöä - UNDP, UNFPA, Unicef ja WFP - toimivat yhteisen toimiston kautta. YK-talossa sijaitsevat niiden lisäksi myös muiden YK-järjestöjen kuten FAO:n ja WHO:n toimistot.
Yhteinen toimisto on tuottanut todellisia säästöjä: hallinnolliset kustannukset ovat kolme neljäsosaa aikaisemmasta. Miten tasapainottaa eri YK-identiteetit ja brändit? Miten syntyneet säästöt käytetään? Miten raportointi järjestetään kun jokaisella avuantajalla on omat vaatimuksensa? Myös haasteita riittää.
Ritva Koukku-Ronde / Marja-Leena Kultanen
Lähde: Uutiset, 17.5.2007 | Ulkoministeriön kehitysviestintä