Kestävä kehitys haltuun: Kestävät kaupungit

ELINA
Tervetuloa YK-liiton kestävän kehityksen podcast sarjan kaupunki jaksoon. Minä olen Elina Laiho ja kanssani keskustelemassa ovat kestävän kaupunkikehityksen yliopistonlehtori Markus Laine ja johtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Tervetuloa!

MARKUS & KAROLIINA
Kiitos!

ELINA
Istumme täällä keskellä Tamperetta Tammelassa Annikinkadun suojelun puutalonkorttelin pihapiirissä. Tämä on kaunis keidas laatikkoviljelemineen tässä kaupungin ytimessä, ja jos ihan tarkasti kuuntelee niin ratikkakiskojen viimeistelytyön äänet melkein kuuluvat Tammelan puolelta tänne. Tampere on tuttu paikka teille molemmille, Karoliina on ollut täällä aiemmin maakuntakaavajohtajana ja edistämässä Suomi-radan suunnittelua. Markus on tutkinut muun muassa sitä, millainen on kaupunkikehityksen tulevaisuus, minkälainen on ketterä kaupunki ja miten asukaslähtöisiä ratkaisuja edistetään kaupungeissa. Tässä ollaan nyt myös Markuksen kotikorttelissa täällä Annikinkadulla.

Tässä miljöössä täytyy ensimmäiseksi kysyä että, jos mietitään ihanteellista kaupunkikehitystä, sisältyykö siihen toive menneen ajan kaupunkiromantiikasta ja idyllistä vai näyttääkö se teidän silmissänne enemmänkin modernilta ja tehokkaalta, tiiviiltä ja uudenkarhealta?

MARKUS
Ehkä se on vähän molempia, jos ajattelemme nykyhetkestä käsin menneisyyttä ja tulevaa, olemme aivan loistavassa tilanteessa. Pystymme ottaa menneestä niitä hyviä ratkaisuja ja sitten miettiä uudenlaisia ratkaisuja, joita voidaan integroida tähän nykykaupunkiin. Yksi asia mikä minusta on nyt tulossa isosti. Kun jossain vaiheessa rakennettiin kaupunkikortteleita ja sitten noin 50-luvulta lähtien ruvettiin rakentamaan lamellitaloja, sillä lailla että korttelirakenne rikkoontui, niin olemme vähän palaamassa takaisin siihen korttelirakenteeseen. Kun tehdään täydennysrakennusta, pyritään saavuttamaan se korttelimuoto mikä tuottaa semmoisen elämän kivijalan mikä on minun mielestäni miellyttävä ja kiva asia kaupungissa missä on liikkeitä ja kahviloita.

ELINA
Mitkä ovat Karoliina ensimmäiset mielikuvasi?

KAROLIINA
Varmaan juuri noin, kun Markus tässä sanoo. Se mikä minun mielestäni nykykaupunkisuunnittelulle leimallista on täydennysrakentaminen. Aikanaan kun on rakennettu sodan jälkeen puutarhakaupunkeja tai sitä ennen suuria kaupunkikortteleita, ne on tehty pääosin tyhjille alueille ja se on nykypäivänä todella harvinaista. Pääosa nyky-yhdyskuntasuunnittelussa on jollakin tavalla yhteensovittava näiden kaikkien erilaisten vanhojen aikakausien ideologioiden kanssa ja se on todellakin taitolaji. Viittasin näihin lamelleihin, eli puhutaan puutarhakaupunki ideologiasta missä on haettu valoisuutta asuntoihin ja vehreyttä, tilaa, terveellisyyttä ja turvallisuutta näillä merkeillä. Miten täydennysrakentaminen tehdään taidokkaasti? Vastaavasti umpikorttelit, puhutaanko siellä korottamisesta, tullaanko sisäpihoille ja mitä mahdollisesti siinä voidaan sitten menettää. Sanoisin näin, että nykykaupunkisuunnittelijan hyvään suunnittelun pakettiin kuuluu täydennysrakentamisen hallinta.

MARKUS
Olen täsmälleen samaa mieltä ja me ollaan puhuttu jopa paradigman muutoksesta. Sehän on ihan erilainen pelikenttä kuin se että rakennetaan pellolle tai metsään, jossa voi olla yksi maanomistaja, jonka kanssa sovitaan. Kun se tuodaan jo olemassa olevaan kaupunkirakenteeseen siinä on paljon osallisia mukana, myös kaupunkilaisia joiden kanssa pitää pystyä neuvottelemaan ihan uudella tavalla.

ELINA
Markus, mitä kaikkea uudenlainen korttelipohjainen suunnittelu tuo mukanaan, minkälaisen näkökulman se avaa?

MARKUS
Me olemme yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa kehitetty pohjoismaista superkortteli-konseptia, jossa ajatuksena on se, että suunnittelua tehtäisiin korttelitasolla. Ajateltaisiin kortteleita sillä lailla että yhteistilat olisi vaikka yhdeksän tai neljän korttelin kesken yhteisiä. Silloin voidaan sen sijaan että tehdään yksi kerrostalo ja sinne yhteistilat ja yhteinen sauna, ajatella että taloihin tulevat vaikka kivijalkaa ja kaikki korttelin ihmiset pystyvät käyttämään niitä. Silloin ihmisellä sen sijaan että olisi ainoastaan yksi yhteistila on monta tilaa, joita voidaan käyttää eri tavoilla. Jossain voi olla tarjolla kuntosali, toisessa voi olla heti valmis sauna ja toisessa vierashuoneita. Täällä Annikinkadun puutarhakorttelissa on leffateatteri. Voi myös olla erilaisia saunoja, kierrätyshuoneita tai verstas yhdistettynä pyöräkorjaamaan eli make a space tyyppinen juttu. Yhdistetään resursseja ja tiloja saadaan tavallaan enemmän vähemmällä tilamäärällä, minkä avulla voidaan nostaa näiden tilojen laatua. Tämä tilajuttu on yks puoli ja toinen on sitten energiainfra, joka voidaan yhteisten korttelien kesken tehdä esimerkiksi keskisyvään maalämpökaivoon, jonne voidaan ottaa jätevedestä ja jätteistä energiaa talteen, jotta ne voi olla energiaomavaraisia. Näin voi jopa myydä energiaa verkkoon ja sitten toisissa tilanteissa, jos energiaa ei tule tarpeeksi niin energiaa voi ostaa, se voisi olla kaksisuuntaista. Tällä hetkellä, jos ajatellaan vaikka näitä kaupunkikortteleita tässä Tammelassa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, niin me ainoastaan ostamme energiaa, ei tuoteta sitä.

KAROLIINA
Muistelin tässä mielessä menneitä. Joskus kauan sitten tässä korttelissa käyneenä, kun tämä oli vielä remontoimattomassa tilassa. Olen itse elänyt kaupunki suunnittelijana sen ajan kun täydennysrakentaminen on lähtökohtaisesti koettu negatiivisesti. Minun mielestäni juuri tämän tyyppisillä asioilla mitä Markus esitti, ollaan pystytty kääntämään asia toisinpäin. Täydennysrakentaminen koetaan myös lisäarvoa tuottavaksi, että okei tänne tulee enemmän rakentamista ja enemmän ihmisiä mutta sitten tulee myös jotakin muuta, jotakin palvelua tai joku palvelu säilyy. Sekin on minun mielestäni arvo ja uskon että se ymmärrys ja käsitys siitä on vahvistunut. Jos me emme tue asutuksella palveluja ne ei säily.

ELINA
Täydennysrakentaminen on yksi seikka. Jos mietitään tulevaisuutta ja kestäviä kaupunkeja niin mitkä muut ovat asioita, joita te otatte mukaan silloin kun lähdetään visioimaan kestävien kaupunkien suunnittelutyötä?

KAROLIINA
Mietin että mitkä olisivat hyviä päämääriä. Ilmastonmuutokseen meidän täytyy vastata. Rakennuskanta ja sen ylläpito muodostaa helposti noin 40 % yhdyskuntarakenteen hiilidioksidipäästöistä, eli puhutaan massiivisesta määrästä hiilidioksidia. Minä ajattelisin, että meidän täytyisi esimerkiksi kehittää elinkaariajattelua. Nyt helposti ajatellaan, että rakennuksen elinkaari on esimerkiksi 50 vuotta, mutta jos mietitään paljonko rakennuksen runkoon on sidottuna hiilidioksidia, pitäisi pystyä tekemään paljon kestävämpiä rakennuksia tulevaisuudessa. Itse haluaisin peräänkuuluttaa kestävältä kaupunkisuunnittelulta rakentamisen laatua ja rakennetun ympäristön laatua, mikä liittyy niin uudisrakentamiseen, korjausrakentamiseen kun kulttuuriympäristöjen säilyttämiseen ja niiden juurevuuden tukemiseen ja ylipäänsä siihen, että meidän asumisemme konseptit monipuolistuisivat. Hivenen pelkään, että meidän konseptimme on yksipuolistumassa, ja siihen pitäisi vastata, jos halutaan tehdä hyvää kaupunkisuunnittelua.

Ylipäänsäkin meidän keskustelumme Suomessa liikkuu sen ympärillä, että on tätä wow-arkkitehtuuria, eli luodaan joku massiivinen kohde ja sitten vastapainoksi voi olla aika paljon aika pelkistettyä rakentamista. Minä haluan peräänkuuluttaa perushyvää kaikille. Kaikilla on oikeus kaupunkirakenteisessa ympäristössä saada ihan perushyvää rakentamista, työpaikka-alueelleen, asuinalueilleen ja julkiseen rakentamiseen. Mihin Markus mielestäni aikaisemmin jo viittasi, niin osallisuus ja elämyksellisyys kaupungissa on tärkeää. Emme ole suorittamassa näitä kaupunkeja olemalla täällä tehokkaasti, vaan me elämme meidän elämäämme täällä, joten elämän pitäisi myös näkyä ja saada näkyä kaupungeissa.

MARKUS
Niin, ja sitten jos miettii rakentamisen laatua ja katsoo Tammelan tiettyjä kohteita, vaikka tuota Annikinkadun puutalo korttelia, joka on tehty 1907–1909 tai Pikilinnaa, joka on tehty 1924 ja sitten miettii näitä 70-luvun taloja tässä ympärillä tai nykyrakentamisesta kerrostalon rakentamista, niin tuleeko tällä hetkellä semmoisia taloja, jolla on yhtä pysyviä esteettisiä arvoja kuten vanhemmilla? Siitä minä olen kyllä vähän huolestunut.

KAROLIINA
Ei rakennusteknisesti. Pikilinna on vielä seuraavat 100 vuotta.

MARKUS
Pikilinnaa ei pureta se on ihan varma. Minä ajattelisin, että siinä on ehkä neljä asiaa mitkä minä ottaisin mukaan tulevaisuuden kaupunkeihin mitkä pitää huomioida isosti. Ilmastonmuutos, joka liittyy siihen mitä Karoliina sanoi. Energiaratkaisut ja liikkumisen käytännöt kaupungeissa, biodiversiteetti ja että kaupunkeihin pystytään tuomaan luonnon monimuotoisuutta tukevia ratkaisuja. Luontopohjaisia ratkaisuja on vasta tehty aika vähän, mutta niitä voisi tehdä pontevasti enemmän. Vuosaaren täyttämä on tästä hyvä esimerkki, sinne on tehty monipuolisia luonnon monimuotoisuutta lisääviä ratkaisuja, jotka ovat ihmisten rakentamia. Muita tällaisia esimerkkejä Suomessa ei vielä ole.

Sitten liikkumisen muutos. Jos mietitään tällaista vanhempaa viehättävää kaupunkirakennetta niin siellähän kadut eivät ole valtavan leveitä, joten silloin pitäisi keksiä autoille jotain käyttöä, esimerkiksi yhteiskäyttöautokäytäntöjen lisääntyminen. Hietarannan uudelle alueelle pyritään tuomaan yhteiskäyttöautoja, joka ratikkareitin varrella Tampereen kyljessä, mikä on yksi ratkaisu. Neljäntenä, kun juttelin kanadalaisen kaupunkiseudun professorin kanssa ja kysyin että mikä hänen mielestään on parasta Kanadalaisissa kaupungeissa, hän mietti hetken, katsoi kauas ja sanoi että elämän ilo ja nautinto. Kyllähän meidän pitäisi pystyä rakentamaan kaupunkeja, joissa ihmiset viihtyvät. Se myös vähentäisi liikkumista ja silloin yhteisölliset asumisen ratkaisut, jotka ovat toimivia eivätkä luo konflikteja olisi tärkeä asia. Täällä Annikinkadulla yksi esimerkki on tuo keskusrakennus missä on yläkerrassa kokoushuone ja myös leffajuttuja sekä keittiö.  Siellä on myös sauna puukiukaalla ja sähkökiukaalla sekä pesutupa ja muuta tuollaista. Se kerää ihmisiä yhteen luoden reittejä, jotta ihmiset kohtaavat arjessa ihan väistämättä, kun käyttävät näitä yhteisiä juttuja. Tämä on yksi ratkaisu mutta ei ainoa.

 

 

ELINA
Seuraavaksi voisi miettiä sitä, miten näihin hienoihin tavoitteisiin sitten päästään täällä Tampereella. Jos mietitään sitä, että sinä Markus teit parikymmentä vuotta sitten väitöskirjaa Tampereen ympäristökysymyksistä ja silloin yhtenä tapauksena käsiteltiin muun muassa sitä, että Pyynikille suunniteltiin aikoinaan moottoritietä. Nyt ollaan sitten tässä, että raitiovaunu linjasto lähtee käyntiin täällä Tampereellakin. Mitkä ovat niitä tärkeimpiä asioita, että tämän kaupungin kestävässä rakentamisessa päästään eteenpäin?

MARKUS
Kyllä minä sanoisin, että yksi iso ja tärkeä asia on kaupunkiorganisaation sitoutuminen siihen projektiin ja nyt näyttää paljon paremmalta, kun esimerkiksi 90-luvulla. Toinen varmaan olisi erilaiset pilottiprojektit, missä kokeillaan erilaisia konsepteja, jotka vaativat julkista osallistumista. Kolmas olisi varmaan ryhmärakennuttaminen, jota nyt tehdään jonkin verran suomessa ja tuottaa asukkaiden näköisiä ratkaisuja, mutta se on projektina haastavaa. Siihen pitäisi olla osaamista ja konsultteja, jotka voisi vetää projekteja vakuuttavasti.

ELINA
Entä Karoliina?

KAROLIINA
Jos mietitään hyvän kaupunkirakenteen saavuttamista, niin näen, että siinä on väistämättä eri tasoja. Minun oma taustani on suunnittelijana, nimenomaan strategisen suunnittelun puolella. Maankäytön, liikenteen ja liikennejärjestelmän yhteensovittaminen on erittäin pitkäjänteistä ja sitkeyttä vaativaa työtä. Se että täällä nyt toteutuu ratikkaverkko, jota juuri viimeisenä työnä olin tekemässä, ja että junaliikenne käynnistyi tuossa ennen kuin vaihdoin tuonne ELY-keskus puolelle, on 20-30 vuoden työn takana. Se tarkoittaa sitä, että yhdyskuntarakenne muuttuu oikeasti aika hitaasti, siellä ei tapahdu kovin nopeita muutoksia. Jos me haluamme kestävää liikkumista ja kevyen liikenteen liikkumista meidän täytyy tukea sitä maankäytöllä. Pelkkä visio ei kanna vielä mihinkään vaan kaikki rakentaminen mitä tehdään pitää systemaattisesti mennä kohti sitä ja se on todella iso haaste. Olen tosi iloinen, että täällä Tampereella ollaan siinä onnistuttu.

Toinen asia mistä olen kaiken kaikkiaan valtavan iloinen, on tämä koko raideliikenteen renessanssi, mikä koskee myös kaukoliikennettä, joka on sitten ihan keskeinen osa myös kaupungissa elämisessä. Jotta muu ulkoinen saavutettavuus toimii, sekä sisäisen että ulkoisen saavutettavuuden pitää myös toimia. Palveluverkossa on meillä vielä paljon tekemistä ja se käy kovaa rakennemuutosta siitä missä meidän palvelumme ovat, sekä julkisella puolella että yksityisellä puolella. Palveluiden hakumatkat ovat kaikkein voimakkaimmin nouseva matkasuoritelaji, ja jos siihen ei kiinnitä jatkossa vahvasti huomiota, se tulee tuottamaan liikenteen päästöjä ja ehkä viemään sitä liikkumista suuntaan mikä ei ilmastonmuutoksen kannalta ole hyvä. Kun kaupunki on koetusti hyvä, koko suunnittelujärjestelmän pitää toimia loppuun saakka, liikennejärjestelmän, maankäytön ja ison kuvan yhteensovittaminen, jotta on kivoja asuntoja kivoilla paikoilla. Myös se, että pääsee mukavasti töihin ja että aikabudjetit ovat riittävän pieniä, ettei työmatkaan joudu käyttämää tuntia tai kahta yhdellä kaupunkiseudulla. Tarvehan on, että kaupunkiseutujen välilläkin pitäisi päästä alle tunnissa liikkumaan. Ihmiset elää ja työskentelee yhä monipaikkasemmin. Nyt tietenkin me kaikki kaupunginsuunnittelijat jännityksellä odotetaan mitä tästä koronasta lopulta seuraa. Sinänsä kamala ja surullinen tilanne missä ollaan, mutta tämä voi muuttaa meidän liikkumistamme pidemmälläkin tähtäimellä ja siihen pitää varautua. Nyt on tilaisuus tehdä muutosta.

MARKUS
Se on juuri näin. Sitten mietin sitä, että kyllähän isoja aloitteita voisi tehdä. Oulu on ehkä ottanut Suomen kaupungeista roolin talvipyöräilykaupunkina. Tampereella olisi hyvät mahdollisuudet olla maailman johtava talvipyöräilykaupunki, koska infrastruktuuri mahdollistaa sen. Se pitäisi ottaa nyt asiaksi koska tällä hetkellä paikka paikoin on hyviä pyöräteitä, mutta paikka paikoin myös jalankulkijat ja pyöräilijät on sekaisin, joka aiheuttaa konflikteja näiden kahden kestävän liikkumistavan välillä. Se ei ole hyvä asia, niitä molempia pitäisi tukea. Pyöräily tämän kokoisen kaupungin sisäisessä liikenteessä on ihan toimiva ratkaisu. Minä käytän oikeastaan arjessa lähes pelkästään pyörää täällä Tampereella.

 

 

 

ELINA
Liikkuminen on kiinnostava teema kestävän kehityksen kannalta ja siihen liittyy monta asiaa kuten tasa-arvo. Karoliina mainitsi ennen tätä keskustelua termin liikkumisköyhyys, mitä se tarkoittaa?

KAROLIINA
Liikkumisköyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei jostakin syystä ole mahdollisuuksia toimittaa tavallisia asioita kohtuullisella vaivalla tai kustannuksella. Se voi johtua rahallisesta köyhyydestä mutta liikkumisköyhyys voi ihan yhtä lailla koskea keskituloisia varakkaita ihmisiä. Mistä liikkumisköyhyys tulee, niin prosessit ovat vähän erilaisia erilaisissa yhdyskuntarakenteessa. Ehkä tyypillisempi esimerkki on maaseudulla asuva iäkäs ihminen, joka ei enää voi autoilla, ja bussiliikenne maaseudulla on vähentynyt valtavasti ja tiedämme miten takseille on käynyt. Vaikka olisi varallisuutta ja rahaa, siinä mielessä resursseja, liikkumiseen ei välttämättä ole mahdollisuuksia.

Sitten taas kaupunkialueella voi olla toisenlaisia prosesseja, esimerkiksi meillä on tehty liikenteessä hienoja digiloikkia, mutta ne ovat aiheuttanut sen, että matkalippujärjestelmämme eivät ole kaikille helppoja ja voi olla, että tämmöisen prosessin tuloksena ihmisiä jää ihan tavallisten liikkumisen mahdollisuuksien ulkopuolelle. Niitä on monenlaisia prosesseja, mutta tämä on semmoinen yksi yhdyskuntasuunnitteluun liittyvä sosiaalisen tasa-arvon asia, kun tehdään näitä isoja esimerkiksi liikenteeseen liittyviä uudistuksia. Kun liikennepalveluita kehitetään, niitä suunniteltaessa pitäisi katsoa, että sieltä ei tipu väestöä kärryiltä.

 

 

ELINA
Miten asukkaat saadaan mukaan tekemään tämmöisiä kestäviä, kaikille perushyviä, kivoja kaupunkeja, joissa on myös elämyksiä?

MARKUS
Ainakin yks asia on se, että tätä suunnittelujärjestelmää pitäisi jotenkin palvelumuotoilla siinä mielessä, että saataisiin sen kokoisia kysymyksiä ja asioita mihin asukkaat haluavat tarttua. Minusta tuntuu, että tässä on paljon hyvää tahtoa niin lainsäädännössä kuin kaupunkisuunnittelijoillakin. He käsittelevät tärkeitä kysymyksiä eittämättä, mutta, helposti esimerkiksi, kun on osallistumisprosessi tai pyydetään ihmisiä mukaan, voi olla, että asioiden käsittelytapa on niin ylätasolla, että se tavallaan ei kosketa ihmisiä, vaikka ne onkin tärkeitä asioita. Ne pitäisi pystyä muotoilemaan sen kokoisiksi kysymyksiksi, että ihmiset pystyisivät oman arkensa kautta ymmärtämään ja käsittelemään niitä.

Me pidimme Hiedanrannassa yhteistyössä Tampereen kaupungin kanssa työpaja, yksi oli juuri tämä pohjoismainen superkonttorikonsepti. Tuntui selvästi, että työpaja oli semmoinen, että siellä tapahtuu semmoisia naksahduksia, sekä suunnittelijat että asukkaat olivat innostuneita keskustelemaan siitä. Se oli väljä mutta riittävän konkreettinen, jotta siihen saatiin hyvin ideoita. Oli ehkä vaikeampi käsitellä tämmöisiä koko Hiedanrantaa koskevia isoja teemoja, mutta tuon tyyppisiä suunnittelukonsepteja, tarvittaisiin lisää.

KAROLIINA
Kun on itse ollut mukana erilaisissa osallistumisprosesseissa, myös sellaisista missä on ollut konflikti päällä. On pakko sanoa, että ne keinot on pakko katsoa tapauskohtaisesti. Ideoiva työpaja siinä kohtaa, kun on konflikti päällä ei ole hirveän hyvä strategia. Silloin täytyy mennä niitten ihmisten ehdoilla koska siinä saattaa olla omaan kotiin liittyviä pelkoja ja niin poispäin. Mutta ajattelen näin, että ehkä silloin olen kaupunkisuunnittelijana tehnyt työni hyvin, kun ihmiselle tulee kokemus siitä, että on ollut reilu meininki, ja että hyvää on yritetty, vaikkei kaikessa ollakaan samaa mieltä.

MARKUS
Yhdysvalloissa on ammattikunta kuin public mediators, jotka tulee usein paikalle silloin kun konflikti on äärimmäinen. Pyritään juuri tuohon, että kun tulee tilanne, että hei nyt tästä ei päästä mitenkään eteenpäin, public mediator tulee paikalle, jotta saataisiin sillä lailla reilu lopputulos, että se viihdyttää erilaisia intressiryhmiä. Se tulee sinne palkattuna, mutta ajatus on, että se ei aja kenenkään etua vaan yrittää löytää yhteisen intressin, tai ainakin sellaisen asian mikä olisi riittävästi yhteinen. Tällaisissa tilanteissa se on varmaan yksi hyvä keino.

 

 

ELINA
Kysymys meni miten suunnittelijat ja päättäjät saa kaupunkilaiset ja ihmiset mukaan osallistumaan mutta entä toisinpäin vielä sama kysymys; miten suunnittelijat sitten pystyvät vastaamaan kaikkiin esimerkiksi nuorten puolelta tuleviin ilmastohuoliin ja tällaisiin aloitteisiin?

KAROLIINA
Ilmastonmuutos kysymys on iso ja vakava haaste. Yhdyskuntarakenteen, että paljonko siihen on sitoutunut hiiltä ja paljonko sieltä tulee hiilipäästöjä, ovat suuria. Meillä Suomessa on yhdyskuntarakenteen päästöt mutta sitten on myös tiettyjä luonnonvarojen käyttöön liittyviä päästöjä, joista meidän hiilipäästömme muodostuu. Oikeastaan ilmastonmuutoksen hallinta pitäisi saada läpileikkaavana, lähtien sieltä strategisesta suunnittelusta ihan käytännön toteutukseen asti. Siinä on paljon tekemistä, mutta positiivista on se, että ilmapiiri on muuttunut näille ilmastoviisaille teoille myönteiseksi, mutta vielä paljon tekemistä on.

MARKUS
Tuohon liittyen, jos ajattelee että mikä on suurin yksittäinen jäte Suomessa, se on rakennusjäte. Siinä on energiaa ja hiiltä ja sen tuottamiseen on tarvittu energiaa ja hiiltä. Nykyinen rakennustapa mahdollistaisi, että rakennukset tehtäisiin purettavaksi eli ontelolaatat ja seinäelementit voitaisiin käyttää uudestaan, jos ne olisi asennettu niin. Tällä hetkellä niitä ei asenneta niin ja silloin talo joudutaan purkamaan kokonaan ja siinähän menetetään hiilitaseen näkökulmasta, kun ne joudutaan tekemään kokonaan uudestaan. Se vaatii lisää energiaa ja tuottaa lisää päästöjä. Jos ajatellaan tätä ongelman suuruutta ja päästötavoitteita tai niiden pienentämistä. monet kaupungit ovat sitoutuneet hiilineutraaliuteen 2030 mennessä. Suomessa Espoo on luvannut olevansa hiilineutraali 2029 mennessä, se on toistaiseksi paras. Haasteet ovat isoja ja lainsäädännössä toivoisi olevan välineitä, tarvitaan myös uusia käytäntöjä ja toimintamalleja.

KAROLIINA
Yhdyskuntarakenne tuo raamit ja mahdollisuudet. Ihmisellä on suhteellisen helpot mahdollisuudet toimia ilmastotavoitteiden mukaisesti mutta jokainen valitsee itse elämäntapansa, jolla voi vaikuttaa. Hyvässäkin yhdyskuntarakenteessa voi tuottaa isoa hiilijälkeä omilla valinnoillaan, ilmastonmuutokseen vastaaminen on tietenkin ihan meidän jokaisen asia. Kun puhutaan saavutettavuudesta, me puhumme helposti liikennejärjestelmästä mutta edelleen on tärkeää se mistä me haemme palvelut. Palveluihin minä lasken kaikki julkiset, yksityiset, meidän harrastuksemme ja lasten harrastukset. Siitä tulee valtava liikkumisen sokkelo, jota pitäisi saada muokattua niin että jokainen helposti voisi tehdä valintoja kestävällä tavalla.

MARKUS
Kun olin Helsingissä töissä aikaisemmin, työkaverini pojat harrastivat salibandya. Kun hän lähti perjantaina töistä hän aina vähän huokaisi, että taas on viikonloppu edessä ja ajetaan ympäri Uudenmaata turnauksissa. Se oli oikeastaan pelkästään sitä, että hän ikään kuin lepäsi viikot töissä ja sitten viikonloppuna lähti ajamaan kavereita harrastuksiin ja peleihin.

KAROLIINA
Tämä kaikki pitäisi saada kestävän liikkumisen pohjalle.

 

 

ELINA
Keskustelemassa ovat olleet johtaja Karoliina Laakkonen-Pöntys Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta ja kestävän kaupunkikehityksen lehtori Markus Laine Tampereen yliopistosta, sanokaapa nyt vielä tähän loppuun, että milloin kestävän kehityksen murros tapahtuu?

MARKUS
Historiallisesti voidaan aina määritellä tämmöisiä ajanjaksoja tai sanoa että tuossa lähti iso pyörä pyörimään, mutta minä sanoisin, että murros on täällä jo nyt. Murros pitäisi saada kiihdytettyä, meidän pitäisi voimallisemmin tarttua tähän. Minusta hyvä esimerkki tästä on Tampereen ja Pirkanmaan hanke Tampere - vuoden 2026 kulttuuripääkaupunki, missä Mänttä-Vilppula ja muut ympäryskunnat on vahvasti mukana. Siellä on teemana Quality by equality eli laatua tasa-arvolla. Siinä on kaksi dimensiota, sosiaalinen ja ekologinen. Kysyit milloin se tapahtuu, se tapahtuu silloin kun se leviää ympäristökentältä muualle, ja nyt se on kulttuuripääkaupunki-hankkeessa vahvana sisältönä mukana

KAROLIINA
Olen ihan samaa mieltä, että se tapahtuu jo. Otan nyt esimerkin liikennepuolelta. Meillähän oli pitkän aikaa laskusuuntaista VR:n kaukoliikenteessä, sitten tuli lippuhintojen uudistus ja junat täyttyivät hetkessä, varsinkin pääradan osalta. Sitten oltiinkin aika pian siinä tilanteessa, että kapasiteetit eivät riitä. Tulijoita olisi edelleenkin, esimerkiksi Tampere - Helsinki välillä 10-20 prosenttia liikutaan junalla eli on hirveä potentiaali saada liikennettä vielä raiteille. Meidän yhteiskunnallinen koneistomme ei tietenkään pysty niin nopeasti investoimaan, jotta toteutus tapahtuu. Henkinen murros on jo tapahtunut mutta pystyykö meidän suhteellisen hidas toteutusjärjestelmä tuleen siinä perässä.

MARKUS
Matkailu on hieno esimerkki sen takia että ratkaisut kestävyyshaasteeseen pitää olla moniulotteisia. Kuten esimerkiksi junamatkat. Minäkin liikuin seitsemän vuotta Tampereelta Helsinkiin junalla. Jos menisi autolla pitäisi ajaa, mutta junamatkat mahdollistavat työnteon. Eli pystyy tekemään työt ja matkakin on vähän mukavampi eli siinä yhdistyy tavallaan kaksi asiaa ja ajan pystyy hyödyntämään. Sen lisäksi se on ekologisesti kestävämpää. Tällaisia voittavia yhdistelmiä pitäisi löytää lisää.

KAROLIINA
Nyt heti mielessäni mietin kaikki logistiset kuljetukset kuten city logistiikka, muu logistiikka, kansainväliset kuljetukset, joilla on valtava potentiaali tehdä ilmastotyötä. Minun mielestäni siellä on myös tapahtunut sama ajattelun murros, ja on myös niin intoa lähteä siitä, kun vaan löydetään kustannustehokkaita ratkaisuja.

MARKUS
Kustannustehokkaita ratkaisuja voidaan synnyttää myös verotuksella. Tehdään jostain asioista, jotka ovat ilmastonäkökulmasta kestämättömiä verotuksellisesti kalliita, ja tehdään joistain asioista kustannustehokkaita. Minusta hyvä esimerkki on tuulivoima, sitähän tuettiin jossain vaiheessa aika runsaasti, se pyörii omillaan ja tulee lisää tuulivoimaa.