Se, että jokainen meistä menee kouluun, on useimmille suomalaisille itsestäänselvyys. Moni ei tiedä, että se alkaa olla itsestäänselvyys myös useimmissa muissa maailman maissa.
Maailmanpankin tilastojen mukaan melkein yhdeksän kymmenestä alakouluikäisestä ympäri maailman aloittaa nykyään koulun.
Koulutus on ihmisoikeus. Sitä tarvitaan niin yksilöiden menestymisen kuin demokratian toteutumisen, talouskasvun ja koko yhteiskunnan toimivuudenkin kannalta.
Aina näin ei ole ajateltu. Ja vielä muutama vuosikymmen sitten olisi ollut utopistista ajatella, että etenkään köyhimmissä maissa olisi edes mahdollista kouluttaa kaikki lapset.
Vuonna 1970 kaikkein vähiten kehittyneissä maissa alle 40 prosenttia lapsista pääsi kouluun. Nykyään niissäkin neljä viidestä lapsesta aloittaa koulun.
Vieläkin suuremmalta menestystarinalta koulutuksen voittokulku näyttää, kun tarkastellaan viimeistä sataa tai kahta sataa vuotta. Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n tekemien arvioiden mukaan vuonna 1820 yli 80 prosentilla ihmisistä ei ollut minkäänlaista muodollista koulutusta. Ja vielä vuonna 1900 vain runsas viidennes maailman väestöstä osasi lukea.
Nykyään tilanne on päinvastainen: jonkinlainen muodollinen koulutus on 86 prosentilla, lukutaitoprosentti on samaa luokkaa.
Miten siinä oikein onnistuttiin?
Vuosituhattavoitteet lisäsivät koulunkäyntiä
Koulutus ja lukutaito olivat vuosituhansien ajan harvojen herkkua, mutta kun niiden merkitys ymmärrettiin, koulunkäynti ja lukutaito alkoivat yleistyä nopeasti teollisuusmaissa 1700- ja 1800-luvuilta alkaen.
Myös kehittyvissä maissa koulutustaso parani, mutta hitaammin. Viimeisin läpimurto tehtiin vasta 2000-luvulla.
”Käännekohta olivat vuosituhattavoitteet. Joissakin maissa koulunkäyntiluvut jopa kaksin- tai kolminkertaistuivat 15 vuodessa”, kertoo ulkoministeriön opetusalan neuvonantaja Satu Pehu-Voima.
Yksi YK:n vuosituhattavoitteista oli universaalin peruskoulutuksen tarjoaminen kaikille vuoteen 2015 mennessä. Tavoite käänsi koko maailman huomion koulutukseen, ja samalla siihen alettiin ohjata lisää rahaa.
Esimerkiksi Nigerissä alle kolmannes lapsista aloitti koulun vuonna 2000, mutta vuonna 2015 jo lähes kaksi kolmasosaa.
”Sekä valtiot itse että isot avunantajat, kuten Maailmanpankki, alkoivat lisätä voimakkaasti koulutuksen rahoitusta. Alettiin tiivistää kouluverkkoa, mikä lyhensi koulumatkoja. Nykyisin kehitysmaiden omat budjetit hoitavat valtaosan koulutuksen kustannuksista”, Pehu-Voima kertoo.
Koulunaloitusta lisäsi esimerkiksi se yksinkertainen asia, että opettajille oli varaa maksaa palkkaa. Kouluun kannusti myös muun muassa stipendien maksaminen tyttöoppilaiden perheille.
Mielikuvat synkkiä
Vaikka tilastot puhuvat puolestaan, useimmat suomalaiset eivät tiedä koulutuksen menestystarinasta kehittyvissä maissa. Kun ulkoministeriö kysyi kehitysyhteistyökyselyssään vuonna 2014, kuinka suuri osa kehitysmaiden lapsista pääsee kouluun, lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että oikea vastaus on 10–29 prosenttia. Oikean vastauksen, eli 70–90 prosenttia, tiesi vain harva.
Pehu-Voima uskoo, että väärinkäsitys johtuu siitä, että useimmat suomalaiset seuraavat asiaa lähinnä katastrofiuutisoinnin kautta.
”Syvällisempää tietoa siitä, mistä on kysymys joko ei ole kovin paljon tarjolla, tai sitten ihmiset eivät jostain syystä ole niin kiinnostuneita aihepiiristä, että he perehtyisivät faktoihin”, Pehu-Voima toteaa.
”Suomessa tarvittaisiin oma Hans Rosling, joka osoittaisi näitä faktoja”, hän naurahtaa.
Vuonna 2017 kuollut Rosling oli ruotsalainen tilastotieteilijä, joka tuli tunnetuksi globaaleihin kehityskysymyksiin liittyvien innovatiivisten tilastojen esittelystä.
Uusi utopia täytettävänä
YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluu, että kaikki ihmiset saavat laadukkaan koulutuksen vuoteen 2030 mennessä. Sen saavuttamiseksi on tehtävä vielä paljon.
Fakta on, että yhä noin 64 miljoonaa lasta ei edes aloita koulua, ja heidän määränsä väheneminen on viime vuosina hidastunut. Keskiasteen koulutuksen aloittaa vasta 66 prosenttia kaikista nuorista.
Syynä ovat muun muassa konfliktit sekä eriarvoisuus.
”Koulusta ovat poissa muun muassa vammaiset lapset. Monissa maissa on myös reuna-alueita, joilla elää syrjittyjä etnisiä ryhmiä. Heidän on vaikeampi päästä kouluun. Tämä on kuitenkin ymmärretty, ja monet toimijat, kuten Maailmanpankki, ovat alkaneet tehdä työtä ongelman ratkaisemisen eteen”, Pehu-Voima kertoo.Samaan aikaan on herännyt uusi huoli: koulussa ei uusimpien tutkimusten mukaan aina opita edes lukemaan kunnolla. Siksi pelkän koulunkäynnin lisäksi nykyisin yritetään kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, mitä koulussa opitaan.
Universaalin koulutuksen saavuttaminen ei kuitenkaan välttämättä ole utopia – ainakin, jos tavoitetta vertaa viimeisen vuosisadan aikana saavutettuun kehitykseen.
Myös esimerkiksi tutkimuslaitos IIASA:n ennusteen mukaan vuoteen 2050 mennessä enää viidessä maassa yli viidenneksellä ihmisistä ei ole lainkaan koulutusta.
Lähteet: Maailmanpankki, Our World in Data, Unesco
Keräämme luettavaksenne tänä lukuvuonna hyviä uutisia maailmalta. Seuraile tunnistetta #parhaatuutiset ja some-kanaviamme (@UNAFinland Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa), niin pysyt kärryillä hyvistä uutisista. Kannattaa myös tilata uutiskirjeemme. Lue lisää hyviä uutisia täältä.
Hanke saa Euroopan unioninin Frame, Voice, Report -rahoitusta. Sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.