Yhteiskunnan rauhallisuutta ja vakautta mittaavan Global Peace Indexin (GPI) mukaan rauhattomuus maailmassa on lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Vaikka turvallisuustilanne on huonontunut maailmanlaajuisesti, se on kuitenkin parantunut 71 valtiossa ja toisaalta aika maailman sotien jälkeen on ollut todella rauhallinen.
Tilanne maailmalla saattaa vaikuttaa lohduttomalta, mutta konfliktien ratkaisussa saavutettu myös onnistumisia.
Crisis Management Initiative ry:n (CMI) viestintäpäällikkö Antti Ämmälä nostaa onnistuneimmiksi ratkaisuiksi 20 viime vuoden ajalta muun muassa Pohjois-Irlannin ja Kolumbian.
Pohjois-Irlannissa solmittiin rauhansopimus vuonna 1998 ja tämä sopimus on pitänyt hyvin, vaikka Britannian kaavailtu ero EU:sta onkin lisännyt jännitteitä.
”Yksi onnistuneen rauhanprosessin kulmakivistä oli se, että tavalliset ihmiset saivat siinä laajasti äänensä kuuluviin. Esimerkiksi naiset olivat omissa yhteisöissään erilaiset jakolinjat ylittävä voima, joka kykeni yhdistämään ihmisiä”, toteaa Ämmälä.
Kolumbiassa solmittiin rauhansopimus vuonna 2016. Sitä pidetään esimerkillisenä naisten osallisuuden näkökulmasta, mikä on osaltaan omiaan parantamaan sen pitävyyttä.
”Naiset toivat sopimukseen mm. takeet naisten, tyttöjen ja alkuperäisväestön poliittisista ja taloudellista oikeuksista. Aika näyttää, miten rauhansopimuksen täytäntöönpano onnistuu”, pohtii Ämmälä
Konfliktien ratkaisussa pystyttäisiin parempaankin
Väkivallan ennaltaehkäisyyn ja konfliktien ratkaisuun ei ole olemassa yhtä ratkaisua, eivätkä ratkaisut usein ole yksinkertaisia.
”Onnistumisilla, jotka ovat johtaneet kestäviin tuloksiin, on kuitenkin yhteisiä piirteitä. Yhteiskunnan tärkeimpien ryhmien on päästävä osallistumaan rauhanprosessiin niin, että he tulevat kuulluiksi. Tämä koskee esimerkiksi naisia ja nuoria. Konfliktin kestävä ratkaisu edellyttää parannuksia tavallisten ihmisten elämään”, sanoo Ämmälä.
”Parasta konfliktien ehkäisyä on niiden juurisyihin puuttuminen, väkivaltaisuuksia lietsovien rakenteiden purkaminen sekä väkivallattomuuden edistäminen”, toteaa Sadankomitean pääsihteeri Minna Vähäsalo.
Väkivallan juurina Vähäsalo mainitsee epäoikeudenmukaisuuden, köyhyyden, ympäristösyyt sekä muut seikat, jotka heikentävät elinolosuhteita tai asettavat ryhmiä erilaiseen asemaan.
”Näihin voidaan puuttua vaikkapa kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun tai politiikan keinoin.”
Päivittäisessä elämässä väkivaltaisuuksiin lietsovia rakenteita voivat olla esimerkiksi syrjivät käytänteet ja asenteet sekä vihapuhe.
”Vaikkapa koulutusjärjestelmä saattaa joissain tapauksissa ruokkia väkivaltaisia ratkaisumalleja tarkoittamattaankin. Ongelmia voi tulla, jos järjestelmä ylläpitää syrjintää, kiusaamiseen ei puututa tai väkivaltaa käytetään rankaisuna. Vielä selvemmin esimerkiksi asepalvelus perustuu väkivaltaan ratkaisuna”, perustelee Vähäsalo.
Tampereen yliopiston rauhantutkija Jyrki Käkönen nostaa yhdeksi ongelmista vääräntyyppiset ratkaisupyrkimykset, jotka eivät välttämättä lähde liikkeelle konfliktien osapuolten tarpeista.
”Yksi syy tähän aika ilmeisesti on tarjota ratkaisuja, jotka lähtevät niin kutsuttujen länsimaiden arvomaailmasta ja istuvat todella huonosti konfliktien olosuhteisiin”, toteaa Käkönen.
Ihmisen välittämisen kenttä laajenee
Koulutus ja kasvatus ovat myös huomattavassa roolissa väkivallanennaltaehkäisyssä. Empatiataidot, ihmisten ymmärtäminen, sovittelu, neuvottelu ja väkivallaton viestintä kasvatuksessa ovat avainasioita konfliktien ratkaisemiseen.
”Kaikkia samoja taitoja tarvitaan niin paikallis-, kansallis- kuin globaalitasolla. Yhdenkään konfliktin ei tarvitse muuttua väkivaltaiseksi, vaan aina on mahdollisuus selvittää ristiriidat muilla tavoin”, painottaa Minna Vähäsalo.
Tietokirjailija ja väkivallattomuuskouluttaja Timo Virtala listaa pitkän listan keinoista, joilla konfliktien ja väkivaltaisuuksien syntymistä voitaisiin hillitä ja estää jopa kokonaan. Hän mainitsee muun muassa demokratian lisäämisen, koulutukseen ja tasa-arvotyöhön panostamisen sekä kansainvälisen yhteistyön ja vuoropuhelun.
”Kansainvälisen kaupan asiantuntija Jeremy Rifkin huomauttaa kirjassaan The Emphatic Civilization, että ihmisten toisistaan välittämisen kenttä on jatkuvasti laajentunut”, Virtala sanoo.
”Metsästäjä-keräilijäkulttuurin aikana se ylettyi kutakuinkin huutoetäisyydelle, kaupunkivaltioiden aikakaudella koko kaupunkiin, kirjoitustaidon keksimisen ja suurten uskontojen syntymisen aikana se laajeni edelleen koskemaan kokonaista uskontokuntaa. Tämän jälkeen syntyi kansallisvaltioihin perustuva identiteetti, joka puolestaan on juuri parhaillaan laajentumassa globaaliksi yhteenkuuluvuuden tunteeksi.”
”Kansainvälisyys ei siis ole kansallisuusaatteen vastakohta, vaan saman aatteen jatkumo”, Virtala kiteyttää.
Suomi sillanrakentajana konflikteissa
Suomen asema rauhanvälityksessä on maan kokoon nähden huomattavan suuri. Suomen valtio on ollut hyvin aktiivinen rauhantyössä ja alalta löytyy useita järjestöjä kuten CMI, Oulun Yliopiston Martti Ahtisaari instituutti sekä Kirkon Ulkomaanapu.
”Se, että Suomella ei ole siirtomaahistoriaa ja että emme kuulu sotilasliittoutumiin, se helpottaa rauhanvälitystyötä”, toteaa Timo Virtala.
Kääntöpuolena Suomen maineessa rauhanvälittäjänä ovat esimerkiksi aseiden myynti Jemenin sodan aikana Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin vuosina 2015-2018 sekä Patrian asekaupat Sloveniaan.
Suomalainen CMI välitti vuonna 2005 Indonesian erityishallinto alue Acehin rauhansopimuksen Martti Ahtisaaren johdolla. Sopimus toi rauhan alueelle kolmen vuosikymmenen väkivaltaisuuksien jälkeen.
”Aceh on esimerkki siitä, kuinka onnistunut rauhanprosessi luo perustan yhteiskunnan vahvalle myönteiselle kehitykselle. Köyhyys ja työttömyys ovat vähentyneet selvästi Indonesian maakunnassa”, toteaa Antti Ämmälä.
Tekstin kirjoittaja on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun toimittajalinjan opiskelija. Kirjoitus ei välttämättä edusta Suomen YK-liiton kantoja.
Keräämme luettavaksenne tänä lukuvuonna hyviä uutisia maailmalta ja keskustelua kestävän kehityksen mahdollisuuksista. Seuraile tunnistetta #parhaatuutiset ja some-kanaviamme (@UNAFinland Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa). Lue lisää uutisia täältä.
Hanke saa Euroopan unioninin Frame, Voice, Report -rahoitusta. Sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.