Vuoden 2013 Nobelin rauhanpalkinto myönnettiin viime viikon perjantaina Kemiallisten aseiden kieltojärjestö OPCW:lle. Haagista käsin toimiva, vuonna 1997 perustettu kansainvälinen järjestö on Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen (CWC) noudattamista valvova toimielin, johon kuuluu 189 valtiota ja joka on toiminut YK:n yhteistyöjärjestönä vuodesta 2001 lähtien. Järjestö on saanut paljon huomiota Syyrian konfliktin yhteydessä, mutta organisaationa se lienee yleisölle hieman tuntemattomampi kuin sen lähiaikoina aikaansaamat saavutukset.
Suomi on ollut tärkeä OPCW:n työn tukija teknisesti ja taloudellisesti Helsingin yliopiston Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutin (VERIFIN) kautta. Viimeksi instituutti osallistui Syyrian kemiallisten aseiden käytöstä YK:n tutkimusryhmän keräämän aineiston analysointiin yhtenä OPCW:n valitsemista laboratorioista.
Toimiala laajenee menestyksen myötä
Järjestön viisitoista vuotta jatkunutta toimintaa voidaan kuvata onnistuneeksi erityisesti aseistariisunnan saralla. OPCW:n johtajan Ahmet Üzümcün mukaan järjestöltä ja sen jäsenvaltioilta on vaadittu merkittävästi resursseja sen eteen, että maailmanlaajuisesti tiedossa olevista kemiallisista aseista on onnistuttu tuhoamaan jo 78 prosenttia. Menestys tuo mukanaan myös merkittäviä haasteita, koska järjestön tulee myös valmistautua aikaan, joka seuraa kemiallisten aseiden tuhoamisen jälkeen. OPCW:n arvioiden mukaan lähes 99 prosenttia tunnetuista kemiallisista aseista on tuhottu vuoteen 2018 mennessä ja tämä myös johtaa organisaation ja sen toimintakentän muutoksiin.
Järjestö on viime vuosina aloittanut uusia yhteistyön muotoja kemian turvallisuuden saralla yhdessä kemianteollisuuden kanssa ja pyrkii valmistautumaan uuteen rooliinsa muun muassa kapasiteetin kehittäjänä, kemiallisten aseiden kentän asiantuntija- ja tietopankkina sekä sopimuksen tavoitteiden tunnettuuden edistäjänä koulutusyhteistyön kautta. Joulukuussa 2012 Arms Control Associationin haastatteleman Üzümcün mukaan myös jäsenvaltiot, joilla ei ole enää kontollaan sopimuksen vaatimia toimenpiteitä, voitaisiin pitää edelleen aktiivisesti osana implementaatiota kehittämällä järjestön toimintaa kemian rauhanomaisen käytön ja kehityksen saralla.
Toisaalta myös jäsenmaiden tilastotietojen epäjohdonmukaisuuksia olisi syytä korjata, jotta mahdollisia kieltosopimuksen kiertotoimenpiteitä voitaisiin ehkäistä entistä paremmin. Üzümcü löysi ACA:n haastattelussa myös parantamisen varaa järjestön tarkastus- ja verifikointimenetelmistä ja valvontakapasiteetista. Sen tulee myös seurata aktiivisesti tieteellisen kehitystyön tuloksia, jotta sen seuraukset voidaan huomioida sopimuksen ja jäsenvaltioiden kannalta.
Konsensuksen avulla kohti sataa prosenttia
Kieltosopimustekstin mukaan jäsenvaltioiden olisi pitänyt kieltää kemiallisten aseiden tuotanto, hallussapito ja käyttö viimeistään vuoteen 2012 mennessä. Ongelmia ovat tuottaneet kuitenkin aseiden tuhoamisen venyneet aikataulut ja kansallisten lainsäädäntöjen päivittäminen sopimuksen mukaiseksi. Jäsenvaltioista Yhdysvallat, Venäjä ja Libya eivät ole vieläkään pystyneet viimeistelemään aseidensa tuhoamisprosessia eikä puolella jäsenvaltioista ole vielä sopimuksen vahvistavaa omaa lainsäädäntöä.
OPCW:n neuvottelukapasiteetti on mahdollistanut silti prosessin jatkumisen ja näiden maiden aseistariisunnan avoimen prosessin, raportoinnin ja valvonnan vaatimuksilla ilman, että järjestö olisi julistanut niiden rikkoneen sopimusta. Järjestön rakentavasta toimintaympäristöstä kertoo se, että sen 15-vuotisen historian aikana lähes kaikki päätökset on tehty konsensuksella. Joustavuus aikarajankin suhteen osoittaa Üzümcün mukaan jäsenvaltioiden merkittävän poliittisen tahdon poistaa kemialliset aseet käytöstä pysyvästi ja maailmanlaajuisesti.
OPCW tehnyt kemiallisten aseiden käytöstä tabun
Nobel-komitea palkitsi OPCW:n työn, koska sen ansioksi lasketaan kemiallisten aseiden käytön muodostuminen tabuksi kansainvälisen oikeuden piirissä. Julistuksessa nostettiin tietenkin myös esille Syyrian viimeaikaiset tapahtumat, jotka osoittavat järjestön tärkeän työn olevan edelleen kesken, ja minkä takia Nobel-komitea halusikin sen tekemän työn huomioida. Üzümcü tunnisti joulukuussa myös ainakin Palestiinan ja Taiwanin kaltaisten tarkastamattomien alueiden monimutkaisuuden järjestön tarkastustoiminnan kannalta ja muistuttaa myös järjestön olevan säännöllisessä yhteydessä kaikkiin sopimuksen ulkopuolella oleviin valtioihin.
Järjestöllä on käytettävissään teknistä kapasiteettia, jolla se pystyy tarjoamaan asiantuntijuuttaan neuvonantajan ja tarkastajan roolissa maille, jotka pyrkivät parantamaan kemiallisten aseidensa turvallisuutta ja edistämään niiden lopullista tuhoamista. Tästä huolimatta ”päävastuu aseiden turvaamisesta ja tuhoamismetodien valinnasta on kansallisilla toimijoilla, vaikkakin jotkut tavat tuhota aseita, muun muassa niiden hautaaminen tai upottaminen mereen, ovat erikseen kiellettyjä.” Aseiden tuhoaminen on myös prosessina monimutkainen, eikä Üzümcün mukaan esimerkiksi OPCW:kään voi sitä noin vain toteuttaa, vaikka se voikin toimia avustavassa roolissa kun Syyrian kaltaiset maat liittyvät viimein sopimuksen piiriin.
YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi virallisesti juuri 11. lokakuuta Syyrian kemiallisten aseiden varastojen ja tuotantolaitosten tuhoamisen valvontamission, joka on YK:n ja OPCW:n yhteistyönä ensimmäinen laatuaan. Syyriassa toimivat mission etujoukot ovat raportoineet prosessin etenemisestä ja joukkoihin liittyi myös viime viikolla Damaskokseen saapunut lisäosasto, jonka myötä mission vahvuus kohosi jo noin kuudenkymmeneen henkilöön. Konkreettinen työ Syyrian kemiallisten aseiden kapasiteetin riisumiseksi on siis aloitettu.
Lähteet:
Nobel-komitean ilmoitus rauhanpalkinnon myöntämisestä OPCW:lle
No Chemical Weapons Use by Anyone: An Interview With OPCW Director-General Ahmet Uzumcu. (ACA)
Security Council approves joint OPCW-UN mission to oversee destruction of Syria’s chemical weapons (UN News)
In US arsenal, lessons for Syria chemical weapons (Yahoo / AP)
Lue lisää Aseidenriisunnasta! (YK.fi)