Merten muovijäte on noussut vuonna 2014 tärkeäksi teemaksi monilla korkean tason politiikan foorumeilla. Suomen YK-liiton Pallonkutistajat -kampanja on vaatinut vuoden alusta lähtien, että Suomi ajaisi kansainvälisten toimijoiden eturintamassa YK:n alaista sopimusta, jonka myötä muovijäte tunnustettaisiin globaalisti tärkeäksi ympäristöongelmaksi ja sen ratkaisemiseksi luotaisiin toimiva mekanismi. Ongelma on jo yleisessä tiedossa vuosien varrella tehtyjen tutkimusten, ruohonjuuritason havaintojen ja luovien ratkaisuehdotustenkin päätyessä yhä useammin myös valtamedioiden haaviin. Konkreettisiksi poliiittisiksi päätöksiksi ja toimenpiteiksi huoli asiasta ei ole kuitenkaan vielä tähän asti muuttunut.
Muutos asiaan on kuitenkin nähtävissä. Kuluvan kesän aikana merien biodiversiteettejä uhkaavat haasteet - merien happamoituminen, ylikalastaminen ja myös muoviroska - ovat nousseet osaksi yhä merkittävämpiä keskusteluita niin Pohjoismaissa kuin kansainvälisestikin. Suomen YK-liiton kampanja ja valtiollisiin päättäjiin kohdistuva vetoomus ei siis ole ainoa liikehdinnän muoto asian edistämiseksi poliittisesti. Seuraavassa muutamia esimerkkejä siitä, miten merien muovijäteongelmaa on lähestetty eri päätöksenteon foorumeilla.
Mikromuovitutkimukselle on tarvetta Itämerellä, kuvassa SYKE:n tutkimusalus Muikku. Kuva: Noora Happonen, HSY.
Mikromuovin tutkimukselle ja ongelmanratkaisulle tukea HELCOM:ilta
Viron valtiolla on tällä hetkellä merkittävä rooli Itämeren valtioiden suojelussa. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) puheenjohtajamaana sen on mahdollista asettaa kaksivuotiskautenaan prioriteetit ja tavoitteet, joiden avulla toteutetaan järjestön työtä Itämeren pilaantumisen estämiseksi ja vähentämiseksi sekä pyrkimyksiä suojella ja parantaa tämän hyvin hauraan merellisen ekosysteemin hyvinvointia. Viro ilmoittikin kautensa päätavoitteiksi ympäristön tilan ja tietotason arvioinnin, merien saasteiden vähentämiseen tähtäävät hoitotoimet (pollution management), toimet suojelualueverkoston tarkastamiseksi ja laajentamiseksi, HELCOM-maiden suojelu- ja valvontatoimien koordinoinnin sekä kalakantojen ynnä muiden meriresurssien suojelemisen ylikalastukselta haitallisia tukia ja kannusteita vähentämällä.
Tärkeänä osana merien saasteiden vähentämisen tavoitetta Viro näkee merijätettä vähentävän alueellisen toimintasuunnitelman. Suunnitelman on tarkoitus valmistua viimeistään ensi vuonna ja sen tavoitteena tulee olemaan merkittävät jätevähennykset silloisesta tasosta vuoteen 2025 mennessä. HELCOM:n tulee myös osana suunnitelmaa toteuttaa ”soveltuvaa tutkimusta mikromuovin leviämisestä sekä kehittää ja testata teknologiaa” mikromuovin poistamiseksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä. Samaan aikaan järjestön tulee tehdä yhteistyötä teollisuuden kanssa, jotta se lopettaisi mikromuovien ja muiden nanopartikkelien käyttämisen tuotantoketjuissa.
Suomen YK-liitto on peräänkuuluttanut poliittista vastuunottoa muoviongelman suhteen. Nyt Viro on tehnyt aloitteen mikromuoviongelman kartoittamiseksi ja ratkaisuehdotusten esittelemiseksi Itämerellä. Pallonkutistajat-kampanjan kannalta on erinomaista huomata, että Itämeren rantojen valtiot ottavat vakavasti tämän yksittäisen, verrattain vähän tutkitun mutta merien eliökantojen hyvinvoinnin kannalta vaarallisen ilmiön. Toivomuksena onkin se, että HELCOM:n toimien kautta syntyisi tieteellisesti pätevää ja julkisuudessa puitavaa tutkimusta, joka herättää sekä kansalaiset, mediat että poliittiset päättäjät nostamaan merien muovijäteongelmaa entistä suurempaan huomioon.
Our Ocean -konferenssissa taloudellista ja poliittista tukea merien hyvinvoinnille
Itämerellä tapahtuva tutkimus selkeyttää mikromuoviongelman luonnetta suomalaisesta näkökulmasta. Käsittelemämme haaste on kuitenkin luonteeltaan globaali ja vaatii ratkaisuja ja yhteistyötä maailmanlaajuisesti. Meidän tulee huomioida mikromuovit osana suurempaa ongelmavyyhtiä, joka uhkaa meriä ja sen resursseja. Tällöin keskustelu laajenee käsittämään kaikkia muitakin meriä uhkaavia saasteita, väärinkäytöksiä ja ihmisen aiheuttamia toimia. ”Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä sitä, että jos koko maailma ei tee yhteistyötä kurssin kääntämiseksi ja merien suojelemiseksi kestämättömiltä kalastustavoista, saasteilta ja ilmastonmuutoksen järisyttäviltä vaikutuksilta, on meillä vastassamme kokonaisten ekosysteemien rikkoontumisen riskit.” Näin dramaattisesti asian muotoili Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry Washingtonissa 16. kesäkuuta avatessaan Our Ocean -konferenssia Washingtonissa.
Ulkoministeri John Kerry puhuu Our Ocean -konferenssissa (vas.), vierellään Monacon ruhtinas Albert II. Kuva: USA:n ulkoministeriö.
Lähes 90 eri maasta Washingtoniin saapuneet osallistujat saivat kuulla kaksipäiväisen tapahtuman aikana merkittävistä taloudellisista panostuksista ja poliittisista päätöksistä merien tilan suojelemiseksi. Konferenssissa käsiteltiin kestävää kalataloutta, merien saastumista ja happamoitumista poliitikan, tieteen, yrittäjien, ympäristöaktivistien ja filantrooppien kesken. Presidentti Barack Obama ilmoitti seminaarin yhteydessä, että maan hallinto aloittaa nopeat toimet laittoman kalastuksen estämiseksi ja meriympäristön suojelutyön laajentamiseksi. Uusien kumppanuuksien ja aloitteiden myötä taattiin myös sitoumuksia meriensuojeluun yli 800 miljoonaa dollarin edestä sekä lupaukset yli 3 miljoonasta neliökilometristä uusia merisuojelualueita - kokonaisuudessaan nuo alueet vastaisivat kooltaan Intian valtiota.
Valtameret kattavat lähes kolme neljäsosaa maapallon pinta-alasta ja ihmiset ympäri maailmaa ovat riippuvaisia sen tarjoamasta elannosta ja ravinnosta. Nykyisellään alle prosentti meristä on kuitenkin suojattu merisuojelualueilla, jotka estävät kalastuksen kaikkein hauraimmissa ekosysteemeissä. Kerry rohkaisikin puheissaan seminaariväkeä tekemään kaikkensa, jotta tuo luku nousisi kymmeneen prosenttiin tai sen yli mahdollisimman nopeasti. Hän myös muistutti, että merien haasteiden kohdalla pääkysymys ei ole se, miten ongelmat pystytään ratkaisemaan, vaan se miten ongelmanratkaisuun löydetään tarvittava poliittinen tahto. ”Meidän pitää työskennellä yhdessä ja saavutettava yhteisten etujemme mukainen yhteisymmärrys, jota voimme viedä asiaa eteenpäin kansainväliselle ja YK:n tasolle. Tiedän että tämä kuulostaa melko kunnianhimoiselta, ja näin on tarkoituskin,” hän linjasi.
Seminaarin järjestänyt Yhdysvallat ei ollut ainoa valtio, joka käytti tilaisuuden hyväksi ja julkisti merkittäviä merisuojelutoimia. Esimerkiksi Norjan ulkoministeri Børge Brende lupasi varata 150 miljoonaa dollaria kestävän kalatalouden tukemiseksi ulkomailla sekä miljoona dollaria muovijätetutkimukseen. Kiribatin presidentti Anote Tong ilmoitti tämän lisäksi, että maa tulee ottamaan käyttöön Phoenixsaarten meriensuojelualueella (MPA) totaalisen kalastuskiellon. Tapahtuma sai myös tukea näyttelijä Leonardo DiCapriolta, joka puhui tapahtumassa ja ilmoitti kolmen miljoonan dollarin lahjoituksesta Oceana-järjestölle merieläimiä suojelevaan työhön ja toiset kolme miljoonaa dollaria lisätukea tulevien vuosien mertensuojeluprojekteille.
YK:n ympäristökokouksen avulla ratkaisuja ongelmaan korkeimmalla poliittisessa tasolla
Ottaen huomioon erityisesti Yhdysvaltojen länsirannikolla toimiva kansalaisliikehdintä, on ilahduttavaa huomata, että tavallisten kansalaisten lisäksi myös nimeätekevät päättäjät ottivat merien ekosysteemien suojelun julkisesti omaksi asiakseen. Nostamalla ongelma suurten globaalien medioiden tietoisuuteen tunnettujen vaikuttajien kautta ja kytkemällä se konkreettisiin poliittisiin lupauksiin, saa se tarvitsemaansa huomiota valtamedioissa antaen samalla Suomen YK-liiton kaltaisille sitoutumattomille toimijoille mahdollisuuden seurata, miten poliittinen koneisto etenee lupaamissaan tavoitteissa.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon puhumassa ensimmäisen UNEA-kokouksen osallistujille. Kuva: UNEP.
Mikä tärkeintä, on muovijätekeskustelu saanut uusia ulottuvuuksia myös YK:n alaisissa organisaatioissa, mikä vahvistaa sitä pohjaa, jolle YK-liitto toivoo muovisopimuksenkin rakentuvan. YK:n ympäristökokous UNEA kokoontui nimittäin ensimmäistä kertaa kesäkuussa Nairobissa ja aloitti näin työnsä maailmanlaajuisten ympäristöyhteistyön tavoitteiden asettamiseksi sekä ympäristötieteen ja politiikan yhteistyön parantamiseksi. UNEA sai nykymuotonsa vuonna 2012, kun Rio+20 -kokous teki päätöksen vahvistaa YK:n ympäristöohjelma UNEP:in asemaa siten, että ympäristöohjelman johtokunta muutettiin kaikki valtiot kattavaksi mekanismiksi, joka tukee YK:n ympäristötyötä maailman johtavana ympäristöpolitiikan auktoriteettina.
UNEA hyväksyi ensimmäisessä kokouksessaan kuusitoista päätöslauselmaa, joista yksi käsitteli juuri merten muovijätettä (Resolution UNEP/EA.1/L.8, lue IISD:n kooste päätöksistä), viitaten Rio+20 -kokouksen loppuasiakirjaan, joka oli jo kaksi vuotta aiemmin huomioinut saastumisen riskit merien biodiversiteetille. Resoluutio muun muassa tunnistaa muovijätteen, mukaanlukien mikromuovin, muoveihin kertyvien ympäristömyrkkyjen ja muovin puutteellisen käsittelyn aiheuttamat riskit maailman merille. Lisäksi se huomioi, että mikromuovien vaikutuksista biodiversiteettiin, merien ekosysteemeihin ja ihmisterveyteen tarvitaan lisää tieteellistä tutkimusta ja tietoa. Kokous edellyttikin ympäristöohjelmaa tuottamaan tällaista tutkimustietoa UNEA:n seuraavaan kokoukseen mennessä, joka järjestetään kahden vuoden päästä, ja vetosi kansainvälistä yhteisöön, jotta tämä osallistui raportin toteuttamiseen jakamalla tietoa aiheesta UNEA:n käyttöön. Näin ympäristökokous siirtyi huolestuneista sanoista ja yhteisymmärryksestä konkretiaan ja tekoihin.
UNEP:n raportti tuo muovijätekeskusteluun kattavaa talousnäkökulmaa.
UNEA:n kokouksen yhteydessä julkaistiin myös kattava, Norjan ulkoministeriön tuella toteutettu Valuing plastics -raportti, joka alleviivaa muovin olevan yksi modernin yhteiskunnan tärkeimpiä materiaaleja mutta samalla aiheuttavan valtavia ympäristöhaittoja ja tulevaisuudessa myös nykyistä suurempia taloudellisia kustannuksia yrityksille; raportti käsittelee muovinkäyttöä teollisuuden näkökulmasta, painottaen siitä kertyvien kustannusten nousevan sitä suuremmiksi mitä kattavammin muovin valmistuksen ympäristövaikutukset huomioidaan.
Sekä Valuing plastics -raportti että UNEP:n tuore vuosikirja vetoavat niin teollisuuteen kuin sen tuotteiden kuluttajiin, jotta nykyinen tuotanto- ja kulutustottumusten huolestuttava kehitys saataisiin pysäytettyä. Pallonkutistajat voivat ilolla ottaa vastaan YK:n päätöksen nostaa muovijäteongelman näin merkittävään asemaan ja yhtyy raporttien sanomaan. Vaikka mikromuovien haittoja käsittelevä tiede saattaakin olla monimutkaista monelle, on paljon selkeämpää se, että kuluttajat ja tavalliset kansalaiset voivat omilla valinnoillaan vaikuttamaan myös taloudelliseen ulottuvuuteen. Näin voidaan tehdä valitsemalla tuotteita, jotka on pakattu mahdollisimman ympäristöystävällisesti, vähentämällä turhan jätteeksi kuitenkin päätyvän muovin ostoa muutenkin ja pohtimalla muutenkin omaa käyttäytymistään esimerkiksi kaupungilla ja luonnossa liikuttaessa.
Pahimmillaan muovinkäytön hinta kuluttajahyödykesektorilla nousee vuosittain 75 miljardiin dollariin eli yli 55 miljardiin euroon, kun mukaan lasketaan esimerkiksi muovin polttamisen ja merien saastumisen hinta. Valuing plastics -raportti tutki sadan kuluttajatuotteita valmistavan, 16 eri sektorilla toimivan suuryrityksen muovinkäyttöä laskemalla taloudellisia riskejä ja kustannuksia, joita yrityksille syntyisi muovinkäytön ulkoisten kustannusten siirtyessä yritysten vastuulle esimerkiksi vahvistuvan säännöstelyn, raaka-ainehintojen kasvun ja julkisuusriskien myötä. Vain puolet yrityksistä tarjosivat jotain julkisesti tietoa niiden muovinkäytöstä ja esimerkiksi tutkituista jalkine- ja urheiluvarustealan yrityksiä yksikään ei tarjonnut mitään tietoa muovinkäytöstään.
Muovinkäytön todellinen hinta voidaan tuoda esille yhteiskunnallisen keskustelun avulla. Muovikeskustelun seuraajia Porissa. Kuva: Suomen YK-liitto.
Raportti nostaa tämän lisäksi esille yksittäistapauksia, joissa muovinkäyttöönsä puuttuneet yritykset ovat saaneet teoillaan merkittävää julkista hyötyä. Koska myös suursijoittajat ovat osoittaneet vahvaa kiinnostusta yritysten muovikäytön julkisesta raportoimisesta, puhutaan jo sellaisen mittakaavan taloudellisesta intressistä, että vastuullisemman muovinkäytön raportoinnin hyödyt kasvavat mittasuhteisiin, jotka eivät rajoitu vain muovijäteongelmaan eniten perehtyneiden kuluttajien asettamiin vaatimuksiin.
Muovinkäytön hintaa voidaan arvioida muovintuotannon ympäristövaikutuksia kokonaisvaltaisesti laskevan luontopääoman käsitteen (natural capital) avulla. Tätä laskutapaa käyttäen kuluttajatuoteteollisuuden vuosittaisen muovinkäytön kokonaishinnaksi muodostuu jo edellä mainitut yli 75 miljardia dollaria. Keskimääräisesti teollisuus kuluttaa muovia pakkausprosessissa kaksi miljoonaa tonnia, jakeluketjussa neljä miljoona tonnia ja tuotteisiin sisältyvänä vielä kaksi miljoonaa tonnia jokaista liikevaihtomiljoonaa ($) kohti. Vaikka Pallonkutistajat-kampanjan ja muidenkin muovijätteestä huolestuneiden huomio kohdistuu usein muoviin sen jo päädyttyä luontoon, syntyy yli 75 prosenttia kaikesta muovin ympäristövaikutuksista jo teollisuuden tuotantoketjuissa, ennen kuluttajan ostopäätöstä ja tuotteen hävittämistä.
Tässä lienee suurin syy sille, miksi kuluttajat tulevat asettamaan teollisuudelle tulevaisuudessa entistäkin kovempia kestävän kehityksen vaatimuksia. Kansalaisaktivistit näkevät tietoisuuden kasvamisen mahdollisuutena vaikuttaa ja yritysten tulisi nähdä sama vääjäämätön kehityskulku haasteena, johon niiden on reagoitava suunnittelemalla ja toteuttamalla johdonmukaista ja vastuullista muovinkäyttöä. Kuten YK:n ympäristöjärjestö UNEP:n johtaja Achim Steiner toteaa, ”vähentämällä, kierrättämällä ja suunnittelemalla uudelleen muovituotteita voidaan saavuttaa lukuisia vihreän talouden etuja.” Näkökulmasta riippuen haasteet voidaan nähdä sekä nykyisiä, epäkestäviä prosesseja uhkaavana tekijänä tai uusien vihreämpien vaihtoehtojen mahdollistajana.
Raportti esittää kuluttajatuoteteollisuudelle lukuisia suosituksia tavoista, joilla muovinkäyttöä voidaan järkeistää ja taloudellisia riskejä minimoida. Kaikki tällainen toiminta lähtee tutkimustulosten ja riskien tuomisesta esille johtokuntatasolla. Tämän jälkeen yrityksen on syytä laskea muovijalanjäljensä ja tunnistaa sitä raskauttavat prosessit tuotantoketjuissaan. Vasta tämän jälkeen voidaan edetä toimintavaiheeseen, jonka myötä voidaan valmistautua tulevaan, kustannuksia tuottavaan ympäristölainsäädäntöön tuotekehityksellä, tutkimalla ympäristöystävällisten korvaavien materiaalien käyttömahdollisuuksia, osallistumalla muovin uudelleenkäyttöprosessiin taloudellisesti kannattavasti sekä raportoimalla tästä työstä aktiivisesti, julkisesti ja osallistavasti kuluttajille.
Kaikilla rintamilla puskettava eteenpäin
Pallonkutistajien kannalta kesän kehitys on ollut hyvin positiivista. Korkean tason poliittisia foorumeita on käytetty hyväksi tuomalla esiin tämänhetkisiä tieteellisiä tuloksia merijätteen vaaroista ja vastaamalla rahoitusta jatkotutkimukselle myöntämällä ja ympäristöä suojelevien poliittisten päätösten kautta kansalaisten kasvavaan huoleen. Reaktio on kiitettävä mutta se ei ole tapahtunut yhtään liian aikaisin, koska kansalaisyhteiskunta ja tiedeyhteisö ovat tehneet tätä ennen merkittävää ympäristötyötä jo vuosikymmeniä.
Kun mediat nostavat esille yksittäisiä läpimurroiksi ristittyjä keksintöjä, joilla varsinkin kunnianhimoiset nuoret pyrkivät ratkaisemaan merten muoviongelmaa, täytyy poliittisten järjestelmienkin osoittaa uskottavaksi, että ne ovat reagoineet vastaavanlaisella tarmolla. Vain valjastamalla hyvät ideat ja aidon huolen takia kansalaisten näkemä vaiva ja aktiivisuus toimiviin yhteiskunnallisiin mekanismeihin, vahvoihin poliittisiin päätöksiin ja niiden läpinäkyvään toimenpanoon, pystyvät päättäjät osoittamaan, että he todellakin antavat kaikensa merien puhdistamiseksi.
Seuraavassa Pallonkutistajien kesä -juttusarjan artikkelissa käsittelemme parhaita mediassa näkyvyyttä saaneita ja merimuoviongelmaan tarttuneita ideoita. Kolmannessa ja viimeisessä osassa perehdymme Pallonkutistajat-kampanjan idean ytimeen, ja esitämme arvioita siitä, millainen Kansainvälisen Muovisopimuksen tulisi olla muodoltaan, jotta se olisi sekä realistinen toteuttaa että tarpeeksi kunnianhimoinen ongelman tehokkaaksi ratkaisuksi.
Lue lisää:
Marine litter, protected areas and monitoring among key priorities of Estonian Chairmanship of HELCOM (HELCOM)
Our Ocean 2014 -konferenssin sivut (Yhdysvaltojen ulkoministeriö)
Historic UN Environmental Assembly Calls for Strengthened Action on Air Quality, Linked to 7 Million Deaths Annually, Among 16 Major Resolutions (UNEP)
Valuing plastic: the business case for measuring, managing and disclosing plastic use in the consumer goods industry (UNEP, .pdf)
Teksti: Tatu Virta