Suomen YK-liiton kanssa yhteistyötä tekevä taiteilija Kristiina ”Tikke” Tuura on toteuttanut suurta taideteosta aivan Helsingin ytimessä jo toista viikkoa. Tuura on keskeisessä roolissaan Roskalavapaviljongin toteuttajaryhmässä antanut jätemuoville uuden elämän osana jotain ihan muuta. Hän tekee Kansalaistorilla muoviesineistä mobileita, joista muodostuu lopulta värikkäitä ja mielikuvituksellisia muovikattokruunuja. Ohikulkija haastetaan pohtimaan näiden kauniiden mutta kerran hylättyjen esineiden arvoa ja sitä, miten paljon käyttökelpoista heitetään pois sen enempää pohtimatta sitä, olisiko sillä vielä jotakin arvoa.
”Tuomalla Roskalavapaviljongin näin keskeiselle paikalle, Eduskuntatalon ja Musiikkitalon kupeeseen, haluamme antaa ihmisille mahdollisuuden toteuttaa itseään vapaasti kansalaisten itsensä järjestämässä tapahtumassa ja samalla pohtia pohtia tätä haaskuun vastaista sanomaamme. Täällä omaa aikaansa ei tarvitse varata etukäteen suunnitellen vaan voit saapua milloin haluaa, eikä kukaan ole missään vaiheessa viemässä meiltä pois tätä julkista tilaa,” kertoo Tuura. Nyt ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma on tarjonnut elokuun 15. päivästä lähtien puheenvuoroja, työpajoja ja taidetekoja aivan laidasta laitaan, muun muassa teemapäivillä rakentamisesta, vaatetuksesta, ruuasta ja kaupunkiviljelystä ja ekologisesta asumisesta lapsiperheohjelmaa unohtamatta. Tuuran roolina tapahtumassa on pitää esillä jätemuoviin liittyviä kysymyksiä, ja hänen työnsä eräällä tavalla kulminoituu tämän viikon torstaina toteutettavaan muoviroskatuolin tekoon.
Tuolimateriaali pelastettiin haaskuulta
Tähän asti muovimobiileiden ripustamiseen on käytetty Tuuran mukaan jo 150 metriä rautalankaa, ja lopullisen muotonsa vaikuttava kokonaisuus saa nyt sunnuntaina. Toinen muoviin liittyvä tapahtuma Paviljongissa on torstaina 28.8. toteutettava Merimuovituolin toteuttaminen vanhasta muovijätteestä. Muovia sulatetaan suurissa lämpötiloissa ja valetaan muotteihin, joissa se saa uuden muodon ja jähmettyy lopulta aivan toisenlaiseksi esineeksi. Koesulatuksessa viime viikolla sulatustekniikkaa testattiin onnistuneesti ja torstaina jo valmiille istuinosalle luodaan muovijalat, joiden materiaalina käytetään itseasiassa aiemmin Helsingin juhlaviikkojen Naruviidakko-installaation käyttämää muovinarua. Tämän uutisjutun mielenkiintoisessa kansikuvassa näkyykin kaunis osoitus siitä, kuinka monimuotoista ja puhuttelevaa kirkas sula muovi voi parhaimmillaan olla.
Muoviroskatuolin valmista istuinosaa esittelemässä ylpeät tekijät Tikke Tuura, Terhi Tammila ja Eeva Väistö. Kuva: Suomen YK-liitto
”Ellemme olisi ymmärtäneet pelastaa tapahtuman jälkeen tätä Juhlaviikon tapahtuman narua, olisi sitä päätynyt kilotolkulla polttojätteeksi ilman toivoakaan sen täyden potentiaalin hyödyntämisestä. Tämä oli jälleen kerran osoitus siitä, että muovia käytettäessä pitäisi miettiä sen koko elinkaarta,” Tuura huomauttaa. Roskalavapaviljongilla liikkuvat koululaisryhmät ovat auttaneet taiteilijaa kerimään poisheitetystä langasta värikkäitä nippuja, ja työ siis huipentuu torstaina, jolloin paviljonki on auki koko päivän ja sulatustyöhön päästään Tuuran arvion mukaan noin kello 14 aikaan.
"Tuolin tekemisessä mukana ollut Eeva (Väistö) yritti myös sulattaa tuolimateriaalia erilaisista muovipusseista ja -säkeistä siinä kuitenkaan onnistumatta. Oli siis onnemme, että saamamme naru olikin tasalaatuista ja yhdestä ja samasta materiaalista tehtyä," Tuura kommentoi. Muovituolin tekeminen ei siis ole mikään yksinkertaisin työ, koska eri muovityyppien rakenteelliset ominaisuudet ja soveltuvuus polttamiseen ovat usein hyvin erilaisia. Tämä muistuttaa myös muovin kierrätyksen käytännön ongelmista, koska materiaalin erottelu on usein kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Toisaalta monissa maissa tämäkään ei ole estänyt tehokkaan muovikierrätysjärjestelmän luomista, joten tekosyynä sitä ei syytä käyttää.
YK-liiton Mathilda Salo esittelemässä koululaisille Pallonkutistajat-kampanjaa. Kuva: Olli Laasanen.
Muovituolista uusiokäytön symboli
Myös Suomen YK-liiton työntekijät ovat olleet tapahtuman aikana päivystämässä Paviljongilla ja esitelleet muoviteemasta kiinnostuneille kampanjaa, jolla meriin päätyneen muovijätteen ratkaisemiseksi luotaisiin kansainvälinen muovisopimus YK:n alaisuuteen. Yhtälailla keskustelut muovinkäytön tiedostamisesta ja järkeistämisestä liittyvät vahvasti kampanjaan, koska elleivät ihmiset ja yhteiskunta muuta kulutuskäyttäytymistään, ei uuden muovijätteen päätyminen merialueille vähene koskaan.
Suomen YK-liitto on myös luvannut ostaa ensimmäisen Tuuran tekemän muoviroskatuolin tapahtuman jälkeen ja vaalia sitä osana kampanjaansa. Kukapa haluisi uida sukeltajana muoviroskan seassa, kysyy jo kauan käytössä ollut kampanjaseinämä, jolla kuka tahansa voi kuvauttaa itsensä ja osoittaa samalla tukensa Pallonkutistajien ajamalle muovisopimukselle. Muovituolin avulla välitetty sanoma lienee ehkä asteen verran positiivisempi, koska tehokkaamman kierrätyksen ja järkevämmän kulutuksen seuraukset johtavat helposti havaittaviin suoriin hyötyihin.
"Toivon, että muoviroskatuoli voisi toimia Pallonkutistajien käytössä muovin uusiokäytön symbolina. Suomessa muun muassa Palpan piirissä kierrätettävät muovipullot ovat oiva esimerkki siitä, miten oikeaoppisella kierrätyksellä jäte ikään kuin pääsee irti negatiivisesta maineesta. Kukapa pitäisi panttipulloa jätteenä? Muovituoli toivottavasti herättäisi ihmisiä ajattelemaan sitä, että tehokkaalla kierrättämisellä ja YK-liiton ajaman muovisopimuksen avulla kaikki jätemuovi voitaisiin nähdä positiivisena mahdollisuutena tuottaa vanhasta ja hyödyttömästä uutta ja käytössä tarpeellista." Tällaisia terveisiä Tuura lähettää Paviljongin ahkerasta hälystä YK-liiton kampanjaväelle. Muistamme varmasti tämän viestin, kun kampanja jatkuu kentällä ensi vuoden syksyyn asti, jolloin toivon mukaan Suomen valtio on kansalaisten tukemana valmis ajamaan kansainvälistä muovisopimusta YK:n yleiskokouksessa.
Tervetuloa tutustumaan Muovituolin valmistukseen Kansalaistorille huomenna klo 14 alkaen. Roskalavapaviljonki -tapahtuma jatkuu 31.8. asti.
Kuvat: Tatu Virta, Olli Laasanen.
Teksti: Tatu Virta