Tällä hetkellä Keniassa koulut on suljettu, rajat ovat kiinni ja pääkaupunki Nairobi eristyksissä muusta maasta. Suuri kysymysmerkki on köyhien ja pienituloisten ihmisten pärjääminen koronakriisin aikana.
”Epätasa-arvo on tässä tilanteessa osoittanut vaarallisuutensa. Kun on väestönosa, johon resurssit eivät ulotu, seuraukset voivat olla vakavat”, sanoo Paula Pennanen-Rebeiro-Hargrave YK:n yhdyskuntaohjelma UN-Habitatista.
Uutiset kertovat, että Keniassa koronan aiheuttamat talousvaikeudet näkyvät muun muassa kukkaviljelmillä, joissa kymmenet tuhannet ihmiset ovat jo menettäneet työpaikkansa, kun kukkien kysyntä on romahtanut. Kukkaviljelmät ovat vain yksi esimerkki pienituloisten työpaikoista.
Lähes 50 miljoonan asukkaan Kenia on Itä-Afrikan talouden veturi, mutta tuloerot ovat suuret. Yhteiskunnan epätasa-arvon valtava kuilu korostuu nyt kriisin keskellä. Koronan estämistä vaikeuttaa esimerkiksi se, että yli puolet ihmisistä on vailla puhdasta vettä.
Slummi on pahin paikka olla karanteenissa
”Aikapommeja ovat slummit ja epäviralliset asuinalueet. Slummeissa asuu paljon pienituloisia työntekijöitä. Heillä ei ole mahdollisuutta rajoittaa tartuntariskiä.”
Jos virus pääsee leviämään slummeihin, seuraukset ovat kauaskantoiset. Vaikutukset ulottuvat ihmisten terveyden lisäksi koko yhteiskunnan talouteen ja sitä kautta luontoarvoihin, joista Kenia hyvin tunnetaan. Esimerkiksi Nairobin miljoonakaupungissa noin 800 000 ihmistä asuu ahtaasti Kiberan slummissa. Lähikontaktien vältteleminen onnistuu Suomessa, mutta ”pysy etäällä”-ohjeesta ei ole apua slummissa eläville ihmisille.
Pandemian aikaan slummit ovat toivottomuuden linnakkeita.
”Slummi on pahin paikka olla karanteenissa ja asukkaille se on hyvin kaukana karanteenin käsitteestä. Pandemian aikaan ne ovat toivottomuuden linnakkeita.”
Käytännössä slummissa eläminen tarkoittaa sitä, että asukkailla on kotonaan vastassa väentungos. Ihmiset nukkuvat vierekkäin lattioilla pienissä hökkeleissä. Jäte- ja vesihuolto ei slummeissa toimi, eikä asukkailla ole juoksevaa vettä.
Slummien asukkaiden tilanne ulottuu koko kaupunkiin
”Kaikkien Keniassa asuvien elämä on päivittäin kytköksissä slummeissa asuviin ihmisiin. On mahdotonta olla parempituloinen, joka pitäisi itsensä turvassa.”
Pennanen-Rebeiro-Hargrave kertoo, että slummien asukkaista suuri osa on matalapalkkaisilla aloilla työskenteleviä ihmisiä, kuten kotiapulaisia, vartijoita ja myyjiä. ”Siellä asuu aivan normaaleja työssäkäyviä ihmisiä. Vaikka heillä olisi varaa ostaa asunto paremmalta paikalta, he eivät voi tehdä sitä, koska liikenne on niin kallista.” Päivittäisiä työntekijöitä kuljettavat pakettiautoista kyhätyt minibussit matatut, jotka ovat viruksen leviämisen kannalta todella iso riski.
UN-Habitatissa on pohdittu äärimmäisen hankalaa kysymystä. Koronan leviämistä pitäisi kaikin keinoin pysäyttää ja samalla pitäisi estää ihmisiä menettämästä ainoita tulonlähteitään. Tie köyhyydestä ulos kulkee sitä kautta, että työssä käyvillä ihmisillä on varaa kouluttaa lapsensa.
”Olisi tärkeää, että ihmiset voivat säilyttää oman työpaikkansa, eivätkä menetä mahdollisuutta kouluttaa seuraavaa sukupolvea.”
”Keniassa päättäjät ovat aika hyvin ymmärtäneet sen, että tästä voi seurata taloudelle valtava romahdus."
Viralliselta taholta on ohjeistettu, että ihmisten kodeissa tehtävästä työstä pitäisi edelleen maksaa palkkaa, vaikka työntekijät on laitettu karanteeniin. ”Tämä ei ole toteutunut. Se on valtava vaaratekijä.”
”Jos ihmisille ei tule palkkaa silloin, kun he ovat karanteenissa, he eivät voi tehdä muuta kuin lähteä jonnekin muualle haalimaan rahaa.” Sosiaaliturvaa ei ole, joten ruokarahat on hankittava itse myös palkattomassa karanteenissa. ”Ihmiset elävät kädestä suuhun. Ei heillä ole rahaa edes muutaman päivän ruokavaraston keräämiseen.”
Pelkona ruuan loppumisen seurauksena yltyvät ryöstelyt
Pandemian leviämisen estämiseksi ja tilanteen hallitsemiseksi Keniassa on otettu käyttöön ulkonaliikkumiskielto, joka on voimassa kello seitsemästä viiteen. ”Keniassa alettiin pelätä 2008 vaalilevottomuuksien tapaista yleistä mellakointia. Tilanne on helpoin hallita, jos on yleinen ulkonaliikkumiskielto.”
Aiemman kokemuksen mukaan kotona pysyttelystä seuraa se, että ihmisiltä loppuu ruoka ja varastelu pahenee. Keniassa ja muualla Afrikassa on nähty poliisien puuttuvan hyvin väkivaltaisesti ulkonaliikkumiskiellon rikkomisiin. Poliisien patukoiden heiluttelujen kohteiksi ovat joutuneet myös ihmiset, jotka ovat olleet matkalla töistä kotiin.
Pennanen-Rebeiro-Hargraven mukaan oleellista olisi, että Kenia pystyy jossain vaiheessa kertomaan, että pandemia on ohi. Siksi pandemiaa ei pitäisi päästää slummeihin, joista sitä on hyvin vaikea kitkeä pois.
Muuten esimerkiksi villieläinturistit eivät uskalla palata maahan.
Jos ei ole taloudellista intressiä pitää yllä luonnonpuistoja, ne otetaan muuhun taloudelliseen käyttöön.
Kriisin myötä näkyväksi ovat tulleet perustavanlaatuiset yhteiskunnalliset ongelmat, joita on pidetty marginaalisina, kuten julkinen liikenne, liian kalliit asunnot ja palkkoja koskeva epätasa-arvo. ”Tällaisissa tilanteissa niistä tulee pommeja koko yhteiskunnalle.”
Rakenteet pitäisi korjata niin Keniassa kuin muuallakin maailmassa. Pennanen-Rebeiro-Hargrave muistuttaa, että globaali yhteiskunta on riippuvainen toinen toisistaan.
”Tämä on todellinen paikka ihmisille miettiä solidaarisuutta.”
Kuuntele Paula Pennanen-Rebeiro-Hargraven koko haastattelu podcastina tästä.
