Joulukuussa 2001 afganistanilainen Sima Samar oli esitelmöintimatkalla Kanadassa, kun hän sai tietää, että hänet on nimitetty Afganistanin väliaikaishallinnon varapääministeriksi. Vaikka naisia oli ennenkin työskennellyt ministeriössä, oli Samar ensimmäinen nainen jolle myönnettiin näin korkea-arvoinen virkatehtävä. Virassaoloaikanaan hän perusti maan ensimmäisen naisasiain ministeriön, mutta joutui eroamaan siitä jo puolen vuoden jälkeen fundamentalistien painostuksen ja suorapuheisuutensa vuoksi.
Tänään Samar johtaa Afganistanin riippumatonta ihmisoikeuskomissiota (AIHRC) ja ajaa etenkin naisten ja tyttöjen aseman parantamista. Väkivalta Afganistanissa on Samarin mukaan suoraa seurausta heikosta turvallisuustilanteesta, ihmisoikeusloukkaajien rankaisemattomuudesta, kansalaisten ja hallituksen välisen luottamuksen puutteesta, oikeuslaitoksen toimimattomuudesta ja sotataloudesta.
Vaikka naisten asema on parantunut huomattavasti talebanien hallinnon ajoista, oli Afganistanin ihmisoikeustilanne 60- ja 70-luvuillakin parempi kuin mitä se on nykyisin. Naisiin kohdistuva syrjintä ja ihmisoikeusrikkomukset eivät keskity mielivaltaisesti vain yhdelle osa-alueelle, vaan epätasa-arvo on sisäänrakennettu kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin.
Naisiin kohdistunut väkivalta on seurausta sekä naisten alistetusta asemasta yhteiskunnassa että yli kaksikymmentä vuotta jatkuneesta sodasta ja levottomuuksista. Naisiin kohdistuvan väkivallanmuotoja ovat muun muassa pakkoavioliitot, kotiväkivalta, kunniamurhat, kidnappaukset, sukupuolinen häirintä ja raiskaukset.
Afganistanin perustuslain mukaan naiset ja miehet ovat tasa-arvoisessa asemassa. Mutta käytännössä mahdollisuus koulutukseen, työntekoon, terveyspalveluihin, puhtaaseen juomaveteen, riittävään sanitaatioon ja oikeuspalveluihin on ainoastaan koulutettujen ja varakkaiden etuoikeus.
Sima Samarin mukaan, peruskoulutustason nostaminen on avaintekijä ihmisoikeuksien toteutumiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi Afganistanissa. "Ei voida olettaa, että äiti jolla on kahdeksan lasta, pystyisi osallistumaan perheen talouden ylläpitoon". Naisten taloudellisen riippuvuuden vähentäminen ja työmahdollisuuksien lisääminen ei onnistu ilman tiedon lisäämistä.
Yleisen koulutustason alhaisuus heijastuu yhteiskunnan kaikkiin rakenteisiin. Yhdeksi esimerkiksi Samar nosti Afganistanin oikeusjärjestelmän toimimattomuuden. AIHRC:n tekemän tutkimuksen mukaan 64 prosenttia Afganistanin kansasta ei luota maan oikeusjärjestelmään, vaan pitää sitä korruptoituneena. Kun poliiseina, syyttäjinä tai tuomareina toimii ihmisiä joiden peruskoulutustaso on olematon, vaikuttaa se suoraan annettuihin tuomioihin.
Afganistanin ihmisoikeuskomissio sai virallisen aseman Afganistanin perustuslaissa vuonna 2004. AIHRC on maan tärkein ihmisoikeusasioista raportoija ja sitä pidetään yhtenä parhaiten toimivista Afganistanin laitoksista. Sen toiminta keskittyy naisten ja lasten oikeuksiin, ihmisoikeuskoulutukseen, oikeuslaitoksen vahvistamiseen, ihmisoikeusloukkausten valvomiseen ja raportoimiseen, tutkimustyöhön, jälleenrakennukseen ja tiedottamiseen. Suomen ulkoministeriö on tukenut komission perustamista 1,1 miljoonalla eurolla.