Pohjoismaisten YK-liittojen ensimmäinen vuosikokous järjestettiin Kööpenhaminassa 8.-9. helmikuuta ja siihen osallistui Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan sekä Islannin YK-liittojen edustajia sekä hallitusten jäseniä. Kaksipäiväisen vuosikokouksen tarkoituksena oli tuoda pohjoismaisten YK-liittojen toimijoita yhteen keskustelemaan YK:n roolista ja monenvälisestä yhteistyöstä. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetystä suuren mittaluokan kokouksesta halutaan luoda vuosittainen perinne, joka tiivistäisi pohjoismaisten YK-liittojen työtä.
Vuosikokous järjestettiin Kööpenhaminan YK-kylässä, UN-Cityssä, jossa toimii 11 YK-järjestöä. UN City koostuu kahdesta kampuksesta, joilla työskentelee yhteensä 2000 työntekijää 108 eri maasta. Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukon mielestä Liittojen ensimmäisen vuosikokouksen järjestäminen juuri UN Cityssä oli osuvaa, sillä kylä on alun perin rakennettu keskukseksi, jossa YK-toimijat voivat tehdä yhteistyötä, jakaa tietoa ja työskennellä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. ”Pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisen kannalta on tärkeää, että hallitustemme jäsenet pääsevät tutustumaan toisiinsa ja kuulemaan lisää niistä YK-järjestöistä, joiden työtä tuemme kotimaissamme” Laukko tuumi.
Pohjoismailla kokoaan suurempi vaikutus
Vuosikokouksen toisena päivänä keskusteltiin globaaleista kriiseistä pohjoismaisen linssin läpi. Paneelikeskusteluissa asiantuntijat arvioivat YK:n toimintaedellytyksiä ja keskustelivat monenvälisen kehitysrahoituksen vallitsevien suuntausten vaikutuksista yleiseen kykyyn saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet vuoteen 2030 mennessä.
Suomen YK-liiton hallituksen puheenjohtaja Joonas Könttä osallistui paneelikeskusteluun, jossa keskusteltiin monenkeskisen yhteistyön merkityksestä perättäisten ja päällekkäisten kriisien aikakaudella. Puheenvuorossaan Könttä painotti Pohjoismaiden Neuvoston tehokkaampaa hyödyntämistä EU:ssa ja YK:ssa. ”Koska tavoitteemme ovat yhteneväiset ja mielipide-erot verrattain vähäisiä, meidän tulisi pystyä pysymään yhteisenä rintamana ja jos me, viisi samankaltaista maata, emme siihen pysty, kohtaamme yhä suurempia ongelmia.”
Kansainvälistä rahoitusta käsittelevässä keskustelussa Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko nosti esiin globaalien rahavirtojen muuutokset. Agenda 2030 tavoitteiden saavuttamiseksi välttämätön kehitysrahoitus ei ole kasvanut odotusten mukaisesti sen enempää julkisella kuin yksityisellä puolella. Sen sijaan siirtolaisten rahalähetykset ylittävät ensimmäistä kertaa globaalin kehitysrahoituksen. Kansainvälisten ja kansallisten verotusjärjestelmien kehittäminen ja tuki YK:n verotusalan asiantuntijakomitealle nousivat esiin mahdollisena pohjoismaisena yhteistyöhankkeena.
YK-yhteisö yhteisten haasteiden äärellä
Suomen YK-liiton hallituksesta delegaatiossa olivat mukana puheenjohtaja Joonas Könttä (kesk., Maaseudun sivistysliitto) ja varapuheenjohtaja Riikka Keskitalo (Työväen sivistysliitto) sekä jäsenet Silla Kakkola (NYTKIS), Enni Ikonen (Kokoomusnuoret), Linda Omodara (FinMUN), Ansa Kilpeläinen (Helsingin YK-nuoret), Pia Björkbacka (SAK), Pentti Lemmetyinen (Suomen Setlementtiliitto) ja Kristian Rintala (Suomen Sovittelufoorumi).
Kahden päivän ajan delegaatit pääsivät tutustumaan Kööpenhaminassa toimiviin YK-järjestöihin, Tanskan ihmisoikeusinstituuttiin sekä pohjoismaisiin kollegoihinsa yhteisissä keskusteluissa, joissa pohdittiin yhteistyön nykyisiä muotoja, toimintaympäristön haasteita sekä tulevaisuuden tavoitteita. Keskusteluun nousivat erityisesti YK:sta viestiminen ja nuorten tavoittaminen sekä vaikuttaminen, jota toteutetaan jokaisessa Pohjoismaassa. Kokoomusnuorten edustajan Enni Ikosen mielestä erityisesti viestintään on panostettava, jotta YK:n ydinmissio pysyy vahvana ja sanoma selkeänä tavalliselle kansalaiselle: ”Kannan huolta siitä, miten YK näkyy tavallisille ihmisille melko etäisenä. Tämä on haaste, johon kaikissa Pohjoismaissa pitää vastata ja haluan jatkossa painottaa keskusteluissamme enemmän sitä, miten pystymme kehittämään viestintää siten, että pääfokus on tavallisissa ihmisissä.”
Helsingin YK-nuorten delegaatti Ansa Kilpeläinen yhtyi Ikosen huoleen etäisestä YK:sta ja haluaisi tuoda järjestöä lähemmäksi nuoria. ”Näen ehdottomasti pohjoismaista yhteistyöpotentiaalia juuri tässä aiheessa. Kollegoideni keskusteluissa korostui halu vahvistaa YK:n hyvää kuvaa ja levittää tietoa nuorille sekä tietysti muuttaa järjestön päätöksentekoa sisältä käsin inklusiivisemmaksi ja nuoret mukaan ottavaksi.” Kilpeläinen totesi.
Tämän vuosikokousperinteen aloittaminen on arvokas asia, sillä meidän mielissämme jokin ajatuksen siemen on lähtenyt itämään. Sen verso kasvaa ehkä vuoden tai vuosikymmenen ja uskon, että tämä on hyvän kasvun alku.
Pia Björkbacka (SAK) sekä Kristian Rintala (Suomen Sovittelufoorumi) olivat erityisen tyytyväisiä työryhmäkeskusteluihin, joissa pureuduttiin YK-liittoja yhdistäviin haasteisiin, kuten resurssien rajallisuuteen, YK:n näkyvyyteen sekä osallisuuden lisäämiseen kansalaisyhteiskunnassa. ”Koin erityisen merkitykselliseksi yhteiset keskustelut koska, vaikka konkreettisiin lopputuloksiin ei vielä päästy, olimme kaikki yhdessä näiden muiden maiden hallitusten jäsenten kanssa ja pääsimme tutustumaan heihin. Enää ei tunnu, että olemme yksin tekemässä ja vaikuttamassa. Tämä on ollut mahtava kokemus”, Björkbacka iloitsi.
Rintalan mielestä tilaisuuden järjestäminen lisäsi yhteisöllisyyttä ja synnytti hyvää dialogia. ”Oli hienoa tavata erilaisia ihmisiä, jotka ovat yhtä kiinnostuneita näiden asioiden ratkomisesta ja, vaikka vastauksia ei löytynytkään tältä istumalta näihin erittäin monimutkaisin ja vuosikymmenien aikana kehittyneisiin kysymyksiin, niiden pohdiskelu on itsessään arvokasta,” Rintala totesi. ”Tämän vuosikokousperinteen aloittaminen on arvokas asia, sillä meidän mielissämme jokin ajatuksen siemen on lähtenyt itämään. Sen verso kasvaa ehkä vuoden tai vuosikymmenen ja uskon, että tämä on hyvän kasvun alku.”