Pyrkimyksenä turvallisempi ja parempi maailma - toiminnanjohtaja Helena Laukko 60 vuotta

Helena Laukon kiinnostus kansainväliseen politiikkaan syntyi jo kouluaikana. ”Olen kiertänyt maailmaa heti siitä saakka, kun kynnelle kykenin”, kertoo Laukko.

Reissailu alkoi rippikouluporukan omarahoitteisella Israelin matkalla. ”Sen jälkeen kaikki vuoden aikana kerätyt varat paloivat Interraililla joka kesä.” Nuoruudessa alkoi myös vaikuttaminen kansainvälisen nuorisotoiminnan kautta. Ensi kosketus latinalaiseen Amerikkaan syntyi sosialistisen nuorisointernationaalin työleirillä Nicaraguassa vuodenvaihteessa 1984-85. "Samaan aikaan oli Väli-Amerikan rauhanmarssi."

Kansainvälistyminen jatkui kotimaassa, kun Laukko työskenteli Taksvärkin koululaissihteerinä. Keräyskohteena oli Etelä-Afrikan pakolaiset. ”Kiersimme Suomea täällä vierailleen ANC:n koululaisryhmän kanssa. He soittivat, tanssivat ja esiintyivät kouluissa.”

Into maailman tutkimista ja parantamista kohtaan johti Laukon töihin Solidaarisuussäätiöön, ensin varainhankinnan ja tapahtumakoordinoinnin pariin ja vuodesta 1989 lähtien säätiön toiminnanjohtajaksi. Välillä hän työskenteli Afrikassa hankevastaavana ja palasi sitten takaisin toiminnanjohtajaksi.

"Solidaarisuussäätiön ensimmäisten hankkeiden tavoitteena oli tukea vapautusliikkeitä ja auttaa itsenäistyneitä maita rakentamaan demokratiaa. Olimme auttamassa Namibian pakolaisia Angolassa ja Etelä-Afrikan pakolaisia Tansaniassa." Säätiö oli vaikuttamassa Nicaraguassa sandinistien valtaantulon jälkeen ja auttoi muun muassa Chilen poliittisia pakolaisia. ”Tuimme kuitenkin sosiaalista kehitystä edistäviä hankkeita, emmekä poliittista vaikuttamista”, kertoo Laukko.

Kentällä Laukko asui pisimmän ajan Ugandassa 1990-luvulla työskennellessään Afrikan hankkeiden alueellisena koordinaattorina. ”Vastasin Ugandan hankkeista ja kävin välillä Somalimaassa, Tansaniassa ja Namibiassa.” Afrikassa kului yhteensä noin kuusi antoisaa vuotta sekä rankkojen että hauskojen asioiden äärellä.

Kentällä syntyi myös ensikosketus YK-järjestöjen työhön. ”Yksi 1990-luvun muistoista YK:n toiminnasta on Ruandan kansamurhan aikaiset tapahtumat, joita seurasin Ugandassa Victoria -järveen ajautuvien ruumiiden, YK:n hätäavun että YK-sotilaiden lomanvieton näkökulmasta. Mitkään näistä muistoista eivät ole kovin kehuttavia.”

Toiminnanjohtajana Laukko seurasi läheltä myös Namibian itsenäistymiseen johtanutta YK-operaatiota, johon myös suomalaiset rauhanturvaajat osallistuivat ja jota veti Martti Ahtisaari. ”Meillä oli silloin käynnissä namibialaisten pakolaisten tukihanke Angolassa. Autoimme pakolaisia rakentamaan itselleen telttojen sijaan säällisiä asumuksia pakolaisleirillä.” Näissä yhteyksissä pakolaisleireillä Laukko tutustui YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ja Maailman ruokaohjelman WFP:n työhön, joten YK-järjestöjen työ kentällä tuli tutuksi sitä kautta.

Työn teemat olivat Solidaarisuussäätiössä pitkälti yhteneväisiä nykyisen YK-liiton työn kanssa, vaikka lähestymistavat ovat erilaiset. Kentällä tehty työ oli varsin käytännönläheistä. ”Kysyimme aina tuettavalta maalta tai partnerilta, mitkä ovat heidän tarpeet ja teimme hankkeet sen mukaan. Välillä rakensimme taloja, välillä kirjapainoa tai lastenkotia.”

”Käytännönläheisessä työssä tunsi saavansa paljon aikaiseksi, kun näki työnsä jäljen. Pääsin myös tutustumaan hyvin erilaisiin ihmisiin ja tekemään töitä monilla aloilla, joihin minulla ei ollut koulutusta. Välillä autoin hankkeisiin palkattuja asiantuntijoita kirjapainon ladontahommissa ja työn opettamisessa paikallisille sekä tein kaikenlaisia kustannuslaskelmia. Se on ollut todella rikastuttavaa!"

Sitä kautta alueella on paljon lehmiä, joiden nimenä on Helena.

Hyviä ja mukavia muistoja on kertynyt runsaasti muun muassa hankkeista, joissa Laukko on ollut mukana vahvistamassa naisten taloudellista omaehtoisuutta Ugandassa. ”Hauskinta on ollut seurata lehmähankkeen jälkiä.” Lehmähanke sijoittui Kampalasta satakunta kilometriä pohjoiseen alueelle, josta ihmiset olivat paenneet konfliktin keskipisteestä ja jättäneet kotinsa. Hankkeen ideana oli saada perheitä palaamaan ja asettumaan aloilleen, kun tilanne oli rauhoittunut. Palaajat saivat kantavan lehmän sillä ehdolla, että he lupasivat luovuttaa ensimmäisen vasikan eteenpäin.

Mukana oli sitoutunut eläinlääkäri ja samalla myönnettiin rakennusaineita karjasuojan rakentamista varten. ”Hanketta pyöritettiin noin viiden vuoden ajan 1990-luvun alkupuolella ja edelleen he antavat vasikoita eteenpäin. Sitä kautta alueella on paljon lehmiä, joiden nimenä on Helena.”

Käytännön työn rinnalla Laukko on ollut pitkään vaikuttamassa kehityspolitiikkaan muun muassa kehityspoliittisessa toimikunnassa. Hän on nähnyt, miten YK:n vuosituhattavoitteet rakentuivat 1990-luvun suurissa konferensseissa ja miten vuosituhattavoitteiden pohjalta tultiin 2010-luvulla YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

YK-liiton toiminnanjohtajana Laukko on toiminut vuodesta 2003 alkaen. Tulokulma on muuttunut, mutta vauhti ei ole hiipunut. ”Kansalaisjärjestöjen kautta pystyy edistämään uusia asioita, jotka muuten etenevät hitaasti. Myös YK pystyy toimimaan nykyisin melko nopeasti.”

Nykyisessä työssään Laukko on saanut usein kertoa millainen järjestelmä YK oikein on. ”YK on ainutlaatuinen yhteistyörakenne, jonka kautta kaikki maat pyrkii yhdessä tekemään tästä maailmasta turvallisempaa ja parempaa.” Laukko muistuttaa, että YK:ssa päätöksiä tekevät jäsenmaat, joiden vaihtuvien johtajien myötä maiden kannat asioihin saattavat muuttua vuodesta toiseen. ”Onhan se haastavaa saada niin monta jäsenmaata viemään asioita samaan suuntaan pitkäjänteisesti.”

”Lähtökohtaisesti käsittelyssä on isoja asioita, joissa pyritään luomaan konsensusta ja edistämään niitä. Tänä päivänä voidaan olla montaa mieltä esimerkiksi siitä, oliko Glasgow´n ilmastokokouksen tulos riittävä, mutta siellä kuitenkin mentiin asioissa eteenpäin”, pohtii Laukko.

Laukon mukaan YK-politiikka noudattaa samaa logiikkaa kehitysyhteistyön edistämisen kanssa. Osapuolilla on erilaisia toimintatapoja, joita voi olla aluksi vaikea ymmärtää. ”Kehitysyhteishankkeissa on voinut havaita, että mitä pidempään on jossain maassa, ymmärtää paremmin, miksi he tekevät asioita toisin ja omalla tavallaan. Myös YK:ssa jokaisella jäsenmaalla on usein oma hyvä syynsä olla sitä mieltä, mitä on. Sitten pitää vain löytää yhteinen kompromissi ja mennä kaksi askelta eteen ja välillä yksi taakse.”

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana YK on muuttunut avoimemmaksi ja valtioiden ohella kansalaisjärjestöjen, yritysten ja esimerkiksi kuntien rooli on muuttunut aiempaa tärkeämmäksi. ”Muutokseen on vaikuttanut teknologian kehittyminen, mutta tahtotilakin on muuttunut.”

Sama muutos on tapahtunut myös kotimaassa.”Kyllä meillä aivan eri tavalla osallistetaan kansalaisyhteiskuntaa ulkopolitiikassa ja YK-politiikassa kuin mitä tehtiin 15-20 vuotta sitten.”

Viime aikoina Laukko on työskennellyt YK-liitossa muun muassa tiivistäen yhteistyötä Suomessa toimivien YK- järjestöjen kanssa ja kehittäen YK:n ystävien verkostoja sekä eduskunnassa että laajan yleisön keskuudessa. ”Yhteistyöverkostoa on tärkeä laajentaa kotimaassa. On suuri ilo, että olemme professori Helena Rannan johdolla saaneet kasvavan YK:n ystävien verkoston Suomeen."

YK:n ystävät ovat myös nimittäneet Vuoden YK:n ystävän jo viisi kertaa. Arvonimen ovat saaneet muun muassa presidentit Martti Ahtisaari, Tarja Halonen ja Sauli Niinistö. Laukko kertoo, että presidentti Halonen on ollut toiminut hänen työurallaan sekä innoittajana että tukijana, sillä Halonen oli Solidaarisuussäätiön puheenjohtajana yli kymmenen vuoden ajan, myös vielä ulkoministerinä toimiessaan. ”Siksi toivotankin mahdolliset merkkipäivämuistamiset tervetulleiksi Kansan Sivistysrahaston Presidentti Tarja Halosen rahastoon.” Solidaarisuuden lisäksi Laukolle tärkeä tukemisen kohde on Afganistanin naiset ja tytöt, joiden hyväksi YK-liitto kerää lahjoituksia.

Erityinen huoleni on se, että eriarvoistuminen on lisääntynyt.

YK-liitossa Laukko on seurannut erityisesti rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. ”Erityinen huoleni on se, että eriarvoistuminen on lisääntynyt. Se näkyy erityisesti koronan hoidossa. Jos tähän ei pystytä vastaamaan, luottamuspohja rapautuu ja yhteistyö vaikeutuu.” Yksittäisten maiden osalta erityisesti huolestuttaa Afganistanin tilanne.

Entä millaisen muutoksen tekisit, jos olisit diktaattorin asemassa? ”En haluaisi olla diktaattori, koska kestävää muutosta ei synny siten, että joku sen sanelee. Muutoksen on lähdettävä omasta tahdosta ja sitoutumisesta yhteistyön ja keskustelun kautta.”

”Jos kuitenkin olisin koko maailman diktaattori, ajaisin jyrkästi alas sotilasmenoja ja perustaisin jonkun kansainvälisen ylituomioistuimen, jonka kautta tekisin hyvin painokkaita aseidenriisunta- ja valvontasopimuksia!”

Merkkipäiväänsä Laukko viettää matkoilla perheen kanssa. Muistamisia hän toivoo kolmeen keräykseen.

Tue Afganistanin naisia ja tyttöjä – YK-liiton keräys

Kansan sivistysseuran Tarja Halosen rahasto

Auta lopettamaan silpominen - Solidaarisuus