YK:n yleiskokous keskustelee suojeluvastuusta (responsibility to protect, R2P) 23.-24.7.2009. Dialogin pohjana on pääsihteeri Ban Ki-moonin tammikuussa 2009 julkaisema raportti, joka pyrkii edistämään suojeluvastuun normin operationalisointia. Raportissa suojeluvastuun nähdään lepäävän kolmen yhtä vahvan ja toisiaan täydentävän pilarin varassa: 1) valtioiden vastuu, 2) kansainvälinen tuki ja toimintakyvyn vahvistaminen sekä 3) oikea-aikainen ja päättäväinen vastaus uhkaavaan tilanteeseen.
Vuoden 2005 YK-huippukokouksen loppuasiakirjassa yli 170 valtion päämiehet hyväksyivät yksimielisesti suojeluvastuun käsitteen. Asiakirjassa todetaan, että jokaisella valtiolla on vastuu suojella kansalaisiaan kansanmurhalta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja rikoksilta ihmisyyttä vastaan ja mikäli näin ei tapahdu, kansainvälinen yhteisö voi toimia kollektiivisesti tilanteen ratkaisemiseksi. Nyt käynnissä olevassa yleiskokouskäsittelyssä ei ole tarkoitus avata vuonna 2005 saavutettua yksimielisyyttä uudelleen neuvottelujen kohteeksi, vaan löytää keinoja suojeluvastuun normin edistämiseen käytännössä.
Esitellessään raporttinsa yleiskokoukselle 21.7.2009 pääsihteeri Ban painotti, että sen tarkoituksena on sitoa suojeluvastuu tiukasti YK:n ja YK:n peruskirjan alaisuuteen. Banin mukaan suojeluvastuun normin väärinkäyttöä voidaan parhaiten välttää kehittämällä YK:n kykyä toteuttaa suojeluvastuun periaatetta. Raportti korostaa ehkäisevän toiminnan (prevention) keskeisyyttä ja sotilaallisten toimenpiteiden luonnetta viimeisenä mahdollisena keinona puuttua tilanteeseen. Lisäksi raportissa kannustetaan kaikkia YK:n pääelimiä omalta osaltaan panostamaan suojeluvastuun toteuttamiseen.
Suojeluvastuun käsite on vuonna 2005 saavutetusta historiallisesta yhteisymmärryksestä huolimatta yhä monin tavoin kiistanalainen asia. Kysymykseen liittyvät ristiriidat ilmenivät myös yleiskokouskeskustelussa, kun yleiskokouksen puheenjohtaja Miguel D'Escoto Brockmann esitti lausunnossaan vahvoja epäilyksiä suojeluvastuun normia kohtaan. Hän oli huolissaan erityisesti lähestymistavan valikoivuudesta ja koki sen uhkaavan valtioiden suvereenisuutta.
Edward Luck, YK:n pääsihteerin neuvonantaja suojeluvastuuseen liittyvissä kysymyksissä, puolestaan painotti voimakkaasti valtioiden varauksetonta sitoutumista suojeluvastuuseen vuonna 2005. Hänen mukaansa suvereenisuus ja suojeluvastuu eivät ole toisensa poissulkevia, vaan suojeluvastuun normi pyrkii nimenomaisesti vähentämään unilateralismia ja sotilaallisten toimenpiteiden ylikorostumista inhimillisiin hätätilanteisiin vastaamisessa.
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu muistutti yleiskokouskeskustelun alla valtioita siitä, että tärkeintä on saada suojeluvastuun käsite konkretisoitua käytännön toimenpiteiksi. Hänen mukaansa valtioiden, YK-toimijoiden ja alueellisten järjestöjen on luotava uskottava valmiusjärjestelmä Ruandan ja entisen Jugoslavian kaltaisten poikkeustilanteiden kohtaamiseen.
Pääsihteerin raportti suojeluvastuusta