YK-liitto perustettiin 70 vuotta sitten 29. marraskuuta 1954, vuotta ennen, kun Suomi liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin.
“YK-liitto on toiminut keskeisenä tukipilarina YK-jäsenyydellemme ja edustaa lähes 70:tä suomalaista järjestöä, jotka ovat sitoutuneet YK:n tavoitteisiin", sanoi kansanedustaja Karoliina Partanen juhlaseminaarin avauspuheenvuorossa.
Juhlapuheen piti Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Juha Savolainen, joka nosti esiin YK:n merkitystä ja Suomen kannalta ajankohtaisia teemoja.
"Tänään juhliessamme 79-vuotiasta YK:ta on hyvä muistuttaa, ettei monenkeskisen järjestelmän merkitys ole YK-jäsenkunnan keskuudessa karissut. Mikään muu valtioiden välinen järjestö ei ole maantieteellisesti yhtä kattava ja perustuksiltaan luja kuin YK. Eroilmoituksia YK:sta ei ole nähtävissä", sanoi Savolainen.
"Varustautumalla sotaan, saamme todennäköisimmin sodan aikaiseksi"
YK perustettiin puolestaan toisen maailmansodan jälkimainigeissa 79 vuotta sitten, jotta tulevaisuudessa säästyisimme sodan vitsauksilta. Maailmalla on kuitenkin tällä hetkellä käynnissä 59 konfliktia. Konfliktien määrä on kasvanut tasaisesti 70-luvulta lähtien ja erityisen voimakkaasti 2000-2020 välillä. YK:lla on tällä hetkellä käynnissä kymmenen perinteistä rauhanturvaoperaatiota ja 23 poliittista missiota.
“Mikä on mennyt vikaan? Kertooko tämä enemmän ihmisluonteesta vai puutteellisista järjestelmistä?” kysyi YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko juhlaseminaarin paneelikeskustelun aluksi.
“Ihmisen muisti historiasta on lyhyt. Toisesta maailmansodasta alkaa olla niin kauan, että se ei enää ole jokaisen henkilökohtaisessa muistissa, eli vanhemmat, isovanhemmat tai ihminen, jonka tuntee, kertoisi, että tämä oli kauheaa teurastusta ja järjettömyyttä. Silloin se vahva tahto, joka loi YK:n, alkaa ollut unohtunut. Nyt populismi, jopa fasismi, ovat nostaneet päätään. Turvallisuus ei synny kuitenkaan siitä, että olemme kaikki aseistautuneita päästä varpaisiin, vaan siitä, että poistamme väkivallan syitä ja luomme sosiaalista luottamuksen liimaa”, vastasi pitkän linjan europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
Turvallisuus ei synny kuitenkaan siitä, että olemme kaikki aseistautuneita päästä varpaisiin, vaan siitä, että poistamme väkivallan syitä ja luomme sosiaalista luottamuksen liimaa.
Myös kansanedustaja Kimmo Kiljunen kommentoi, että elämme vahvaa militarisoitumisen aikaa. “Ikään kuin sotaan varustautumalla saisimme turvallisen maailman. Varustautumalla sotaan, saamme kuitenkin todennäköisimmin sodan aikaiseksi.”
Maailmanpolitiikan professori ja Unesco-toimikunnan puheenjohtaja Teivo Teivainen muistutti, että vaikka kaikkialla puhutaan, että nyt menee huonosti, pitkässä juoksussa meillä menee paremmin.
“Ihmiset itse tuottavat aseet ja väkivallan, joten voimme itse ne myös ratkaista”, kommentoi myös Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius.
Laaja turvallisuus kestävän kehityksen tavoitteiden taustalla
YK:n ystävien puheenjohtaja, professori Helena Ranta, haastoi panelisteja pohtimaan, mikä merkitys konfliktien ratkaisussa tai niiden ennaltaehkäisyssä on muilla kuin sotilaallisilla keinoilla ja voidaanko eri lähestymistapoja yhdistämällä tarjota tehokkaampia tapoja vastata monimutkaisiin globaaleihin haasteisiin?
“Ratkaisevat keinot ovat kaikkea muuta kuin sotilaallisia. Laajaan turvallisuuskäsitykseen kuuluu ajatus, että emme rakenna turvallisuuttamme naapurin kustannuksella, vaan turvallisuusuhat ovat yhteisiä. Meidän ei tulisi puhua vain valtioiden turvallisuudesta, vaan ihmisten turvallisuudesta”, kommentoi kansanedustaja Kiljunen.
Valtion johto ja virkamiehet loukkaantuvat samoista asioista, kuin tavalliset ihmiset arjessa.
“Kestävän kehityksen tavoitteet rakentuvat tämän ympärille. Eli kun rakennamme maailmaa, joka on kestävä sekä ekologisesti, taloudellisesti ja ennen kaikkea sosiaalisesti, on se turvallisuutemme perusta”, hän jatkoi.
Rauhanliiton Lodenius pohti, että valtiot toimivat lopulta aika samalla tavalla kuin yksilö tai ihminen.
“Valtion johto ja virkamiehet loukkaantuvat samoista asioista, kuin tavalliset ihmiset arjessa. Näin kepit ja porkkanat toimivat myös kansainväliseen diplomatiaan. Siksi uskon, että näitä eri keinoja voi ja kannattaa yhdistää.”
Myös Sirpa Pietikäisen mielestä keinot täytyy ehdottomasti yhdistää. “Mitä tehdään tilanteessa, jossa kumpikin osoittaa toista aseella? Tällöin kumpikaan osapuoli ei osaa, kykene, eikä halua vetäytyä. Tallöin tarvitaan kolmas osapuoli kuten rauhanturvajoukot ja YK. Tämä on oikeastaan vain toimeenpanokysymys.”
Miten Palestiinan tilanne ratkaistaan?
Paneelissa puhututti myös yksi maailman pitkäaikaisista ratkaisemattomista konflikteista; Israelin ja Palestiinan välinen sota, joka uhkaa levitä yhä laajemmalle Lähi-Itään.
“Gazan humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen ja molemmat osapuolet ovat rikkoneet räikeästi kansainvälisen oikeuden sääntöjä. Miten tässä tulisi edetä?” esitti Helena Laukko kiperän kysymyksen panelisteille.
“Nyt on saatu aikaan kansainvälisen tuomioistuimen päätös, jossa selkeästi todetaan, että meillä Suomella ja muilla valtioilla on velvoite olla katsomatta Israelin miehitystä lailliseksi. Miehityksen laittomuus on ainoa keino saada Israel ymmärtämään, että ellei miehitys lopu, ei voida saada sellaista yhteiseloa aikaan, jota myös Israel tavoittelee. Tokikaan se ei tarkoita sitä, että epäluulot katoaisviat puolin ja toisin. Mutta ilman kansainvälistä ryhdistäytymistä, ei ratkaisua voi syntyä”, kommentoi Teivainen.
Myös Laura Lodeniuksen mielestä kansainvälisen yhteisön viesti tulee olla johdonmukainen.
“Jos jokin sissiliike tai valtio rikkoo kansainvälisen oikeuden sääntöjä, niiden kanssa ei tule olla tekemisissä. Ei riitä, että annetaan jokin julkilausuma, ja silti samaan aikaan tulee kutsuja yhteisiin pöytiin tai sallitaan pankkisiirrot. Luulen, että Venäjälle tuskaisinta on ollut se, että rikkaat venäläiset eivät ole voineet enää kulkea maasta toiseen tai siirtää omaisuuttaan. Näin ollen, uskon kohdennettuun eristämiseen, en julkilausumapolitiikkaan.”
Myös Sirpa Pietikäinen yhtyi Lodeniuksen näkemykseen. “Jos olisimme toimineet samalla tavalla Israelin, kuin Venäjän kanssa, meillä olisi ollut kauppasuhde- ja asevientisaarrot Israelille jo aikaa sitten ja niillä olisi ollut tehoa.”
Tekisikö veto-oikeuden poistaminen YK:sta tehokkaamman?
Muutama viikko sitten lähes kaikissa YK:n yleiskokouksessa pidetyissä puheenvuoroissa toivottiin vahvempaa sääntöpohjaista järjestelmää ja tehokkaampaan kansainvälistä yhteistyötä konfliktien ennaltaehkäisyssä. Turvallisuusneuvostoa ja sen pysyvien jäsenmaiden veto-oikeutta pidetään usein syyllisenä siihen, ettei konflikteja saada ratkaistua.
"Poistuvatko ongelmat, jos neuvoston jäsenpohjaa laajennetaan ja veto-oikeus poistetaan?", kysyi Helena Ranta.
“Minun pitäisi Rauhanliiton puheenjohtajana tietysti olla sitä mieltä, että veto-oikeus on paha asia. Mutta uudistuksessa pitää muistaa realismi. Emme saa sitoutumista voimakkailta toimijoilta, jos poistamme täysin elementit, joilla niillä on enemmän valtaa. Mutta kannatan toki sitä, ettei yksi valtio voi blokata koko päätöstä”, kommentoi Lodenius.
Teivaisen mielestä aina voi myös jossitella, josko maailma on säästynyt ydinsodalta veto-oikeuden ansiosta. “Mutta demokraattisten oikeuksien puolesta veto-oikeus on ongelmallinen. Kehittämisen arvoinen menetelmä olisi, että tietyin edellytyksin YK:n kokoukselle siirrettäisiin päätösvaltaa silloin, jos se päätöksenteko jumittaa veto-oikeuden vuoksi turvaneuvostossa. Se voisi dynamisoida päätöksentekoa, ilman, että veto-oikeutta kokonaan poistettaisiin”, kommentoi Teivainen.
Kiljunen muistutti, ettei YK:n turvallisuusneuvoston edustus ei vastaa nykytodellisuutta, vaan on jäänne toisen maailmansodan aikaisesta tilanteesta.
“Siellä ei ole yhtään ainutta afrikkalaista tai latinalaista maata, eivätkä Aasia ja Lähi-itä ole edustettuina. Jos emme kykene uudistamaan nykyisiä instituutioita, syntyy rinnakkaisjärjestelmiä, josta BRICS-maiden liittouma on hyvä esimerkki. Tällöin syntyy blokkiutunut maailma. Meidän pitäisi kyetä pitämään universaalit monenkeskiset instituutiot universaaleina. Siksi YK-reformi on tarpeellinen”
Lodenius peräänkuulutti myös nuorten merkitystä. “Jos YK ei tunnu relevantilta instituutiolta maailman nuorison mielestä, silloin se on menneen maailman organisaatio. YK:n pitää palauttaa uskottavuus maantieteellisesti, mutta myös nuorten polvien silmissä.”
YK:n ystävä ja kunniajäsenet palkittiin
Juhlaseminaarissa palkittiin vuoden YK:n ystäväksi valittu EU-komissaari Jutta Urpilainen, joka on tehnyt pitkäjänteisestä ja monipuolista työtä EU:n ja YK:n yhteistyön tiivistämiseksi sekä kestävän kehityksen edistämiseksi.
YK:n ystävien kunniajäseneksi valittiin Tampereen yliopiston lastentautiopin professori Per Ashorn, joka on tehnyt merkittävää työtä tutkijana ja Maailman terveysjärjestö WHO:n globaalin terveyden asiantuntijana, edistämällä erityisesti vastasyntyneiden ja lasten terveyttä.
Lisäksi juhlassa annettiin kunniakirjat YK-liiton entisille puheenjohtajille pitkäjänteisestä ja johdonmukaisesta työstä ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen edistämiseksi sekä vahvemman YK:n ja paremman kansainvälisen päätöksentekojärjestelmän aikaansaamiseksi.
Kunniakirjan saivat:
Sirpa Pietikäinen 1997–2007 puheenjohtaja
Antti Kaikkonen 2010–2011 puheenjohtaja
Sofia Vikman 2012–2013 puheenjohtaja
Ilkka Kantola 2014–2015 puheenjohtaja
Katri Kulmuni 2016–2017 puheenjohtaja
Tytti Tuppurainen 2018–2019 puheenjohtaja
Saara-Sofia Sirén 2020–2021 puheenjohtaja
Joonas Könttä 2022-2023 puheenjohtaja
Rauno Merisaari 2000–2003 pääsihteeri
Vuoden YK-kouluksi valittiin Espoon yhteislyseo, kunnianmaininnan sai Suomalais-venäläinen koulu Helsingistä.
Lue lisää: Vuoden YK-koulut
Lue lisää: Vuoden YK:n ystävä on Jutta Urpilainen
