27.10.2011
Kehityspoliittisten kysymysten sisällön arvioiminen on erityisen tärkeää aikana, jolloin maailman keskinäisriippuvuussuhteet ovat entistä ilmeisempiä ja vaativat yhä enenevässä määrin kansainvälisen yhteisön huomiota, jotta taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytyksiä pystyttäisiin entistä paremmin globaalissa kontekstissa luomaan.
Suomen YK-liitto kiittää mahdollisuudesta osallistua Suomen kehityspoliittisen toimintaohjelman valmisteluun ja lausuu pyynnöstä seuraavaa.
Kehitykselle johdonmukainen politiikka ja sen tehokkaampi toteuttaminen
Suomen kehityspolitiikan päätavoite on hallitusohjelman mukaisesti edelleen köyhyyden vähentäminen YK:n vuosituhattavoitteiden pohjalta kumppanimaiden tarpeita ja omistajuutta korostaen. Suomen YK-liitto pitää tätä painotusta hyvin tärkeänä ja katsoo, että oikeusperustaisen näkökulman läpileikkaavuus on kokonaisuudessaan relevantti ja mielekäs tapa lähestyä Suomen kehityspolitiikkaa. On myös keskeistä, että tulevassa toimenpideohjelmassa korostetaan Suomen vahvuuksia, kuten oikeusvaltiokehitystä ja osallistavaa demokratiaa.
Tämän kehityspoliittisen toimenpideohjelman toteutusjakson päättyessä lähestytään vuosituhattavoitteiden toteutumiselle asetettua vuoden 2015 rajaa. Samalla valmistellaan uutta kansainvälistä agendaa vuosituhattavoitteiden jatkoksi. Ympäristö, turvallisuus, ja työllisyys tulee ottaa köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden vähentämisen ohella kokonaisvaltaisemmin huomioon agendaa muokattaessa.
Keskeisessä asemassa Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamisessa on nuorten erityisryhmä. Kasvava nuorisotyöttömyys sekä näköalattomuuden ja syrjäytymisen uhka ovat paitsi hedelmällistä maaperää alueellisille turvallisuusongelmille, ne myös jarruttavat maailmanlaajuisesti kestävää taloudellista, sosiaalista ja ekologista kehitystä sekä nuorten (erityisesti nuorten tyttöjen ja naisten) ihmisoikeuksien toteutumista. Näin ollen YK-liitto suosittaa Suomen keskittymään kehityspolitiikassaan erityisesti sellaisiin nuoria naisia ja miehiä voimaannuttaviin toimiin, jotka osaltaan edesauttavat nuorten yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien vahvistumista. Koulutuksen ohella nuorten työllistymiseen tähtäävillä toimilla luodaan parhaiten edellytyksiä aktiiviseen kansalaisuuteen. Kaikissa kehityspoliittisissa toimenpiteissä on myös edelleen otettava huomioon naisten ja tyttöjen haavoittuva asema erityisesti alueilla, joilla jo inhimillisten perustarpeiden täyttäminen tuottaa huomattavia ongelmia.
Suomen YK-liitto on toistuvasti kannanotoissaan peräänkuuluttanut Suomelle johdonmukaista ja avointa YK-politiikkaa. Tällainen johdonmukaisuus on saavutettavissa kehityspolitiikassa ennen muuta vahvistamalla YK:n toimintaedellytyksiä ja legitimiteettiä
Kehityspolitiikan muuttuva toimintaympäristö
Hallitusohjelmassa todetaan, että Suomi toimii aktiivisesti YK:n aseman ja toimintakyvyn vahvistamiseksi muun muassa panostamalla kriisien ennaltaehkäisemiseen ja rauhanrakennukseen sekä edistämällä demokratian, oikeusvaltion, kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien toteutumista. YK-liitto toivoo, että tämä tavoite näkyy myös tulevissa rahoituskehyksissä YK-järjestöjen roolin entistä selkeämpänä vahvistumisena. Suomen YK-liitto pitää entistä tärkeämpänä sitä, että kehityspoliittisia kysymyksiä ratkotaan ja köyhyyden vähentämiseen tähtääviä ratkaisuja tehdään monenvälisesti tiiviissä yhteistyössä niin yksittäisten kumppanimaiden kanssa kuin kansainvälisissä järjestöissäkin. YK-liitto pitää hallitusohjelmassa määriteltyjä painopistealueita tervetulleina todeten samalla, että tavoitteiden toteutuminen riippuu pitkälti Suomen kyvystä toimia johdonmukaisesti kehityspolitiikan eri sektoreilla; koulutuksessa, terveyden edistämisessä, viestintä- ja ympäristöteknologiassa sekä hyvässä hallinnossa.
Uusien toimijoiden lisääntymisestä huolimatta YK on edelleen ainoa legitiimi maailmanlaajuinen toimija, jonka kapasiteettia on testattu ja kasvatettu monissa haasteellisissa tilanteissa. Muuttuvassa toimintaympäristössä YK:n ohella on vahvistettava alueellisten järjestöjen roolia erityisesti rauhanrakentamiseen, vakauttamiseen sekä hyvän hallinnon ja demokratian edistämiseen liittyen. Kaikilla toimijoilla kansalaisjärjestöt mukaan lukien on omat vahvuutensa, jotka tulee huomioida maakohtaisesti avun tehokkuuden parantamiseksi. Toimijoiden monipuolisuus laajentaa avun saavutettavuutta kohdemaassa.
Kehityspolitiikan periaatteet ja vaikuttavuus
Kehitysavun pirstaloituminen ja vaikeudet avun koordinaatiossa ovat tuttuja ongelmia myös Suomelle. Jotta päällekkäisyyksiltä ja muilta epäjohdonmukaisuuksilta vältyttäisiin mahdollisimman tehokkaasti, on avun koordinaatiossa noudatettava aiempaa selkeämpiä johdonmukaisuussääntöjä. Erityisesti monenkeskisessä yhteistyössä on huolehdittava siitä, että kansainvälisillä areenoilla, kotimaassa ja edustustoissa noudatetaan samaa toimintalogiikkaa. Suomen tulee jatkossakin keskittää suuri osa YK:lle annettavasta tuesta muutamalle toimijalle ja pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan niiden toimintapolitiikkaan johtokuntatyössä. Luodakseen tehokkaalle, aitoon tarpeeseen pohjautuvalle sekä oikea-aikaiselle avustustoiminnalle parhaat edellytykset Suomen tulee jatkossakin tukea monenkeskisiä toimijoita pitkäjänteisesti ilman korvamerkintöjä.
'Yhden YK:n' rakentaminen tulisi olla yksi Suomen kehityspoliittista prioriteeteista YK:ssa, sillä vain YK:n yhden äänen tukeminen johdonmukaisesti kaikessa YK-politiikassa voi pitkällä tähtäimellä parantaa maailmanjärjestön tekemän kehitystyön vaikuttavuutta. Tätä tavoitetta voidaan parhaiten edistää järjestöjen sisäisessä päätöksenteossa sekä maatasolla. Uusien rahastojen ja muiden rinnakkaisten rakenteiden perustamista tulisi välttää.
Kehitysyhteistyön vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta on parannettava, ja metodologiaa vaikuttavuuden arvioimiseksi kehitettävä. Kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osallistuminen ja osallistumisen vaikuttavuus on saatettava osaksi arvioinnin metodologian kehittämisen tavoitteita. Huomioita tulee kiinnittää erityisesti monenkeskisestä kehitysyhteistyöstä tehtyjen arviointien tuloksista tiedottamiseen.
Kotimaiseen politiikkaohjaukseen, hallintoon ja tiedotukseen käytettävät resurssit tulee olla suhteessa monenkeskiseen yhteistyöhön kohdennettujen varojen kanssa.
Kehityspoliittisen yhteistyön muodot ja resurssit
Johdonmukaisuus ja hyvä hallinto tukevat monipuolisesti niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisesti kestävää kehitystä. Tämän vuoksi niin ympäristötekijät kuin ihmisoikeuksiin ja demokraattiseen omistajuuteen liittyvät kysymykset tulisi kartoittaa riittävän laajasti ennen kehitysyhteistyöponnisteluja kumppanimaassa. YK-liitto näkee, että avun ehdollistaminen tietyin edellytyksin voi toimia tehokkaana pontimena kumppanimaassa tehtäville demokraattisille tms. uudistuksille. Esimerkiksi korruptio ja tasa-arvoinen lainsäädäntö ovat asioita, jotka tulisi käsitellä tiiviissä yhteistyössä kumppanimaan kanssa.
Suomen tulee pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksistaan myös kehitysrahoituksen osalta. Hallitusohjelman mukaan kehitysyhteistyömäärärahat jäädytetään vuosina 2013-2014 vuoden 2012 tasolle. Määrärahojen nousu ja 0,7 % BKT-osuuden tavoittaminen on sidottu päästöoikeuksien huutokaupasta saataviin tuloihin. Ohjelmakaudella tulee huolehtia siitä, että päästökaupan tuloilla varmistetaan tasainen nousu 0,7 prosentin tavoitetta kohti vuoteen 2015 mennessä. Ilmastorahoituksen tulee olla tähän tavoitteeseen nähden lisäistä.
On perusteltua jatkaa yleistä toimintatukea kolmelle keskeiselle YK-järjestölle UNDP:lle, UNFPA:lle, UNICEFille. YK-liitossa pantiin ilolla merkille myös UN WOMENin tuen korotus. On tärkeää, että YK:ssa tapahtuville uudistuksille annetaan poliittisen tuen ohella myös taloudellista tukea muutosten toimeenpanoon odotusten mukaisesti.
Muun YK-tuen tulee myös olla läpinäkyvää ja suhteessa kotimaassa sekä edustustoissa olevaan hallinnolliseen kapasiteettiin. Suomen tuki UNEPille on merkittävä erityisesti tilanteessa, jossa pyritään korottamaan YK:n ympäristöohjelman kansainvälistä painoarvoa YK-järjestelmän sisällä sekä lisäämään sen resursseja puuttua yhä haastavampiin ja monisyisempiin globaaleihin syy- ja seuraussuhteisiin, joissa ympäristön tila, tavaroiden tuotannon ja kulutuksen rakenteet ja inhimillisen kehityksen tavoitteet nivoutuvat toisiinsa.
Demokratiatuen merkitys on noussut vahvemmin esiin Arabikevään tapahtumien seurauksena niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa on syytä kirkastaa demokratiatuen periaatteita ja vahvistaa alan asiantuntijuutta laaja-alaisesti. Demokraattisten käytäntöjen edistäminen tukee monin tavoin kehitysyhteistyötä vahvistamalla paikallista omistajuutta sekä avointa ja osallistavaa toimintaympäristöä. Monenkeskisessä kentässä YK:n kehitysohjelma on luonteva kanava demokratiatuelle. Kotimaiseen kentän toimijoiden kapasiteettia ja toimintaedellytyksiä tulee myös kehittää ja varmistaa demokratiatuelle soveltuvat rakenteet mm. kansalaisjärjestöjen ja poliittisten toimijoiden osallistumiselle.
(Lausunto annettu Helsingissä 21.10.2011)