Maailman terveysjärjestön WHO:n 2002 julkistaman raportin mukaan joka vuosi yli puolitoista miljoonaa ihmistä kuolee itseaiheutetun, ihmisten välisen tai kollektiivisen väkivallan seurauksena. Liikenneonnettomuuksiin verrattuna väkivallan kuolonuhreja on puolet enemmän ja seuraukset ovat vakavia.
WHO:n heinäkuussa 2007 julkistamassa tutkimuksessa väkivallan seuraukset jaetaan kolmeen ryhmään.
1. Terveydelliset seuraukset
Kuolintapausten lisäksi miljoonat kärsivät vuosittain väkivallan aiheuttamista vammoista ja fyysisistä / psyykkisistä sairauksista. Monissa tapauksissa uhrit vammautuvat koko elämänsä ajaksi.
2. Sosiaaliset seuraukset
Väkivalta rikkoo perheitä ja tuhoaa sosiaalisia verkostoja yhteiskunnassa. Varsinkin lapsille muutokset voivat olla mullistavia: aggressio-ongelmat lapsuudessa ja nuoruudessa ovat usein osoitus siitä, että lapsi elää väkivaltaisessa ympäristössä. Perheen sisäinen tai muihin läheisiin kohdistuva väkivalta yhdistetään nykyisin mm. ihmissuhdeongelmiin ja huonoihin opiskelu- ja työsuorituksiin. Masennuksen, huumeiden väärinkäytön, paniikkihäiriön ja posttraumaattisen stressin yleisyys on huomattavasti suurempaa niiden joukossa, jotka ovat joutuneet seksirikosten uhriksi lapsena.
3. Taloudelliset seuraukset
Vaikka lopullista hintaa ei tiedetä, väkivalta on suunnattoman kallista yhteiskunnalle. Väkivallan seurausten hoitaminen saattaa helposti maksaa moninkertaisesti henkeä kohti verrattuna perusterveydenhuollossa syntyviin kustannuksiin. Lisäksi tulevat vielä välilliset kustannukset.
"Väkivaltaa voi ehkäistä. Hallituksilla, yhteisöillä ja yksittäisillä henkilöillä on vaikutusvaltaa", toteaa Nelson Mandela vuonna 2002 julkaistun WHO:n raportin esipuheessa.
Muutos alkaa aina asenteista. Nykyisin väkivalta nähdään yhä useammin vakavana yhteisöongelmana, johon on puuttuva mahdollisimman tehokkaasti. Viimeisten viiden vuoden sisällä ymmärrys väkivallan seurauksista, varsinkin sen välillisistä seurauksista, on kasvanut merkittävästi. Kansalliset toimintasuunnitelmat väkivaltaa vastaan on tehty 25 maassa ja puolet WHO:n alueellisista toimikunnista ovat laatineet päätöslauselmia väkivallan torjumisesta.
Kansainvälisellä yhteistyöllä huomiota voidaan kiinnittää turvattomassa ympäristössä elävien tilanteeseen. Väkivallattomuuden päivä on askel tähän suuntaan.
Ajatus väkivallattomuuden päivästä sai alkuunsa tammikuussa Intiassa, New Delhissä pidetyssä kansainvälisessä rauhankonferenssissa, jossa keskusteltiin mm. Gandhin Satyagraha-liikkeen rauhanopista. Lähes sadasta maasta tulleet osallistujat tukivat ajatusta Gandhilaisen filosofian ja arvomaailman kunnioittamisesta. Prosessin seurauksena Intian ulkoasiainministeri toi kesäkuussa yleiskokouksen käsiteltäväksi resoluutioluonnoksen ja se hyväksyttiin ilman äänestystä.
Päätöslauselmassa korostetaan väkivallattomuuden periaatetta, rauhaa, suvaitsevaisuutta, väkivallattomuutta ja ymmärtämystä. Yleiskokous pyytää kaikkia jäsenmaita, maailmanjärjestöjä ja yksittäisiä henkilöitä osallistumaan ja kunnioittamaan maailmanhistorian ensimmäistä kansainvälistä väkivallattomuuden päivää. Gandhi on itse todennut, että "väkivallattomuus on ihmiskunnan mahtavin toimintakyky."
Intiassa Gandhin syntymäpäivä on jo kauan ollut virallinen pyhäpäivä. Gandhin ainutlaatuinen kyky mobilisoida suuria massoja käyttämättä väkivaltaa, on inspiroinut montaa kuuluisaa johtajaa Martin Luther Kingistä Nelson Mandelaan.