Ensi vuoden alusta alkaen muovipakkauksista syntyvä jäte ei enää saa päätyä kaatopaikoille. Tavoitteena on, että ainakin 16 prosenttia muovipakkauksista päätyy uusiokäyttöön. Kuluttajilta uudistus vaatii viitseliäisyyttä.
Broilerisuikaleiden muovipakkaus. Leipäpusseja. Jugurttipurkkeja. Kurkun kelmu. Sekajäteastia pullistelee ja huono omatunto vaivaa: kiikutan jälleen yhden pussillisen muoviroskaa kaatopaikalle menevään kuormaan, kuten moni muukin – joskin yhä harvempi – suomalainen.
Kevennystä omalletunnolle ja ympäristölle on kuitenkin näköpiirissä. Jo nyt yhä useammat kuluttajien käyttämät muovipakkaukset päätyvät kaatopaikan sijasta energiahyötykäyttöön, eli poltettaviksi. Ensi vuonna käytännössä kaikki loppukin muovipakkausjäte päätyy joko poltettavaksi tai kierrätykseen, sillä uusi jätelaki kieltää lähes kaiken jätteen, mukaan lukien muovin, viemisen kaatopaikoille.
Muovin polttamista ekologisempaa on muovin kierrättäminen, sillä se säästää sekä raaka-aineita että niiden jalostukseen kuluvaa energiaa. Osana jätelakia voimaan tulevan uuden asetuksen mukaan kaikesta Suomen muovipakkausjätteestä vähintään 16 prosenttia onkin pantava kierrätykseen. Vuonna 2020 vaatimus on jo 22 prosenttia. Mukaan ei lasketa panttipulloja.
Muovia ei luontoon
Vastuu muovin kierrätystavoitteen täyttämisestä on tuottajayhteisöillä, eli niillä yrityksillä, joiden tuotteissa muovipakkauksia käytetään. Niiden puolesta urakasta vastaa Suomen Uusiomuovi Oy, jonka on määrä perustaa ensi vuonna vähintään 500 kierrätyspistettä ympäri Suomen kuluttajamuovien keräämiseksi. Elinkeinoelämälle perustettiin omat vastaanottopisteet jo tämän vuoden toukokuussa, kertoo Uusiomuovin toimitusjohtaja Vesa Soini.
500 kierrätyspisteellä on tärkeä rooli, sillä tällä hetkellä kotitalouksien muovijätteitä ei kierrätetä juuri lainkaan huolimatta siitä, että noin 70 prosenttia muovipakkausjätteestä syntyy juuri kodeissa. Tähän mennessä kierrätysmuovi onkin tehty lähinnä elinkeinoelämän tuottamasta muovipakkausjätteestä.
Ensi vuoden uudistus ei välttämättä muuta tilannetta nopeasti, sillä se ei aseta kuluttajille suoraa velvoitetta lajitella muovijätteitään – tavoite saada 16 prosenttia muovista kierrätettyä on asetettu tuottajien harteille.
Soinin mukaan käytännössä kuluttajia voidaankin vain valistaa muovin kierrättämisen tärkeydestä – kuluttajasta itsestään riippuu, tuoko hän muovijätteensä kierrätykseen vai ei.
Jos kuluttaja haluaa olla ekologinen, Soini neuvoo ihmisiä huuhtelemaan muovijätteensä ennen kierrätykseen tuomista. Muutama leivänmurunen pussissa ei haittaa, mutta jugurtti- tai ketsuppipakkaus pitää huuhdella. Käytännössä muovinkierrätykseen voi viedä mitä tahansa pakkausmuovia paitsi PVC:tä.
Hänen mukaansa oleellisinta muovipakkausjätteen vähentämisessä on joka tapauksessa se, että se pannaan joko kiertoon tai poltettavaksi.
”Kumpikin ratkaisu on toimiva. Roskaaminen on hölmöä ja tapa, joka ei toimi.”
Kierrätyspisteistä kootun muovijätteen on määrä päätyä Riihimäelle, jossa Ekokem rakentaa parhaillaan Suomen ensimmäistä muovijalostamoa. Siellä muovipakkausjätteestä tehdään uusien muovituotteiden materiaalia.
”Kuluttajien muovipakkauksista voi valmistaa monenlaisia muovituotteita, mutta ei elintarvikepakkauksia”, Soini kertoo.
Teija Laakso / maailma.net
Muovipääte päätyy luonnosta usein mereen. Suomen YK-liiton Pallonkutistajat kampanjassa kerätään nimiä vetoomukseen maailman merten suojelemiseksi muovilta. Vetoomus luovutetaan syksyllä päättäjille. Allekirjoita vetoomus täällä.