YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun UNHCR:n mukaan Ukrainasta on Venäjän helmikuussa 2022 aloittaman hyökkäyssodan jälkeen marraskuuhun mennessä paennut noin 7,8 miljoonaa henkilöä. Sodan alkaessa YK:n pakolaisjärjestö oli arvioinut pakenemaan joutuvien määräksi neljä miljoonaa henkilöä. Tämä luku ylittyi jo muutaman ensimmäisen viikon aikana. Luku sisältää ne Ukrainasta lähteneet, jotka on rekisteröity pakolaisina jossain Euroopan maassa; Euroopan unionin jäsenmaissa tilapäisen suojelun direktiivin aktivoinnin myötä nopeasti tilapäiseen suojeluun oikeutettuina. Syksyyn mennessä yli 4 miljoonaa tilapäiseen suojeluun oikeutettua oli rekisteröitynyt tällä perusteella EU-maissa.
Tämän lisäksi Ukrainan rajojen sisäpuolella miljoonat ihmiset on pakotettu hakemaan suojaa muualta kuin kotiseudultaan, lähtemään 2000-luvun evakkomatkalle. UNHCR:n arvion mukaan syyskuun puolivälissä näitä ihmisiä olisi ollut vajaa 7 miljoonaa, mutta ne ovat vielä varovaisempia arvioita kuin kansainvälisen rajan ylittäneiden lähtijöiden kohdalla. Luvut myös muuttuvat taistelujen edetessä. Niin ikään infrastruktuurin laajamittainen tuhoaminen ja tästä aiheutunut sähkön ja veden jakelun katkeaminen ajavat ihmisiä pois kotiseuduiltaan.
Pakoon ovat lähteneet niin Ukrainan kansalaiset kuin Ukrainassa oleskelleet ulkomaalaiset. Ukrainan kansalaisista pakoon lähteneistä valtaosa on ollut naisia ja lapsia, erityisesti siksi, että työikäisten miesten joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta on edellytetty jäävän puolustamaan maataan ja luvallinen poistuminen maasta on tehty mahdottomaksi. Moni on paennut jo aiemmin erityisesti maan sisällä, onhan Itä-Ukrainassa sodittu jo vuodesta 2014 alkaen. Osa lähteneistä oli saattanut lähteä rakentamaan elämäänsä Ukrainan ulkopuolella osin myös maan itäosissa käynnissä olleen sodan vuoksi, mikäli työ- tai opintomahdollisuus ulkomailla avautui. Monet näistä jo valmiiksi muissa maissa asuvista ovat auttaneet keväällä 2022 lähtemään pakotettujen saapumista ja asettautumista uuteen asuinpaikkaan.
Vapaa liikkuvuus - rajapolitiikka ja rajanvetopolitiikka
Pako kodista, kotiseudulta ja kotimaasta on aina väkivaltainen tapahtuma, sillä siinä repeytyy suhde arjen tuttuihin paikkoihin ja rutiineihin eikä tulevasta ole tietoa. Pakoon lähdetään pakon sanelemana silloin, kun uhka on liian suuri kannettavaksi ja toisaalta mahdollisuus paeta avautuu: kun pakoreitti on mahdollinen ja riittävän turvallinen. Kansainvälistä rajaa ylittämään pyrittäessä pakoon pääsemiseen tarvitaan myös tietoa siitä, että rajat ulkomaille ovat auki siten, että kansainvälisen rajan ylittäminen on ylipäänsä mahdollista ilman välitöntä takaisin käännytystä.
Ukrainan naapurimaat ovat pitäneet rajansa auki ja toivottaneet naapurimaassa käytävää sotaa pakenevat tervetulleiksi suojaan. Näin ovat toimineet myös valtiot kuten Puola ja Unkari, joiden suhtautuminen pakolaisiin on muutoin ollut hyvin vastahakoista, jopa vihamielistä viime vuosien aikana. Kansalaisten solidaarisuusliikehdintä pakenemaan joutuvien hädän lievittämiseksi on niin ikään saanut vauhtia ja laajentunut salamannopeasti naapurimaissa ja kauempana niin vaate- ja tarvikekeräysten kuin yösijan tai pidemmän asuinpaikan tarjoamisen muodossa. Ukrainasta paenneet Ukrainan kansalaiset ovat hyödyntäneet oikeuttaan liikkua vapaan liikkuvuuden Schengen-alueella. He ovat hakeutuneet maihin ja alueille, missä heillä on ennestään sukulaisia tai tuttavia, ehkä esimerkiksi kausityöskentelyn myötä syntyneitä työnantajakontakteja. Eri puolilta Eurooppaa, myös Suomesta, on käyty autoilla ja busseilla hakemassa suojaa tarvitsevia vailla välttämättä aiempia yhteyksiä apua tarvitseviin. Toisin kuin monissa aiemmissa ja samanaikaisesti muualla käynnissä olevissa pakolaisuuskonteksteissa, tällaista toimintaa ei ole kriminalisoitu tai pyritty estämään, vaan valtiot ovat pyrkineet helpottamaan rajojen ylittämisen mahdollisuuksia.
Ukrainan sota on tehnyt liikkuvuuden syitä ja kategorisointeja, niihin liittyviä ongelmakohtia sekä eri tasoilla käynnissä olevia poliittisia neuvotteluja monin tavoin näkyviksi ajallisesti tiiviissä muodossa. Samalla on tullut näkyväksi se, miten eri tavoin rajapolitiikkaa ja rajanvetojen politiikkaa harjoitetaan suhteessa eri konflikteja pakeneviin: kenen pako katsotaan oikeutetuksi ja kenen kärsimys ohitetaan toisaalla ja mahdollisesti toisten toimesta ratkaistavana asiana. Samaan aikaan kun Euroopan maat ovat pitäneet rajansa avoinna Ukrainasta pakeneville, esimerkiksi Välimerellä pelastusveneiden kamppailut rantavaltioiden kanssa luvasta rantautua ja päästää pelastamansa henkilöt maihin jatkuvat lähes päivittäin.
Näiden kysymysten pohtiminen on tärkeää, mikäli halutaan tavoitella globaalisti oikeudenmukaisempaa maailmaa; sellaista, jossa erontekoja ja hierarkioita pyritään purkamaan, ei edes tahattomasti vahvistamaan. Tämä on ajatus, jonka itse toivoisin kantavan myös maailmaan Ukrainan sodan jälkeen.
Artikkeli tuotettu ulkoministeriön Eurooppatiedotuksen tuella.