Suomeen saatiin maanantaina arvovaltainen vieras, kun YK:n kehitysohjelma UNDP:n pääjohtaja Helen Clark luennoi Helsingin yliopistolla globaalista kehitysagendasta ja kestävän kehityksen Rio+20 -konferenssin odotuksista. Clark lensi Suomeen Kapuscinski-sarjan (Kapuscinski development lectures) luennoijaksi. Sarja on UNDP:n ja Euroopan komission yhteinen projekti, jota tehdään yhteistyössä eurooppalaisten yliopistojen kanssa. Luennolla puhuivat myös presidentti Tarja Halonen, alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ulkoasiainministeriöstä, Euroopan komission Suomen-edustaja Eikka Kosonen sekä Helsingin yliopiston vararehtori Ulla-Maija Forsberg. Keskustelua moderoi professori Teivo Teivainen.
Halonen: BKT:n tyranniasta on päästävä irti
Presidentti Halonen pohti puheenvuorossaan globaalin kehitysagendan tulevaisuutta vuosituhattavoitteiden valossa. Halosen mukaan vuosituhattavoitteiden epätäydellisyyksistä on opittava, kun vuoden 2015 jälkeistä kehitysagendaa ryhdytään Rion kokouksessa muokkaamaan. Hän nosti puheenvuorossaan esille Suomen 'sydämen asiat'; koulutuksen, terveydenhuollon ja tasa-arvon. Halosen mukaan Rion päämäärä on kyetä puhumaan niiden puolesta, jotka eivät pysty puhumaan omasta puolestaan.
- Tässä salissa ei uskoisi, että naiset eivät ole globaalisti päättävissä asemissa. Mutta nyt olemmekin Helsingissä, yhdessä salissa, yhdellä luennolla, hän huomautti.
Talousselvitysten mukaan naisten ja miesten työelämään osallistumisasteen kurominen umpeen voisi nostaa OECD-maiden bruttokansantuotetta 9-16 prosenttia. Halosen mukaan BKT on kuitenkin kehityksen mittarina puutteellinen.
- Bruttokansantuotteen tyranniasta on päästävä irti. BKT on tärkeä mittari, mutta se ei mittaa mitään muuta kuin mitä se kertoo. Tarvitaan uusia tapoja mitata edistystä indikaattoreilla, jotka kertovat paitsi taloudellisesta kasvusta, myös kestävästä kehityksen näkökulmista.
Kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi on löydyttävä maailmanlaajuisesti riittävän vahva poliittinen tahto. Kestävän kehityksen rahoittamiseen tarvitaan samalla uusia lähteitä.
- Vaikka kaikki OECD-maat antaisivatkin 0,7 prosenttia tai jopa prosentin BKT:stään kehitysyhteistyöhön, on se vain murto-osa siitä rahamäärästä, joka markkinoilla nykyään liikkuu.
"Tiedämme kaiken globaalin köyhyyden syistä, mutta emme millään keksi tapoja vähentää sitä"
UNDP:n pääjohtaja Helen Clark suitsutti puheenvuorossaan Halosen osoittamaa johtajuutta kestävän kehityksen kysymyksissä mm. YK:n pääsihteerin asettaman korkean tason paneelin rinnakkaispuheenjohtajana. Hän muistutti, että köyhyyden vähentämisen ja ympäristökysymysten välinen yhteys ymmärrettiin jo YK:n kehityskonferenssissa Tukholmassa vuonna 1972. Kestävän kehityksen termi vakiintui viimeistään Rion alkuperäisessä Earth Summitissa vuonna 1992. Clark luonnehti kestävää kehitystä tasapainoiluksi sen välillä, millä tavalla tuleville sukupolville taataan inhimillinen kehitys riistämättä samalla maapallon luonnonvaroja.
- Rioon saapui enemmän maailman johtajia kuin yhteenkään aikaisempaan YK-konferenssiin. Tällöin ymmärrettiin, että kaiken keskiössä on nimenomaan inhimillinen kehitys, johon kaikilla ihmisillä on oikeus.
Clark painotti puheessaan erityisesti sitä, että kestävä kehitys vaatii paitsi vahvaa poliittista tahtoa maailman johtajilta sitoutua sen päämääriin, tarvitaan myös selkeitä strategioita, selkeitä indikaattoreita tavoitteiden saavuttamisen tueksi ja ennen kaikkea johdonmukaista, sektorit ylittävää politiikkaa. Clark otti esimerkiksi sen, että useimmiten kestävän kehityksen asiat käsitellään kansallisella tasolla ympäristöministeriöissä, vaikka ympäristöministeriöt ovat harvoin perinteisesti ymmärrettynä 'vahvoja' ministeriöitä. Tarvitaan siis politiikkasektorit ylittävää koherenssia niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Mitä vuoden 2015 jälkeen?
Mahdollisista tulevista kestävän kehityksen tavoitteista (Sustanable Development Goals, SDGs) Helen Clark sanoi toivovansa sellaisia, jotka laajentavat vuosituhattavoitteita (Millenium Development Goals, MDGs) ja jotka mittaavat kestävää kehitystä uudistetuin indikaattorein. Vaarana on myös, että mikäli yhteisille tavoitteille ei aseteta selkeitä takarajoja, muuttuvat ne kuolleiksi kirjaimiksi.
- Meillä on vuoden 2015 jälkeen mahdollisuus ottaa pitkän tähtäimen tavoitteiksemme tasa-arvon ja kestävyyden saavuttaminen. Tällä hetkellä taloudelliset ja muut rakenteemme palkitsevat kuitenkin lyhytnäköisyyttä - eivät niinkään pitkäjänteistä suunnittelua. - Kaikki haluavat, että heidän hallituksensa tekee asialle jotain - kunnes tulee puhe rahasta.
Clarkin mielestä Rion olennaisin tavoite on kerätä maailman johtajat yhteen puhumaan kestävän kehityksen kiireellisyydestä ja sopia periaatteista, joiden pohjalta edetä.
- Muutos on mahdollista. Näin tapahtui esimerkiksi silloin, kun otsonikerrosta vahingoittavien aineiden valmistus kiellettiin. Seuraus ei ollut taloudellinen romahdus vaan se, että otsonikerroksen oheneminen todellisuudessa pysähtyi. Maailma toimi silloin, ja me voimme toimia uudelleenkin.
Helen Clarkin Kapuncinski-luento on kokonaisuudessaan nähtävillä UNDP Livessä.