Vesi- ja sanitaatiokriisi aiheuttaa vuosittain lähes kahden miljoonan lapsen kuoleman. Ilman tehokkaampiatoimia YK:n vuosituhattavoitteet ovat vaarassa jäädä toteutumatta.
Kaikkialla kehitysmaissa likainen vesi muodostaa inhimilliselle turvallisuudelle huomattavasti aseellisiakonflikteja suuremman uhkan, toteaa vuoden 2006 Inhimillisen kehityksen raportti "Niukkuuden syyt: Valta, köyhyys ja globaali vesikriisi".
Vuosittain 1,8 miljoonaa lasta kuolee ripuliin, jonka estäisivät parhaiten puhdas juomavesi ja käymälä, ja yli 400 miljoonaa koulupäivää menetetään vedestä johtuvien sairauksien takia. Tälläkin hetkellä lähes joka toinen kehitysmaan asukas kärsii veteen ja sanitaatioon liittyvistä ongelmista. Inhimillisiä kustannuksia kohottaa myös talouskasvun hidastuminen vesi- ja sanitaatiokriisin seurauksena: esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan on laskettu menettävän vuosittain viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on paljon enemmän kuin alueelle virtaa kehitysapuna.
Toisin kuin sodat ja luonnononnettomuudet, tämä kriisi ei kuitenkaan näy kansainvälisen yhteistyön tiivistymisenä. Kuten nälkä, kyseessä on hiljainen hätätila, josta kärsivät köyhät ja jonka olemassaoloa sietävät ne joilla olisi resursseja, teknologiaa ja poliittista valtaa sen lopettamiseen, toteavat raportin laatijat. Kun jäljellä on enää alle 10 vuotta YK:n vuosituhattavoitteiden määräaikaan 2015, asiaan kaivataan jyrkkää muutosta.
Raportin keskeiset suositukset:
- Veden tunnustaminen ihmisoikeudeksi - myös käytännössä: jokaisella tulisi olla käytössään ainakin 20 litraa puhdasta vettä päivässä, ja köyhille tämä tulisi tarjota maksutta, raportti toteaa - Kansallisten strategioiden laatiminen veden ja sanitaation osalta: hallitusten tulisi ohjata veteen ja sanitaatioon vähintään prosentti BKT:sta ja samalla kiinnittää huomiota eriarvoisuuden poistamiseen
- Kansainvälisen avun lisääminen: vuositasolla lisäyksen tulisi raportin mukaan olla 3,4.4 miljardia dollaria