Syyskuussa 2015 YK:n jäsenmaat pääsivät yksimielisyyteen uudesta kehitysagendasta, joka tulee muokkaamaan seuraavaa viittätoista vuotta kestävän kehityksen saralla ennennäkemättömällä tavalla. Uusi kehitysohjelma on kaikkia YK:n jäsenmaita sitova ja sen tavoitteissa on jokaiselle jäsenmaalle paljon tehtävää. Agendan myötä voisi sanoa, että nyt jokainen maa on kehitysmaa: ei ole yhtään maata, joka voisi sanoa, että täyttää jo kaikki vaatimukset. Useat maat ovatkin jo aloittaneet paikallistason suunnittelun siitä, kuinka tavoitteet tulee toimeenpanna. Kestävän kehityksen tavoitteet ovat monelta osin yhteen liittyneitä, eikä niitä voi toimeenpanna erikseen ja toisistaan riippumatta. Tässä tarvitaan sekä eri maiden, että eri sektoreiden, yhteistyötä.
Tavoitteiden toimeenpanoon liittyy keskeisesti myös se, kuinka kehitystä mitataan. Kun tavoitteita on 17 ja alatavoitteita yhteensä 169, on tärkeää määritellä, miten mittaaminen järjestetään. Sen lisäksi, että mietitään, mitä mitataan, on myös tärkeää päättää, kuka mittaa ja miten. Miten kaikista heikommassa asemassa olevien ääni saadaan kuuluviin? Kehitystä ei tapahdu yhdessä yössä, joten tulosten kanssa tulee olla kärsivällinen. Ei liene järkevää suunnitella esimerkiksi vuosittaisia maakohtaisia arvioita tavoitteiden etenemisestä.
Tällä hetkellä ehkä kattavin kehityksen mittari on YK:n kehitysohjelma UNDP:n luoma inhimillisen kehityksen indeksi (Human Development Index, HDI). Se ottaa huomioon tavallisimman kehityksen mittarin eli bruttokansantuotteen lisäksi muita kehitykseen liittyviä aspekteja, kuten eliniänodotteen sekä koulutustason. Uusia tavoitteita ajatellen todennäköisesti myös HDI tulee olemaan liian kapea kehityksen mittari. Uusiin tavoitteisiin liittyy keskeisesti ympäristö, mitä HDI ei ota lainkaan huomioon. Todennäköisesti myös UNDP tulee kehittämään uuden kehityksen mittarin, joka ottaa yhä kattavammin huomioon erilaisia kehitykseen vaikuttavia tekijöitä.
Kehitysagendan toimeenpanoon vaikuttaa yksi asia yli muiden: rahoitus. Uusien tavoitteiden toteutuminen vaatii valtavan rahoituksen, jolle on myös paljon perinteisestä kehitysavusta poikkeavia lähteitä. Verotusta täytyy järjestää tehokkaammaksi sekä paikallisella että
kansainvälisellä tasolla. Tässäkin kaikkien on kannettava vastuu: niin kauan, kun länsimaat eivät ole valmiita perustamaan kansainvälistä verotusjärjestelmää ja säätämään lakeja kansainvälisen verovälttelyn estämiseksi, on vaikeaa vaatia kuuliaista verotustoimintaa myöskään kehittyviltä mailta paikallistasolla.
Kehitysapua tarvitaan edelleen kipeästi monissa kehittyvissä maissa, mutta Suomen lisäksi myös monissa muissa maissa kehitysbudjettia on jouduttu leikkaamaan rankasti. Siksi rahoitusta täytyy tulla myös muista lähteistä. Yksityisen sektorin ja erilaisten kumppanuuksien rooli tulee nousemaan yhä merkittävämpään rooliin. Myös helmikuussa 2016 julkaistu Suomen kehityspoliittinen selonteko huomioi yritysten roolin kehitysyhteistyön rahoittamisessa ja kannustaa suomalaisia yrityksiä lähtemään mukaan kehityshankkeisiin. Kun yksityisen sektorin rahoitus kehitysyhteistyössä kasvaa, yritysvastuun kehittämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Yritystoiminnan tulee tukea sekä kestävän kehityksen edistymistä, että ihmisoikeuksien toteutumista.
Kestävän kehityksen tavoitteita on kritisoitu paljon niiden liiallisestakin kattavuudesta ja siitä, kuinka ne pyrkivät ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat. Ei kuitenkaan ole väärin tavoitella köyhyyden poistamista, vaikka on mahdollista, että tavoite ei ehkä vielä viidessätoista vuodessa toteudu. Kaiken kaikkiaan tavoitteet ovat kuitenkin realistisia ja niiden toteutuminen on mahdollista, jos kaikki osapuolet ovat mukana niiden toteuttamisessa. Kunnianhimoisuutta tarvitaan tilanteessa, jossa globaalit haasteet ovat yhä suurempia – silloin myös ratkaisuiden tulee olla suurempia.
Annukka Koivuranta
Kirjoittaja on kehityskysymyksistä kiinnostunut kansainvälisen politiikan opiskelija, joka oli huhtikuussa 2016 mukana Suomen YK-liiton tukemalla opintomatkalla Yhdistyneisiin Kansakuntiin New Yorkiin ja tekee pro gradu -tutkielmaansa liittyen samaan tematiikkaan. Kirjoituksessa esitellyt näkemykset ovat opiskelijan omia.