Ilmastonmuutos on suurin maailmanlaajuinen uhka, totesivat kaikkien puolueiden edustajat globaaliteemoihin pureutuneessa vaalipaneelissa. Samanmielisyys oli muutenkin illan henki.
"Miten tämän nyt pitäisi auttaa äänestyspäätöksessä?" nurisi Vanhan ylioppilastalon täpötäydestä juhlasalista ulos suuntaava mies. Pettymyksen ymmärsi, jos kuulija oli tullut hakemaan väittelyä Suomen globaalipolitiikan suunnasta - sitä oli turha etsiä Kepan, YK-liiton ja Ulkopoliittisen instituutin vaalipaneelista 13. helmikuuta.
Paneelissa kannatti kuitenkin pitää mielessä arvio, jonka globaaleja kysymyksiä seuraavat järjestöt antoivat nykyhallitukselle käynnistäessään vaalikampanjansa joulukuussa: Suomi on suoriutunut maailmanlaajuisista haasteista välttävästi, arvosana 7+. Puheet ja periaatteet ovat tähänkin asti hiponeet kiitettävää, mutta tekojen puolella alisuoriutuminen on silmiinpistävää.
"Onko tämä [0,7 prosenttia] asia, jolla aina höynäytetään kehitysyhteistyöuskovaisia äänestämään teitä?" kyseli paneelia juontanut päätoimittaja Tapani Ruokanen kehitysavun nostamisesta YK:n suosittamalle tasolle.
Sanojen ja tekojen välinen kuilu lienee kiistämätön. Kehitysyhteistyöbudjetti on 0,43 prosenttia kansantulosta, vaikka poliitikot jälleen kerran ilmoittivat yhdestä suusta puolueidensa sitoutuvan nykyisenkin hallituksen vahvistamaan tavoitteeseen: 0,7-taso saavutetaan vuoteen 2010 mennessä - tai viimeistään vuonna 2015.
Ainoana vastarannankiiskenä, tosin laimeana, paneelissa istui perussuomalaisten Arto Välikangas. "Pitäisi kysyä, mitä kehitysyhteistyöllä on tähän mennessä saatu aikaan? Ja miksi määrärahoja pitäisi vielä nostaa?" hän ihmetteli. "Onko kehitysmaita oikeasti auttanut esimerkiksi se, että kuolleisuus on laskenut ja väkiluku noussut?"
"Tarkoitatko, että olisi parempi, jos kuolleisuus olisi korkealla?" Välikankaan pohdinnoista suivaantunut vihreiden Anni Sinnemäki kyseli takaisin.
Oikeudenmukaista kauppaa - totta kai!
Kauppapolitiikan suhteen samanmielisyydestä saatiin näyttöä, kun poliitikkoja pyydettiin asettumaan janalle. Oikeassa reunassa oltiin sitä mieltä, että Suomen kauppapolitiikan ensisijainen tavoite on edistää suomalaisen teollisuuden vientiä ja vasemmalla sitä, että kauppapolitiikka ei saa lisätä köyhyyttä kehitysmaissa vaikka tämä vaikeuttaisi Suomen vientiä
Vasemmalle puolelle oli tunkua, kun Välikangas jäi yksin oikeaan äärilaitaan.
Maatalouskauppaan siirryttäessä konsensusmieliala vain syveni. "Vientituesta ei tässä joukossa saada erimielisyyttä", kokoomuksen Jyrki Katainenkin vakuutteli, kun puhuttiin tarpeesta poistaa EU-maiden maataloustuotteilleen maksamat vientituet, jotka lisäävät dumppausta kehitysmaihin.
Suomi tosin oli EU:n jäsenmaista vastahankaisimmasta päästä, kun unioni toissa vuonna sitoutui vientitukien asteittaiseen poistamiseen Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvotteluissa.
"Anteeksi en pyytele"
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäellä (kesk) on todellista kokemusta Suomen globaalipolitiikan toteuttamisesta.
"En aio pyydellä anteeksi Vanhasen hallituksen aikaansaannosta", Lehtomäki ilmoitti 0,7-tavoitteeseen viitaten. Ministerin mukaan kasvua on neljän vuoden aikana tullut kehitysapuun 250 miljoonaa euroa, ja tahti on ollut nopeampi kuin kansantalouden kasvu.
Ruotsalaisten Christina Gestrin myönsi puolueensa olevan osasyyllinen 0,7-tavoitteesta lipsumiseen.
"Pahoittelen", Gestrin totesi ja esitti, että uuden hallituksen olisi tehtävä kunnon suunnitelma siitä, kuinka tavoitteeseen vielä ennätetään vuoteen 2010 mennessä: ainakin kehitysyhteistyövarat olisi irrotettava budjettikehyksistä.
Lehtomäki pysyi puolustuskannalla EU-asioissa. Hän vaati tiukkaan sävyyn selvennystä vasemmistoliiton Katja Syväriseltä tämän todettua, että EU:ssa kauppapolitiikka jyrää kehityspolitiikan: "Missä näin tapahtuu?"
Syväriseltä ei irronnut kunnon vastausta ministerille, ja Lehtomäki sai rauhassa esitellä EU:n aikaansaannoksia: on Kaikkia paitsi aseita -sopimus, joka mahdollistaa köyhimpien maiden tuotteiden pääsyn EU:n markkinoille. On kehitysmaita tukeva asenne WTO:n neuvotteluissa, ja on kehitysmaiden tuotannon kehittämisessä avittava Aid for Trade -aloite.
"Rakastakaa ihmisiä, älkää ydinvoimalaa"
Kun panelisteilta kysyttiin Suomen suurimpia turvallisuusuhkia, mainitsivat kaikki ilmastonmuutoksen. Uhan torjumiseksi tarjotut keinotkin noudattelivat samaa linjaa: kansainväliset, sitovat sopimukset ovat kaiken A ja O.
Eroavaisuutta löydettiin siitä, kuinka energiankulutuksen vähentämistä ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöä tulisi edistää. Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) totesi, että kaikki kiertävät ilmasto- ja energiakeskustelussa sitä tosiasiaa, että tulevaisuudessa energian on oltava kalliimpaa kuin tänään.
Tuomioja ehdotti asiasta äänestystä, ja Välikankaan ohella Lehtomäki ja Katainen nostivat punaisen lapun merkiksi siitä, etteivät kannata energiaverotuksen nostoa.
"On parempi, että veroa käytetään myönteisenä kannustimena kuin että tavalliselle kuluttajalle rajusti veroa nostamalla pyrittäisiin ohjaamaan kulutusta", Lehtomäki totesi.
Katainen kannatti ydinvoimaa välikauden ratkaisuna, jolla "ostetaan lisäaikaa" kestävämmälle energiantuotannolle. Lisäkommentti kirvoitti yleisöstä spontaanit aplodit.
"Toisinaan politiikassa, esimerkiksi energiapolitiikassa ruvetaan helposti rakastamaan vääriä asioita. Ikään kuin joku rakastaisi ydinvoimalaa. Kannattaa rakastaa toisia ihmisiä", Katainen totesi. "Ydinvoima on vain ja ainoastaan tapa tuottaa suhteellisen puhtaalla tavalla energiaa, kun otetaan koko spektri huomioon."
Nato-kantoja kaivamassa
Perinteisiä sotilaallisia uhkia, esimerkiksi Venäjän taholta, poliitikot eivät ilman Ruokasen maanittelua maininneet. Pakollista Nato-keskustelua saatiin aikaan, kun pyydettiin kannanottoa puolustusministeri Seppo Kääriäisen näkemykseen, että joko Suomen maanpuolustukseen annetaan lisää rahaa tai liitytään Natoon.
"Kuvittelen, että puolustusmäärärahat tarvitsevat jonkinlaista tasokorotusta joka tapauksessa, mutta minähän en ole mihinkään Natoon menossa, se on yleisesti tiedossa ", Lehtomäki kommentoi puoluetoverinsa näkemystä ja siirsi pallon Kataiselle saaden aikaan illan harvoja väittelynpoikasia.
"Kyllä vai ei?", Lehtomäki tivasi.
Kataisen mukaan Natosta olisi hyötyä Suomen turvallisuudelle, mutta hän totesi, että jäsenyyttä ei voi hakea, ennen kuin asiasta vallitsee "kansallinen konsensus".
Sinnemäki naureskeli, että hän oli vihdoin kokenut valaistuksen kokoomuksen Nato-linjan suhteen. "He ovat eri mieltä kuin muut, mutta aikovat odottaa, että muut tulevat sille kannalle, millä he ovat."
Kiitettävää porukkaa
Jos yli parituntisen paneelin lopussa oli vielä muistissa järjestöjen Suomen globaalipolitiikalle antama arvosana, 7+, saattoi sitä verrata puolueiden omiin arvioihin suoriutumisestaan.
Hallituspuolueista Tuomioja antoi demareille 9-, Lehtomäki keskustalle 8+ ja Gestrin ruotsalaisille 9+.
Oppositiossa Katainen antoi kokoomukselle 8,5, Välikangas perussuomalaisille 9, Syvärinen vasemmistoliitolle 9,5, samoin kuin Sinnemäki vihreille. Räsänen luokitteli kristilliset priimukseksi: täysi kymppi.
Näin hyviltä oppilailta sopii odottaa loistavaa tulevaisuutta maailmanlaajuisten ongelmien ratkomisessa.