18.2.2010
Vuosituhattavoitteet ja niiden tilanne tällä hetkellä
1. Äärimmäisen nälän ja köyhyyden poistaminen
- alle dollarilla päivässä elävien ihmisten määrän puolittaminen vuosina
1990-2015
- työllisyyden parantaminen, mukaan lukien naiset ja nuoret
- nälkäänäkevien ihmisten määrän puolittaminen vuosien 1990-2015 aikana
TILANNE: Ennen talouskriisiä köyhien määrä putosi 1.8 miljardista (1990)
1.4 miljardiin (2005). Vuonna 2009 köyhien määrä laskee edelleen, mutta
huomattavasti hitaammin. Tämä voi tarkoittaa sitä, ettei
vuosituhattavoitteeseen päästä.
Nälänhädästä kärsivien määrä ehti pudota 20 prosentista 16 prosenttiin,
kunnes vuonna 2008 ruoan hinta nousi laman myötä, ja samalla
nälkäänäkevien osuus nousi prosentilla. Ruoan hinnan äkkinäinen nousu
näkyi etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Oseaniassa nälänhädän
kasvuna. Kiinaa lukuun ottamatta myös itäisessä Aasiassa lama aiheutti
kasvavan ongelman ruoan saatavuudessa.
Työvoiman tuottavuus on säilynyt heikkona, mikä ei lupaa hyvää
tulevaisuudelle. Talouskriisi on vienyt kymmenet miljoonat ihmiset
haavoittuvaiseen työllisyystilanteeseen. Köyhien työssäkäyvien ihmisten
mahdollisuudet ovat yhä huonot.
2. Ulottaa peruskoulutus kaikille
- peruskoulutusmahdollisuuksien takaaminen kaikille maailman lapsille
sukupuolesta riippumatta vuoteen 2015 mennessä
TILANNE: Talouskriisin seuraamukset uhkaavat pysäyttää peruskoulutuksen
kehityksen maailman köyhimmissä maissa. Tällä hetkellä 72 miljoonaa lasta
(10 prosenttia kouluikäisistä) ei pääse kouluun. Nykytahdilla luku putoaa
56 miljoonaan vuonna 2015. Se ei kuitenkaan vastaa tavoitetta. Rahan puute
on keskeinen ongelma.
Kaiken kaikkiaan kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Vuonna 2007 lähes 137
miljoonaa lasta astui ensimmäistä kertaa elämässään luokkahuoneeseen. Luku
on seitsemän miljoonaa enemmän kuin vuonna 1999. Kaikkien kehitysmaiden
koulujen laskettu kapasiteetti on kasvanut samassa ajassa yhdeksän
prosenttia. Suurin kehitys on tapahtunut Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa, jossa se oli 25 prosenttia.
Pääsy kouluun on kuitenkin vain osa ratkaisua. Myös opetuksen tasoa on
nostettava, ja on laskettu, että vuosituhattavoitteen täyttyminen
edellyttää, että esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa palkataan
3.8 miljoonaa uutta opettajaa. Opetuksen heikko taso on suuri ongelma, ja
monet lähtevät kouluista ilman tarvittuja taitoja. Moni lapsi keskeyttää
koulunkäyntinsä kesken pian aloittamisen jälkeen.
3. Edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa
- sukupuolten eriarvoisuuden poistaminen perus- ja toisen asteen
koulutuksessa mieluiten vuoteen 2005 mennessä, ja kaikilla tasoilla
vuoteen 2015 mennessä
TILANNE: Ensimmäisestä tavoitevuodesta (2005) on kulunut kohta viisi
vuotta, mutta tavoite on yhä saavuttamatta, vuoden 2009 raportin mukaan.
Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Vuonna 1999 sataa poikaa kohti 91
tyttöä pääsi kouluun kehitysmaissa, kun vuonna 2007 luku nousi 95 tyttöön.
Tavoitteesta ollaan silti kaukana: vuonna 2007 vain 53 maassa (171
mitatusta) oli poikien ja tyttöjen välillä tasa-arvo kouluun pääsemisessä.
Se on 14 maata enemmän kuin vuonna 1999, mutta se, että yli sadassa maassa
tytöt ovat yhä sorretussa asemassa, on huolestuttavaa.
Naisten ja miesten erot työttömyydessä ovat pysyneet samana viimeisen
kymmenen vuoden aikana: Naisten työttömyysprosentti on pysynyt noin puoli
prosenttiyksikköä miesten työttömyysastetta suurempana. Vaikka naiset ovat
saaneet enemmän töitä, heidän työnsä ovat usein epävakaita.
Naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on kasvanut hitaasti,
mutta varmasti. Etenkin Karibialla ja latinalaisessa Amerikassa naisten
asema on nousussa. Oseaniassa, Pohjois-Afrikassa ja läntisessä Aasiassa
naisilla on yhä alle kymmenen prosenttia parlamenttipaikoista.
4. Vähentää lapsikuolleisuutta
- alle viisivuotiaiden kuolleisuuden vähentäminen kolmannekseen vuoden
1990 tasosta
TILANNE: Lapsikuolemat ovat laskeneet vakaasti, lähes ympäri maailman.
Vuonna 1990 alle viisivuotiaista lapsista kuoli 93 lasta tuhatta lasta
kohden, kun vuonna 2007 luku oli 67 lapsikuolemaa. Määrällisesti
vuosittaisten lapsikuolemien määrä putosi 12.6 miljoonasta yhdeksään
miljoonaan, vaikka maailman väkiluku on kasvanut.
Pyrkimykset lapsikuolleisuuden vähentämiseksi voimistuvat Saharan
eteläpuolisessa Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa, joissa kehitystä ei ole
tapahtunut toivotulla tavalla. Itse asiassa Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa lapsikuolemien määrä on noussut. Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa sattuu puolet maailman lapsikuolemista.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa on kuitenkin
tehty viime vuosina huomattavaa kehitystyötä, jonka uskotaan saattavan
lapsikuolemat laskuun lähivuosina. Muun muassa A-vitamiinin,
hyttysverkkojen ja HIV-tietoisuuden määrää on lisätty.
5. Parantaa odottavien äitien terveyttä
- odottavien äitien kuolleisuuden vähentäminen neljännekseen vuoden 1990
tasosta
- maailmanlaajuiset mahdollisuudet perhesuunnitteluun (esimerkiksi ehkäisy)
TILANNE: Turvallinen synnyttäminen on rikkaiden etuoikeus. Vuosittain
puoli miljoonaa naista ja tyttöä menehtyy raskauden, synnytyksen tai sitä
seuraavan kuuden viikon aikana. Heistä 99 prosenttia asuu kehitysmaissa.
Raskauteen ja synnyttämiseen liittyvät kuolemat ovatkin merkittävin ero
köyhien ja rikkaiden terveydenhuollossa. Pahin tilanne odottavien äitien
terveyden suhteen on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja eteläisessä
Aasiassa. Näillä kahdella alueella nähdään 85 prosenttia kaikista
raskauteen ja synnyttämiseen liittyvistä kuolemista.
Perhesuunnittelun mahdollisuudet ovat parantuneet, sillä ehkäisyvälineiden
saatavuus ja käyttö on lisääntynyt huomattavasti kaikissa kehitysmaissa.
Vuonna 2005 lähes kaikilla alueilla yli puolet avio- tai avoliitossa
elävistä naisista kykeni käyttämään tarvittaessa ehkäisyä.
Huomattavimman poikkeuksen tekee Saharan eteläpuolinen Afrikka, jossa
ehkäisyvälineitä oli käytössä vain 22 prosentilla näistä naisista. Se on
silti kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1990. Perhesuunnittelun
mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole vielä tarpeeksi hyvät, ja se on
näkynyt yhä väestön liikakasvussa, etenkin Saharan eteläpuoleisessa
Afrikassa.
6. Taistella AIDSia, malariaa ja muita tauteja vastaan
- HIV:n, malarian ja muiden tartuntatautien leviämisen pysäyttäminen ja
tartuntojen kääntäminen laskuun vuoteen 2015 mennessä
- maailmanlaajuinen mahdollisuus hoidon saamiseen HIV/AIDS -potilaille
vuoteen 2010 mennessä
TILANNE: Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa
uusien HIV-tapausten määrä on pudonnut. Itäisessä Euroopassa ja
keski-Aasiassa HIV-tartuntojen määrä on sen sijaan lisääntynyt. Kaiken
kaikkiaan HIV-tapausten määrä on laskenut vuosi vuodelta aina vuodesta
1996 lähtien, jolloin HIV-tapauksia oli eniten.
Vuosittaisten AIDS-kuolemien määrä putosi vuoden 2005 2.2 miljoonasta
vuoden 2007 kahteen miljoonaan. Syy tälle on kehitysmaiden
terveydenhuollon parantuminen. Arvion mukaan maailmassa elää 33 miljoonaa
ihmistä HIV-tartunnan kanssa. Kaksi kolmasosaa HIV:n kanssa elävästä
ihmisestä asuu Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, ja suurin osa heistä on
naisia.
HIV-tietoisuutta on saatu levitettyä nuorison keskuudessa, mutta
kriisipesäkkeissä tietoisuus ei ole kasvanut tavoitteiden mukaisesti.
Kehitysmaissa 15-24-vuotiaista ainoastaan 31 prosentilla miehistä ja 19
prosentilla naisista oli tarvittava käsitys siitä, mikä HIV on. Ihmisten
kouluttaminen HIV:sta on äärimmäisen keskeinen osa taistelussa HIV:ta
vastaan.
Saharan eteläpuolinen Afrikka on osoittanut merkittävää kehitystä
lisäämällä sänkyjen hyttysverkkojen määrää, mikä suojelee lapsia
malarialta. Vieläkin tosin lähes miljoona lasta kuolee alueella malariaan
vuosittain. Tuberkuloosikuolemien määrä on pudonnut maailmalla, Saharan
eteläpuolista Afrikkaa lukuun ottamatta, mutta kehitys ei ole tarpeeksi
nopeaa, jotta vuosituhattavoite täyttyisi määräaikaan mennessä.
7. Taata ympäristön kestävä kehitys
TILANNE: Kasvihuonepäästöjen lisääntyminen muistuttaa ilmastonmuutoksen
ongelman akuuttisuudesta. Päästöt ovat nousseet 31 prosenttia vuodesta
1990 vuoteen 2006 mennessä. Päästöt ovat suurimmillaan kehittyneillä
alueilla, joissa niitä on yli kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
Tavoitteena on ollut vähentää vuoteen 2010 mennessä huomattavasti
biodiversiteetin menettämistä. Vielä tarvitaan huomattavasti enemmän
toimintaa, jotta lajit ja ekosysteemit voitaisiin pelastaa. Alueiden
suojeleminen on luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää, mutta vain 12
prosenttia maailman pinta-alasta on suojeltua, merialueista vain alle
prosentti. Nämäkin alueet saattavat olla alttiita muun muassa saasteille.
Ilahduttavia kehitystarinoitakin on kuitenkin syntynyt. Kongon
demokraattinen tasavalta suojasi valtaisan sademetsän vuonna 2007, ja
Indonesia on suojannut 45 prosenttia merialueestaan. Siitä huolimatta yhä
useampi eliö on sukupuuton partaalla.
8. Luoda globaali kumppanuus kehitykseen
TILANNE: Avunantositoumusten kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää
tällaisina talouskriisin aikoina. Kehitystyöhön suunnattu rahamäärä nousi
vuonna 2008 yli kymmenen prosenttia, 120 miljardiin dollariin, joka on
suurin avustustyöhön annettu summa ikinä. Tämäkään ei kuitenkaan vastaa
tavoitetta: Valtioiden tuloista 0.7 prosenttia tulisi suunnata
kehitystyöhön. Ainoat tämän tavoitteen täyttävät maat ovat Ruotsi, Norja,
Tanska, Hollanti ja Luxemburg.
Tavoitteena on ollut kehittää avoin, tasapuolinen kauppa- ja
talousjärjestelmä. Etuoikeutettu asema kaupankäynnissä on kuitenkin
suunnattu kehitysmaille. Kehitysmaiden maatalouden vientituotteet saavat
parhaimmat kauppaedut. Kehitysmaiden vientituotteiden tuotot ovat
moninkertaistuneet viime vuosina, mikä on auttanut heitä velanmaksussa.
Matkapuhelimet ja muut kommunikoinnin kehitykset lisäävät globaalin
yhteistyön mahdollisuuksia. Etenkin internet avaa mahdollisuudet
globaaliin kumppanuuteen ja yksi viidesosa maailman väestöstä on
internetissä, mutta valtaosa heistä elää kehittyneissä maissa.
Koko englanninkielinen raportti on luettavissa täällä.