Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut käynnistyvät kesäkuun 11. päivä. Samalla meille avautuu hyvä tilaisuus pohtia sitä, miten urheilun perimmäisenä tarkoituksena on ruokkia sosiaalista yhtenäisyyttä, tuoda eri kulttuureita yhteen hyväntahtoiseen voimainkoetteluun, ja auttaa ylittämään sitä arkuutta ja jopa halveksuntaa, joka liian usein jakaa maita ja yhteisöjä poliittisilla ja sosiaalisilla kentillä.
Elokuva "Invictus - voittamaton" käsitteli tätä aihepiiriä. Elokuvassa muistellaan, kuinka Nelson Mandela käytti rugbya työkalunaan rakentaessaan yhtenäistä kansallista identiteettiä. Apartheid-menneisyydestään tunnetun Etelä-Afrikan valinta maailmanmestaruuskilpailuiden isäntämaaksi tarjoaa nyt loistavan mahdollisuuden uudistaa sitoumuksemme syrjinnän vastaiseen taisteluun.
Rasismin uhrina ja urheilun ystävänä kehotan kaikkia, jotka pelaavat itse tai seuraavat urheilua, käyttämään maailmanmestaruuskisoja kannustimena kansainväliselle rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselle työlle. Näistä vitsauksista kärsivät lukemattomat naiset, miehet ja lapset ympäri maailman ja tämä tilanne on kyseenalaistettava joka käänteessä.
Pelkoa, suvaitsemattomuutta ja muukalaisvihaa vastaan on todellakin mahdollista taistella niiden vastakohdilla, reilulla pelillä ja yhteistyöllä, jotka ovat keskeisiä sellaisille joukkuelajeille kuten jalkapallo. Maailmanmestaruuskilpailut ovat ehkä korkein jalkapallon yhdistämisvoiman ilmenemismuoto - miljoonat ihmiset joka puolilta maailmaa jakavat yhteisen ja iloisen tavoitteen.
Epäilemättä meillä on omat suosikkijoukkueemme, joiden toivomme voittavan, mutta älkäämme unohtako, että maailmanmestaruuskilpailut tarjoavat meille mahdollisuuden myös liittyä yhteen eri taustoista, kulttuureista ja perinteistä tulevien ihmisten kanssa. Ihmisten, joita emme muutoin tapaisi. Tällaiset kohtaamiset rikastuttavat meitä kaikkia. Yhteinen intohimomme jalkapalloa kohtaan voimistaa näitä yhteisöllisen ylpeyden tunteita, korostavat yhteistä pyrkimystämme erinomaisuuteen ja kanavoi ja kehittää taipumustamme kilpailuun.
Olkaamme kuitenkin valppaina huomaamaan rasismi ja muut suvaitsemattomuuden ilmenemismuodot, jotka voivat myrkyttää urheilun, etenkin jalkapallon, ja viedä pohjaa sen positiiviselta viestiltä ja tuoda sille huonoa mainetta. Tätä esiintyy aivan liian usein silloin, kun kilpailevien joukkueiden kannattajat suvaitsemattomin sanankääntein loukkaavat tai jopa fyysisesti uhkaavat ja vahingoittavat vastapuolen kannattajia.
Valitettavasti myös pelaajat itse ovat toisinaan olleet taipuvaisia samanlaiseen halveksittavaan käytökseen. Ammattilaisjalkapalloilijat ovat velvoitettuja ylläpitämään kaikista korkeinta urheiluhenkeä, niin eettisesti kuin FIFA'n sääntöjenkin mukaan, ja tämä pitää sisällään suvaitsevaisuuden vaatimuksen. Tästä huolimatta rikkaat kerhot ja kansalliset järjestöt ovat paenneet rangaistuksia maksamalla naurettavan pieniä sakkoja vakavien rasististen välikohtausten jälkeen.
Kansallisten jalkapalloauktoriteettien kaikkialla on tuettava vahvaa rasisminvastaista retoriikkaansa vakavin ja johdonmukaisin toimin. Rasismin ja suvaitsemattomuuden ilmenemismuotoihin stadioneilla ja niiden ympärillä maailmanmestaruuskilpailujen aikana on puututtava välittömästi ja syylliset tuomittava.
MM-kisojen selkeän viestin on oltava, ettei urheilun parissa ole tilaa rasismille ja suvaitsemattomuudelle. Tervehdin ilolla FIFAn ja UEFAn rasismin vastaista kantaa - molemmat organisaatiot jatkavat suvaitsevaisuutta edistävien kampanjoidensa rakentamista sekä työtä rasismia vastaan. FIFA aikoo käyttää erityisesti MM-kisojen neljää finaaliottelua suorana puheenvuorona miljoonille ihmisille rasismia vastaan. Ennen näitä otteluita kaikkien joukkueiden kapteenit lukevat julistuksen, jossa kannustetaan pelaajia, virkailijoita ja faneja ympäri maailman sanomaan ei kaikille rasismin muodoille.
Jalkapallon maailmanmestaruuskisat tarjoavat ainutlaatuisen ottaa kaiken irti siitä potentiaalista, joka tähän lajiin liittyy: jalkapallo ylittää rajat ja houkuttelee lahjakkuuksia riippumatta sosiaalisista statuksista tai asemista elämässä. Monille köyhille urheilijoille jalkapallo on tarjonnut tien ulos loputtomalta vaikuttavasta ulkopuolisuudesta yhteiskunnassa. Heidän saavutuksensa ovat innostaneet muita seuraamaan samoja jalanjälkiä. Jokaisessa yhteiskunnassa menestyneet urheilijat ovat roolimalleja, joiden käyttäytymistä seurataan ja jopa jäljitellään tarkoin. Erityisesti nuoret ovat herkkiä sekä positiivisille että negatiivisille vaikutteille, eritoten kunnioittamiensa urheilusankareiden taholta.
Loppujen lopuksi maailmanmestaruuskisojen voittajia ovat ne, jotka ylläpitävät ja kunnioittavat reilua peliä, rehtiä kilpailua ja kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta sekä kentällä että sen ulkopuolella. Potkikaamme syrjintä pois kentältä. Taklatkaamme toisten ulkopuolelle sulkeminen. Rasismi on paitsiossa.
Kirjoittaja on YK:n ihmisoikeuskomissaari