Kehitysmaiden taloudellinen tilanne parantuu ja köyhien määrä maailmassa laskee. Vajaa viidesosa ihmisistä elää dollarilla päivässä, kun viime vuosikymmenen alussa äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus oli kolmasosa. Myönteisen kehityksen odotetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kehitysmaiden bruttokansallistuote on kasvanut muutamalla prosentilla viime vuosikymmenen aikana. Suuri osa Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista pystyy puolittamaan köyhyystason vuoteen 2015 mennessä.
Vähätuloisissa maissa suuri osa väestöstä elää vieläkin ilman perusedellytyksiä säälliseen elämään. Maaseudulla tilanne on pahin. Lähes 80 prosenttia ihmisistä elää ilman sähköä, vajaa 50 prosenttia on ilman puhdasta vettä, lähes neljäsosa elää huonoissa terveydellisissä oloissa. Varsinkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa edistystä ei ole saatu aikaan riittävästi.
Suorien sijoitusten määrä kasvaa
Seurantakokousta varten tuotetussa pääsihteerin raportissa todetaan, että merkittäviä tuloksia on saavutettu. Toisaalta myönnetään, että tietyillä alueilla kehitys on seisahtunut tai jopa mennyt heikompaan suuntaan.
Yksi Monterreyn konsensuksen kuudesta päätavoitteesta oli yksityissektorin sijoitusten määrän korottaminen. Suorien ulkomaisten sijoitusten (Foreign Direct Investment) osuus kehitysmaiden talouksista on selvästi kasvanut, mikä on suuri askel eteenpäin. Sijoitusvirrat päätyvät kuitenkin suurilta osin vain muutamaan maahan. Ainoastaan 4 prosenttia päätyy Etelä-Aasiaan ja vain kymmenesosa Afrikkaan. Vaikka sijoitusten määrä on tällä hetkellä kasvussa, kehityssuunta voi helposti muuttua. Sijoitukset kohdistuvat edelleen pitkälti alkutuotantoon tai kehittymättömään teollisuuteen, jotka ovat herkkiä ulkoisille vaikutteille. Pitkäjänteisyyttä ja kestävää kehitystä ei aina priorisoida.
Vuosituhattavoitteet vaarassa
Kehitysyhteistyön määrärahojen merkitys on edelleen tärkeä. Vuosituhatjulistuksen mukaan kehitysyhteistyörahoituksen osuus tulisi korottaa 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Rahoituksen määrä on lähes kolminkertaistunut 1980-luvun tasosta, mutta viime vuonna se laski ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Pääsihteerin raportissa arvioidaan, että rahoituksen määrä tulee laskemaan jatkossakin. Vuoteen 2010 mennessä teollisuusmaiden rahoitusosuus on arvioiden mukaan ainoastaan 0,36 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Velkataakka este kehitykselle
Raskas velkataakka on suuri este kehitysmaiden myönteiselle kehitykselle. Velkahelpotukset ovatkin keskeinen osa Monterreyn konsensusta. Heavily Indebted Poor Countries ja Multilateral Debt -aloitteiden avulla YK on yrittänyt saada velkaongelmaa kuriin. Toimenpiteinä ovat sekä velkahelpotukset että maksuaikojen pidentäminen.
Aloitteilla pyritään siihen, että 90 prosenttia köyhimpien kehitysmaiden velkojen kokonaissummasta voidaan vähentää. Köyhimmille kehitysmaille tämäkin saattaa olla riittämätön toimenpide, ja monien mielestä velkojen täydellinen anteeksianto onkin ainoa todellinen tapa vaikuttaa köyhimpien kehitysmaiden taloudellisen tilanteen kohenemiseen.
Kehitysmaiden velka kasvaa hurjaa tahtia, vaikka viralliset mittarit osoittavat toista. Tämä johtuu siitä, että yhä useampi kehitysmaa turvautuu yksityislainoihin, jotka ovat usein epävirallisia ja altistavat kehitysmaat uusille riskeille. Pääsihteeri esittää raportissaan huolensa epävirallisten lainojen kasvusta.
Köyhien maiden ääni kuuluviin
Monterreyn konsensuksen mukaan kansainvälinen kauppa on avaintekijä köyhyyden vastaisessa taistelussa. Kehitysmaiden osuus kansainvälisistä markkinoista on kasvanut, mutta ei riittävästi. Köyhimpien kehitysmaiden osuus maailmankaupasta on alle kaksi prosenttia.
Kehitysmaiden on saatava äänensä kuuluviin myös kansainvälisissä instituutioissa. Kansainvälinen valuuttarahasto hyväksyi vuonna 2006 päätöslauselman, jossa korostetaan kehitysmaiden vaikutusvallan tärkeyttä. Teollisuusmaat rajoittavat edelleen esimerkiksi verotuksella tehokkaasti kehitysmaiden pääsyä kansainvälisille markkinoille. Pääsihteerin raportissa käsitellään kansainvälisen talouden uudistamista kokonaisuutena. Maailma on viime vuosikymmenien aikana muuttunut merkittävästi, mutta nykyiset rakenteet ovat edelleen pitkälti toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta.
Pääsihteerin raportissa korostetaan kehitysmaiden omaa vastuuta kehitysprosessissa. Ilman toimivaa lainsäädäntöä ja perusinfrastruktuuria sijoittajien houkutteleminen on hankalaa. Raportissa korostetaan avoimuuden merkitystä korruption vastaisessa taistelussa.