"Nuoret, rauha ja turvallisuus" on YK:n turvallisuusneuvoston ensimmäinen päätöslauselma, joka koskee erityisesti nuoria, rauhaa ja turvallisuutta. Päätös tukee sitä, että nuoret nähdään myös osallisina rauhanrakentamiseen. Aiemmin nuoret on nähty useimmiten joko väkivallan tekijöinä tai sen uhreina. Uudenlainen ajattelutapa on merkittävä, jotta kielteiset mielikuvat ja ennakkoluulot nuoria kohtaan hälvenisivät.
Miten nuorten merkityksellistä osallistumista rauhanprosesseihin voitaisiin vahvistaa?
Asiantuntijat Maria Mekri (SaferGlobe) ja Marko Lehti (Tampereen Rauhan- ja konfliktin-tutkimuskeskus TAPRI) pohtivat nuorten osallisuuden haasteita ja kompastuskiviä sekä merkityksellisen osallistumisen malleja.
Nuorten roolia rauhantyössä ja konfliktien ehkäisemisessä tulee korostaa, koska heidän osallistumisensa ei ole vielä itsestäänselvyys. Mekri tunnistaa kaksi päähaastetta: nuorten tukemisen ja mentoroinnin haasteet, sekä rakenteelliset haasteet. Hänen mukaansa osallistumisen tukemiseen ja mentorointiin on helpompi vaikuttaa. Rakenteellisiksi haasteiksi Mekri nimeää tokenismin eli näennäisen huomioimisen, jossa vain yksi nuori kutsutaan mukaan edustamaan kokonaista sukupolvea. ”Tällainen yleistäminen ei ole nuorten todellista osallistumista, vaan tulee varmistaa, että laaja yhteisö erilaisia nuoria tulee kuulluiksi.”
Nuoret ovat nuoria, joten nuoriso-osallisuuteen pitää luoda sisäänrakennetusti vaihtuvuus. Silloin, kun toiset vanhenevat, uusia nuoria otetaan mukaan toimintaan.
Mekrin mukaan vähäisen nuoriso-osallistumisen taustalla vaikuttavat myös vaatimukset ja korkeat kriteerit asiantuntemuksen tasosta: "Oli kyseessä sitten rauhanneuvottelut tai yhteiskunnan perusturvallisuutta koskevat tekniset ja poliittiset kysymykset, nuorille täytyy tarjota koulutusta ja tietotaitoa, jotta he voivat osallistua omalla tavallaan. Näissä asioissa tarvitaan enemmän nuorten näköistä osaamista."
Myös kansainvälisten nuorisojärjestöjen asiantuntijat Nicole Onnela (Suomen YK-nuoret) ja Milla Mäkinen (YMCA) ovat huomanneet saman ilmiön: nuorten asiantuntijatasoa ei nähdä riittävänä päätöspöydissä, joissa usein odotuksena on yhteistyö kokeneiden, senioritason asiantuntijoiden kanssa. Onnelan ja Mäkisen mukaan rauhanprosessien osallisuudessa tarvitaan asennemuutosta, sillä monella nuorella on asiantuntemusta, keskusteluyhteys kansalaisyhteiskuntaan ja nuoreen siviiliväestöön sekä parempi pääsy heidän yhteisöihinsä verrattuna esimerkiksi valtion tahoihin ja poliittisiin toimijoihin.
Professori Lehti pohti nuorten merkityksellisen osallistumisen malleja ja tapoja rauhanprosesseissa, jotka vaativat yhteiskunnan eri tasoilla tapahtuvaa paranemista, ei vain YK:n mandaatilla tehtävää poliittista dialogia.
Rauhantyöhön pitää saada laajasti erilaisia nuoria osallistumaan eri aloilla, ei vain ykkösraiteella, valtiotason edustuksessa.
Lehden mukaan tarvitaan laaja-alainen osallistumisprosessi, jossa kuuluvat kaikki äänet ja ne otetaan huomioon paremmin. Tällaisista projekteista hyviä esimerkkejä ovat nuorten parissa tehdyt mielipide- ja asennekoulutukset, joissa sodan lietsontaa ja sukupolvien ajan rakentunutta vihaidentiteetin kerrostumaa murretaan osallistavassa yhteistyötoiminnassa.
Esimerkkinä nuorten innovoimista, luovista rauhanrakentamisen tavoista mainittiin Minecraft-pelialusta, jolla konfliktialueilla asuvat nuoret tapaavat ”vastapuolen” nuoria, joiden kanssa he eivät muuten olisi tekemisissä, ja luovat rauhankyliä ja fantasiapuistoja. Todellisen elämän perinteisessä rauhantyössä nämä kohtaamiset voisivat olla liian poliittisia ja vaikeita.
Tällaisten projektien laajentaminen on silti haaste, sillä usein osallistujat ovat jo valmiiksi melko suvaitsevaisia. Miten siis tavoittaa ja osallistaa niitä nuoria, jotka ovat ääriajattelijoita ja joiden asenteet ovat syvään juurtuneita?
Mitä Suomen 2250-toimeenpanosuunnitelma tulee sisältämään ja mikä on nuorten, nuorisojärjestöjen ja nuorten parissa työtä tekevien rooli valmiin ohjelman toimeenpanossa?
Netta Mäkisalo (Ulkoministeriö, YK- ja globaaliasioiden yksikkö) ja Janika Takatalo (Allianssi) kertoivat pian julkaistavasta Suomen 2250-toimeenpanosuunnitelmasta, jota valmistelemassa ovat olleet moniministeriöryhmä, 2250-verkosto sekä nuorisotyötä tekeviä tahoja.
Mäkisalon mukaan toimeenpanosuunnitelma tulee mukailemaan päätöslauselmaa ja sen viittä painopistettä; osallistumista, suojelua, ennaltaehkäisyä, kumppanuuksia sekä aseistariisuntaa ja integraatioita. Suomi tulee toimeenpanemaan päätöslauselmaa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, jolloin myös toimet vaihtelevat: kansainvälisessä rauhantyössä korostuvat konfliktinehkäisy- ja rauhantoimet, kun taas kansallisessa työssä rauhantyö keskittyy turvallisuuden rakenteiden ja osallisuuden vahvistamiseen.
Nuorisoalan toimijoista ja järjestöistä koostuvalla Suomen 2250-verkostolla on ollut keskeinen rooli toimeenpanosuunnitelman luonnostelemisessa ja kommentoinnissa. Verkoston sihteerinä toimiva Takatalo uskoo, että myös ruohonjuuritason käytännön rauhantoimissa verkostolla ja sen toimijoilla tulee olemaan merkittävä rooli.
Voidaan laittaa 2250-silmälasit päähän ja nähdä nuoriso- ja rauhantyö niiden läpi.
Jokaiselle painopisteelle on nimitetty vastuutaho - ministeriö, järjestö tai muu toimija - ja näillä tahoilla on hyviä, jo olemassa olevia rakenteita, joihin 2250 tematiikka on helppo upottaa. "Toimintasuunnitelma tulee antamaan kansallisesti selkeän suunnan ja raamit sille, miten rauhantyötä, konfliktinehkäisyä ja osallisuutta lisätään Suomessa." toteaa Takatalo.
Kirjoittaja on Suomen YK-liiton rauhantyön projektikoordinaattori.