Alkuperäiskansojen oikeuksista oppimassa

Saavuin New Yorkiin muutaman päivän etukäteen, sillä arvelin, että olisin Alkuperäiskansojen pysyvä foorumin (UNPFII) alkaessa paremmin toipunut jetlagista. Suunnitelma onnistui ja maanantai-aamuna kävelin kepeästi kohti 1st Avenuella sijaitsevaa YK:n päämajaa. 

Osallistuin Alkuperäiskansojen pysyvän foorumin tapaamiseen viikon ajan eurooppalaisten oikeustieteen opiskelijoiden ELSA ry:n delegaattina. Hain delegaatiksi oppiakseni alkuperäiskansaoikeudesta, kansainvälisen oikeuden soveltamisesta ja YK:n toiminnasta. Viikon aikana tapasin kymmeniä uusia ihmisiä, kuuntelin satoja puheita ja opin asioita, joista en ollut edes tietoinen ennen tänne tuloani. 

Alkuperäiskansojen pysyvä foorumi on maailman suurin alkuperäiskansojen kokous ja YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC:in alainen neuvoa antava toimielin. Foorumissa tapaavat alkuperäiskansat, YK:n organisaatiot ja valtiot. Näiden tahojen edustajat pitävät vuorotellen lyhyitä kolmen minuutin puheita, joiden kautta foorumi saa tietoa alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumisesta ympäri maailman. Kun tapaamiset ovat ohi, antaa foorumi suosituksia alkuperäiskansojen oikeuksien toteuttamisesta. Suositukset koskevat myös Suomea, joka on muiden pohjoismaiden lailla sitoutunut YK:n alkuperäiskansajulistukseen, UNDRIP:iin. 

Pysyvä foorumi vaikuttaa YK:n sisälläkin olevan erityinen toimintatavoissaan. Ensinnäkin tuhatkunta ihmistä osallistuu kokoukseen. Foorumin työskentelytavat perustuvat paljolti suoraan osallistumiseen: alkuperäiskansojen edustajat kertovat tilanteestaan foorumille itse. Monesti puhujan taakse kerääntyy iso joukko puheenvuoron tukijoita ja aplodit ovat kannustavia. Valtiot voivat puheissaan esittää omia näkökantojaan ja myös vastata suoraan alkuperäiskansojen edustajille. Alkuperäiskansojen edustajat vetoavat usein paikalla oleviin YK:n edustajiin.

Foorumin keskusteluaiheet koskettavat alkuperäiskansojen lisäksi koko ihmiskuntaa. Monet puheet käsittelivät ilmastonmuutosta ja ympäristön saastumista. Alkuperäiskansat korostivat olevansa tässä kysymyksessä keskiössä, sillä ympäristötuho koskettaa heitä usein suoraan, ja toisaalta heillä on perinteistä tietoa siitä, miten vastata näihin globaaleihin uhkiin.

Esimerkiksi New South Wales Aboriginal Land Councilin edustaja kertoi puheessaan Australian sietämättömistä lämpötiloista, jotka olivat nousseet 54 asteeseen. Hän kertoi, että lapset eivät kuumuuden takia voineet mennä ulos, eikä uimaankaan voinut mennä, sillä joet olivat saastuneet. 

YK:n alkuperäiskansojen pysyvä foorumi on tärkeä ihmisoikeuksien edistämisen paikka, joka kokoaa ihmisiä yhteen. New Yorkin tärkein oppi taitaa kuitenkin olla suurempi kuin ymmärrys kansainvälisestä oikeudesta. Kun puheenvuoroissa korostetaan ihmisten, eläinten ja luonnon yhteyttä ja erottamattomuutta, ollaan perustavanlaatuisten kysymysten äärellä. ’Missä me voimme asua’, kysyi ympäristötuhosta huolissaan oleva vanhempi mies puheessaan. Tähän kysymykseen vastaaminen tulee varmasti olemaan yksi kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän keskeisistä tehtävistä lähitulevaisuudessa. 

Kirjoittaja on oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Hän osallistui YK-liiton mentorointiohjelmaan vuonna 2018.

YK-blogissa julkaistaan vaihtelevien kirjoittajien blogitekstejä.