Pitääkö urheilijan muuttaa maailmaa?

Pitäisikö urheilijan muuttaa maailmaa vai saako keskittyä vain urheilemiseen? 

Kysymystä pohdittiin kansainvälisenä urheilun, kehityksen ja rauhan päivän tapahtuma Mäkelänrinteen lukiossa huhtikuussa.  

Suomen YK-liiton, Suomen YK-nuorten, Helsingin YK-nuorten, Liike ry:n, Kirkon ulkomaanavun, Punainen kortti rasismille, Allianssin ja Olympiakomitean yhdessä järjestämässä tapahtumassa pohdittiin ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja uutisoinnin eettisyyttä urheilumaailmassa. Päivän aikana nuoret osallistuivat työpajoihin, joissa haastettiin pohtimaan omia arvoja ja asenteita sekä urheilijan mahdollisuuksia vaikuttaa ja toimia havaittujen epäkohtien muuttamiseksi.   

“Urheilussa on edelleen paljon epätasa-arvoa ja rakenteellista syrjintää. Järjestelmät asettavat ihmisiä usein epätasa-arvoiseen asemaan.”  

Päivän aikana pohdituista teemoista kaikki olivat yhtä mieltä – asioiden tulee muuttua! Mutta kenen vastuulla muutoksen mahdollistaminen on? Miten konkreettisia tuloksia saadaan aikaan, entä missä menee yksittäisen urheilijan mahdollisuudet vaikuttaa?  

YK-liiton työpajassa käsiteltiin urheilua koskevaa uutisointia ja esimerkiksi nousi jalkapalloilija Riku Riski, jonka taannoinen kieltäytyminen Qatarin harjoitusleirille osallistumisesta sai nuoret pohtimaan yksittäisen urheilijan velvollisuutta ja mahdollisuuksia saada aikaan muutosta. Voiko urheilija olla ottamatta kantaa?  

Riku Riski halusi kieltäytymisellään tuoda esiin jalkapallon vuoden 2022 MM-kisojen isäntämaan Qatarin toimintaa työläisten oikeuksien ja kohtelun tilasta: ihmisiä on pidetty orjuuteen verrattavissa olosuhteissa, monia ihmisoikeuksia on loukattu. Toimiko Riski oikein protestoidessaan ja oliko sillä lopulta vaikutusta?  

Mäkelänrinteen lukiossa kysymystä yksittäisen urheilijan mahdollisuudesta vaikuttaa pohdittiin laajasti. Mitä jos useampi urheilija osoittaisi Riskin kaltaista aloitteellisuutta, olisiko lajiliittojen silloin pakko toimia - vai sahaisivatko ne protestoinnilla vain omaa oksaansa ja menettäisivät mahdolliset sponsorirahat? ”Onko sittenkin helpompi vain olla hiljaa, ja urheilla?”, nuoret kysyivät. 

Nuorten yhteinen mielipide oli, että urheilijoilla on valtaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa, ja sitä valtaa kannattaa myös käyttää. Keinoista oltiin erimielisiä, ja pohdittiin mihin yksittäisen urheilijan rahkeet ja mahdollisuudet riittävät? Ihmisoikeusrikkomuksien vakavuutta, tai urheilumaailman etiikan monimutkaisuutta ei kukaan kyseenalaistanut. Kaikki kokivat, että asioihin pitää vaikuttaa. Mutta miten ja kehen tulisi vaikuttaa? 

Pohdinnan lopputuloksena nuoret summasivat suurten päätöslinjausten eettisen vastuun olevan päättäjillä, urheilumaailmassa erityisesti lajiliitoilla. Jäimme pohtimaan, mistä tämä kertoo? Kertooko se luotosta päättäviin tahoihin? Vai tuoko se esiin nuorten kokemuksen siitä, että mahdollisuudet muuttaa maailmaa yksittäisenä henkilönä ovat pienet? Vai onko helpompi vain siirtää vastuu toisaalle?  

Nuorten vaikuttamisesta ja halusta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun on puhuttu paljon. Valtion nuorisoneuvoston ja nuorisostutkimusverkoston vuosittain laatimassa nuorisobarometrissa todettiin nuorten kiinnostuksesta vaikuttamiseen ja politiikkaan kasvaneen. Selvityksessä pohdittiin kuitenkin myös nuorten kokemusta osallistumisen merkityksestä ja vaikuttamisen todellisesta mielekkyydestä.  

Rauhan, kehityksen ja urheilun päivän työpajojen perusteella voi sanoa, että nuoret ovat halukkaita osallistumaan ja heillä on siihen myös erinomaiset valmiudet. Nuorille tulee tarjota enemmän tilaisuuksia vaikuttaa, tuoda esiin ajatuksiin ja luoda mahdollisuuksia nähdä toimintansa vaikutukset. Mikäli toiminta ei johda konkreettiseen tulokseen, se latistaa. Meillä ei ole varaa jättää nuoren ajatuksia kansalaisvaikuttamisesta, oikeudenmukaisuudesta, ja urheilijan roolista huomioimatta. Teoille sen sijaan tulee luoda muutoksen mahdollistavat puitteet. Työpajoissa nähty kiinnostuksen kipinä on saatava roihahtamaan muutoksen liekiksi.